Kolumnit Uutiset

Vihaajat vihaavat

Kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki kertoi hiljattain musiikkimaustaan Gloria-lehdessä.

Arhinmäen mukaan ”nämä cheekit ovat sontaa”. Näin hän sai aikaan koko kansan läpi lyöneen kohahduksen.

Rap-artisti Jare ”Cheek” Tiihonen kommentoi asiaa Blockfest-tapahtumassa, jossa kertoi ministerin lausahduksen saaneen äitinsä itkemään.

Cheekin musiikin ideologia on aika kaukana vasemmistolaisesta politiikasta. Raha ja menestys näkyvät. Kuten Cheek itse vuonna 2005 räppäsi: ”Mä oon niin leija”.

Ei varsinaisesti ole yllättävää, ettei vasemmistoliittoa edustava Arhinmäki innostu.

Tuskin edes Cheek yllättyi Arhinmäen mielipiteestä.

Ongelmaksi sen sijaan taisi tulla se, että Cheekin kuulijakunta muuttui radikaalisti viime syksynä. Vain elämää -sarja teki räppäristä koko kansan naapurinpojan. Rehdin nuoren miehen, joka uskoo omaan työhönsä.

Ennen kaikkea Cheek esitettiin parannuslääkkeenä yleisimmälle kansantaudillemme. Täällähän ei kukaan saa olla tyytyväinen omiin saavutuksiinsa. Hyvä Cheek, sinä rehti räppäri. Levitä ilosanomaasi!

Ohjelmassa jätettiin räppärin imagosta piiloon turha pröystäily ja silikonirintaisilla naisilla mässäily.

Arhinmäen kommentti saattoi herättää sympaattiseen naapurinpoikaan ihastuneet katsojat tajuamaan, että laulujen sanoma ei ole pelkkää rehtiä yrittämistä ja lannistumatta olemista. Cheekin kappaleista voi päätellä myös sen, että niillä joilla on eniten rahaa ja autoja, on oikeus olla niitä, joilla menee parhaiten.

Ei ihme, että uuden imagon saanut Cheek huolestui, kun menneisyys ilmestyi kummittelemaan.

Toisaalta Arhinmäen kommentti tuli jopa liian tilattuna Cheekille. Rap-festivaali Blockfestillä hän sai siitä mainion markkinointikeinon uudelle Vihaajat vihaa -kappaleelleen. Skeptisempi saattaisi epäillä kulttuuriministeriön ja räppäreiden salaliittoa.

Musiikki on niitä asioita, josta jokaisella on mielipide. Miksi sitä ei saisi olla Arhinmäellä?

Jos Arhinmäen mielipiteet alkavat olennaisesti näkyä kulttuuriministeriön työssä ja avustuksien jaossa, on silloin kansan syytä ottaa kantaa.

Sen sijaan jos ministeri kerrankin sanoo olevansa jotain mieltä, onko se syy tuomita hänet epäpäteväksi työssään.

Arhinmäen olisi kuitenkin syytä miettiä sanavalintojaan. ”Sontaa”-ilmaisu olisi ehkä paremmin kotonaan Cheekin kappaleessa kuin ministerin puheessa.

Arhimäen kohtalon koki aiemmin kesällä sisäministeri Päivi Räsänen, joka sanoi henkilökohtaisen mielipiteensä raamatuntulkinnasta. Räsänen koki, että Raamatun ohjeet voivat joissain kohtaa olla tärkeämpiä kuin virallinen laki.

Räsäsen mielipiteen ei sisäministerinä katsottu koskevan vain häntä henkilökohtaisesti, vaan olevan eräänlainen ohje kansalaisille.

Toimittajilla on ammattinsa tukena journalistin ohjeet, joita voi tuijotella, jos omat eettiset ratkaisut mietityttävät. Ehkä poliitikotkin kaipaisivat tällaisiin rajatapauksiin poliitikon käytöskoodia epävirallisissa tilanteissa.

Päivän lehti

27.5.2020