fbpx
Uutiset

Vihreä päästökauppamalli syynä metsäteollisuutemme ahdinkoon

Europarlamentaarikko Eija-Riitta Korholan helmikuinen puheenvuoro “Päästökaupan hinta hyydytää Euroopan” sai vastaansa kansanedustaja Osmo Soininvaaran (vihr.), joka paheksui paljon päästöjä aiheuttavia sementtitehtaita: “Siirtyminen betonista puurakentamiseen säästää monta kertaa enemmän kuin betonin valmistaminen vähän paremmin”.

Teoriassa voidaan esittää hullu ajatuskoe: korvataan betoni puurakentamisella. Suomessa ja ehkä myös Skandinaviassa tämä kuvitelma voisi jopa herättää keskustelua, mutta malli ei menesty muualla EU:ssa puuvarojen niukkuuden vuoksi. Siten sementin valmistusta suitsimalla ei Euroopassa hiilivuotoon päästä käsiksi.

Soininvaara jatkaa: “Emme tarvitse parempia hiilivoimaloita, vaan hiilen korvaamista uusiutuvilla energialähteillä”. Hän ei kuitenkaan mainitse, mitä ne voisivat olla. Tämän ydinkysymyksen väistäminen johtaa siihen, että tärkeä potentiaali jää hyödyntämättä. Uusiutuvien energialähteiden käsittelyn laiminlyönti tuottaa niin tehottoman mallin, että tuskin edes kukaan vihreä on vakavissaan kuvitellut sen soveltuvan ilmastonmuutoksen torjumiseen.

Miksi päästötonnin hinta lähestyy 30 euron tasoa, vaikka tarjolla olisi kosolti säästötoimia, joilla päästöjä voitaisiin alentaa alle 10 euron hinnalla? Miksi tämä Soininvaaran päästökauppamalli ei toimi? Miksi sähköntuottajat eivät tartu tähän?

Korholan mukaan Suomessa tehdään maailman puhtainta paperia ja terästä. Tämän seurauksenako teollisuus on siirtymässä maihin, jotka eivät ole mukana vuonna 1997 solmitussa Kioton sopimuksessa? Ennusteiden mukaan Kiinaan on rakenteilla seitsemän uutta paperikonetta seuraavan 10 vuoden aikana.

Suomessa UPM lopettaa 3 600 työpaikkaa, ja tämä on vasta alkua. Samoin M-Realin johto toteaa: “Metsäteollisuudessa on meneillään vallankumouksellinen kysynnän ja investointien siirtyminen Aasiaan ja Etelä-Amerikkaan.”

Jos ei ihmettä tapahdu, Suomessa jää jäljelle Kioton ja epäonnistuneen päästökaupan myötä vain autiot kylät. Löytyykö Soininvaaran mallista toimiva ratkaisu?

Vastaus on lyhyt: Ei löydy. Päästöjä voivat vähentää vain toimintatapojen muutokset ja investoinnit uuteen tekniikkaan. Tässä Suomi oli jo viime vuosikymmenellä edelläkävijä, mutta sitä ei silloinen ympäristöministeri Pekka Haavisto (vihr.) ymmärtänyt Kiotossa puolustaa.

Samoin jäi ministeriltä vaille huomiota maamme silloinen runsaasta sademäärästä johtunut edullinen vesivoimatilanne, minkä olisi pitänyt helpottaa Suomen lähtöasetelmaa päästökaupassa. Nyt se vääristää kilpailua sekä Suomen että koko EU:n tappioksi ja antaa Kioton sopimuksen ulkopuolella oleville saastuttajille (USA, Australia, Kiina, Intia, Japani, Etelä-Korea) selvää kilpailuetua. Osaltaan tämä johtuu myös siitä, että ilmastonmuutosta ja siihen vaikuttamista ei tunneta vielä riittävästi. Silti EU uskoo sokeasti Kioton sopimukseen ja vetää samalla narua kaulaansa.

Korholan mukaan EU:ssa vallitsevien maakohtaisten rajoitusten sijasta tulisi nyt laatia maailmanlaajuinen ja teollisuudenalakohtainen järjestelmä, joka perustuisi energiatehokkuuteen. Siinä riittää kysyntää luoville ideoille, myös vihreille.

Heikki Tiirikkala

agronomi

Hämeenlinna

Menot