Uutiset

Viha tuhosi venäläisen sotilaskirkon

Hämeenlinnan venäläinen sotilaskirkko ehti olla käytössä vain parikymmentä vuotta ennen kuin se tuhottiin. Kaupungin komeimman rakennuksen kohtaloksi koitui asukkaiden epäluulo venäläisten valtaa ja ortodoksisuutta kohtaan. Sotilaskirkon torso antaa nyt vain kalpean aavistuksen rakennuksen kukoistuksen ajasta. Ortodoksisuutta ei Hämeenlinnasta kuitenkaan kirkon kupolien mukana onnistuttu hävittämään, vaikka se lähellä olikin.

1800-luvun Hämeenlinna oli kansainvälinen kaupunki, vaikka ulkomaalaisiin suhtauduttiinkin epäluuloisesti. Erityisen suurta epäluuloa tunnettiin venäläisiä ja heidän edustamaansa idän uskontoa, ortodoksisuutta, kohtaan. Sortovuosien synnyttämä kauna koitui lopulta vanhalla Pikkutorilla olleen sotilaskirkon kohtaloksi.

Sotilaskirkko ehti olla täydessä loistossaan Hämeenlinnassa vuodesta 1900 vuoteen 1923, kun sen korkea torni ja kupolit kaadettiin köysien avulla.

Tapahtumasta kirjoitettiin jälkeenpäin suurena kansanjuhlana, mutta monelle se oli vihan päivä. Etenkin kaupungin ortodoksiselle vähemmistölle päivän muisto oli pitkään kipeä asia.

Kirkosta on jäljellä enää Tampereen yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen käytössä oleva tynkä. Kirkollisia yksityiskohtia on pelkistetystä rakennuksesta turha etsiä, vaikka se ehtikin olla vuosia kaupungin ortodoksien yhteisenä kirkkona.

Venäläisten sotilaiden ja siviiliväestön kirkollista yhteiseloa ei kestänyt Hämeenlinnassa pitkään. Etenkin liike-elämässä kunnostautuneet paikalliset ortodoksit halusivat pitää etäisyyttä venäläiseen sotaväkeen. Lopullisesti yhteiselo päättyi sata vuotta sitten, kun Hämeenlinnan ortodoksinen seurakunta perustettiin.

Ensimmäinen kirkko Rantatorilla
Ortodoksit saivat ensimmäisen kirkkonsa Hämeenlinnaan vasta 1860-luvulla, vaikka heitä onkin ollut kaupungissa tiettävästi jo 1700-luvun lopussa. Nykyisen Sibeliuksenkadun ja Palokunnankadun kulmauksessa olleen rakennuksen lahjoitti kirkolle kauppias ja viinatehtailija Alexander Bogdanoff.

Rantatorin kupeessa ortodoksit osallistuivat vigiliaansa juutalaisten, kaupungin toisen vähemmistön, pitämän vaatekauppa Narikan naapurissa. 1910-luvulla kauppaneuvos Anders Skogster osti koko tontin ja rakennutti siihen vuonna 1919 Esson huoltoaseman. 1940-luvulla tontille nousi vielä Skogsterin sivuliike Lasipalatsi.

Rantatorin kirkko palveli kaupungin omia ortodokseja ja venäläistä varuskuntaa 1900-luvun alkuun asti kunnes sotilaskirkko valmistui. Uudesta kirkosta alati kasvava ortodoksien joukko sai riittävästi tilaa, mutta sen taival oli alusta asti kivinen.

Varuskuntakirkon rakentaminen oli ollut Hämeenlinnassa selvää jo 1870-luvulta lähtien, mutta töihin päästiin vasta 1890-luvun lopussa. Kaupunkilaiset suhtautuivat uuteen kirkkoon penseästi. Kirkko esimerkiksi ”unohdettiin” uudesta asemakaavasta, mutta senaatti huomasi harhautuksen ja palautti kirkon vuoden 1887 kaavaan.

Varuskuntakirkon piirustukset valmistuivat helmikuussa 1897 ja arkkitehtinä oli venäläinen insinöörieversti Karaulszikov. Kirkosta tuli mahtava ja poikkeuksellisen koristeellinen. Koska rakennuskustannukset nousivat taivaisiin, myönnettiin ne Venäjän valtion sotilasrakennuksien rakentamiseen varatusta rahastosta.

Kirkko näkyi kaikkialle
Kirkon rakentaminen kesti vuosia, sillä siinä oli paljon torneja, kupoleita, kaaria ja ornamentteja. Hämeenlinnalaiset eivät voineet sulkea silmiään vihatulta rakennukselta, sillä kirkon paikka oli valittu taitavasti: se näkyi jo kaukaa nykyisen Turuntien päästä.

Sotilaskirkon valmistuminen vaiettiin lokakuussa 1900. Tiettävästi kirkon vihkiäisiin osallistui kenraalikuvernööri Bobrikov, joka teki tilaisuudesta poliittisen tapahtuman. Kirkon suureksi vahingoksi uskonnosta tuli näin valloittajan politiikkaa, mikä oli Suomessa uutta. Tähän astihan kirkko ja politiikka oli erotettu toisistaan.

Uuden komean kirkon myötä paikallisten ortodoksien suosiman Rantatorin kirkon käyttö hiipui ja se suljettiin lopulta kokonaan. Uuden viehätys oli vain väliaikaista. Venäläisen sotaväen määrä lisääntyi koko ajan ja kaupungin ortodoksit halusivat takaisin omaan pieneen kirkkoonsa.

Sotilaskirkosta tuli lopulta ajan myötä nimensä mukaisesti sotilaiden kirkko ja ortodoksinen väestö pääsi vanhaan kirkkoon. Lopulta ortodoksit saivat oman papistonsa ja Hämeenlinnan ortodoksinen seurakunta syntyi vuonna 1906.

Sotilaskirkosta kirjastoksi
Ortodoksina eläminen ei ollut helppoa 1900-luvun alussa. Kirkko oli politiikkaa ja suomalaiset vetivät venäläisten sortotoimenpiteiden ja ortodoksisen uskon väliin yhtäläisyysmerkin. Monet vanhat ortodoksit kääntyivät luterilaisiksi.

Venäjän vallankumous vuonna 1917 ja Suomen itsenäistyminen otettiin Hämeenlinnassa vastaan dramaattisesti. Vanha sotilaskirkko joutui Suomen muiden sotilaskirkkojen tavoin valtion omistukseen sotasaaliina. Monet kirkot muutettiin luterilaisiksi tai jopa purettiin.

Meno äitiyi monissa kaupungeissa hurjaksi ja ortodokseja syrjittiin ja ryssiteltiin. Kauna oli helpointa kohdistaa vihattua ryssänkirkkoa kohtaan, joka hylättiin Pikkutorille. Teräväsanainen kirjakauppias Enok Rytkönen kirjoittikin ”Ryssän sotakirkolla/ei virkaa enää mitän, siksi hajoitettaman/maan tasalle se pitää”.

Kirkkoa ei Hämeenlinnassa purettu, mutta kaupungissa ei edes harkittu sen luovuttamista paikalliselle ortodoksiselle seurakunnalle. Kirkko oli tyhjillään vuosia ennen kuin valtuusto päätti muuttaa sen kirjastoksi. Vuonna 1922 valtio luovutti kirkon ilmaiseksi kaupungille ja vuotta myöhemmin suuri joukko hämeenlinnalaisia kokoontui seuraamaan kirkon upeiden tornien kaatamista.

Kirkon irtaimisto ei jäänyt Hämeenlinnaan, vaan se levisi taivaan tuuliin. Osan arvokkaista ikoneista saivat paikalliset ortodoksit, mutta loput lahjoitettiin muualle tai varastettiin. Esimerkiksi kirkon upeista kelloista ei ainutkaan jäänyt kotikaupunkiinsa, vaan ne lahjoitettiin muun muassa Tyrväälle ja Sammallahdelle sekä Sundiin.

Se tuttu tarina

Nykyaika on vellonut vanhan venäläisen sotilaskirkon edessä yli 80 vuotta.

Tänään sotilaskirkon tuhoamista on helppo kauhistella. Kalliin kirkon tuhoaminen ja sen uudestaan kalliisti remontoiminen tuntuu järjettömältä, jos unohtaa ajan, jota Suomessa elettiin 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä.

Hämeenlinnan sotilaskirkon kohtalo ei ollut poikkeuksellinen Suomessa. Maan toistakymmentä sotilaskirkkoa jakoivat saman kohtalon. Osa purettiin, jotkut muutettiin luterilaisiksi ja esimerkiksi Riihimäen vanha sotilaskirkko päätyi tornittomana ja tuhottuna ensin varastoksi ja sittemmin varuskuntakirkoksi.

Entinen sotilaskirkko on yhä paikallaan, vaikka sitä onkin vaikea tunnistaa kirkoksi. Kirjastokadulla aivan Hämeenlinnan keskustassa olevassa rakennuksessa toimi vuodesta 1924 aina vuoteen 1983 asti kirjasto ja maakunta-arkisto. Vuodesta 1984 se on ollut Tampereen yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen käytössä.

Hämeenlinnan ortodoksinen seurakunta muutti keskustasta Kaurialaan jo vuonna 1962, kun Rantatorin kirkko purettiin nykyajan ja tehokkaampien kerrosneliöiden tieltä. (HäSa)

Lähteet:
Ortodoksisuus Hämeenlinnassa, Hämeenlinnan kaupungin historiallinen museo, Teksti: Inka-Maria Laitila ja kirkkoherra Markku Aroma, 1993
Hämeenlinnan kaupungin historia
Aimo Vihervuoren arkistot