Uutiset

Vihreää imagoa kepulikonstein

Tämä tarina on tosi.

Sulavakäytöksinen kauppamies soitti ja pyysi vajaan tunnin aikaa. Hän kysyi, että haluathan sinä parantaa yrityksesi vihreää imagoa.

Vastasin, että mikäs siinä, tule käymään ja juodaan kupposet kahvia.

Kun hän sitten tuli ja esitti asiansa, olin todella hölmistynyt. Kauppamies ehdotti vajaan parinkymmenen tonnin tuulivoimainvestointia.

Kun kysyin tuulivoimalan tuottamaa sähkön määrää, hän naurahtaen totesi, ettei tuon kokoisella voimalalla juuri sähkölaskua pienennetä. Tärkein hyöty tulee imagosta. Korkealle kohoava mylly viestii ympäristölle yhtiön halusta pienentää hiilidioksidipäästöjä.

Omien laskujeni mukaan sama investointi maalämpöön pienentäisi jo energialaskuakin, ja maanlämpö on niin ikään saasteetonta.

Nokkelalta kauppiaalta tuli vastaus kuin apteekin hyllyltä: Maalämpö ei näy eikä kohenna vihreää imagoanne!

Kauppamiehen loppuveto oli, että pyöritä tuulivoimalaa vaikka sähköllä! Pääasia on, että se näkyy ja vähän kuuluukin lähiympäristöön.

Uteliaisuuteni heräsi ja oli pakko kysyä, onko imagotuulivoimalakauppoja syntynyt.

Kiinnostusta on, paljon, vastasi kauppias.

Kauppamiehen käynti pani harmaisiin aivosoluihin liikettä. Kuinkahan paljon näitä käsien viherpesuja harrastetaan. Yksi ainakin tuli mieleen. Esimerkiksi Olkiluodon ydinvoimalan kupeessa seisoo mahtavan kokoinen tuulivoimala.

Siis ydinvoimayhtiökin haluaa vihertää.

Kontrasti on hurja, koska viereiset jättiyksiköt tuottavat jopa neljänneksen koko maan sähköntarpeesta kolmannen yksikön valmistuttua. Tuulimyllyn tuottamalla sähköllä ei tuon määrän rinnalla ole mitään merkitystä.

Entä se imago? Tuskin sekään paljon muuksi muuttuu.

Edellä kerrottu ei suinkaan tarkoita sitä, etteikö tuulivoimaan investointi olisi jossain tapauksissa ihan järkevä, koska valtio tukee tuottomuotoa avokätisesti.

Kauppamiehen lähtöajatus kertoi kuitenkin paljon, missä nykyisin mennään. Ympäristöystävällisyyden näyttämisen kustannuksella tehdään paljon jopa nurinkurisia ja lopputulokseltaan ympäristölle haitallisia ratkaisuja.

Pahin esimerkki on laajat palmuöljyviljelmät Etelä-Amerikassa. Sademetsiä raivataan viljelmien tieltä ja kymmenet tuhannet ihmiset näillä alueilla menettävät perinteisen elintapansa, joka perustuu tasapainoiseen elämiseen ympäröivän luonnon kanssa.

Heitä odottaa suurkaupunkien slummeihin muutto tai alistuminen nälkäpalkalla viljelmien työntekijöiksi.

Myös ruokakasveilta raivataan tilaa energiakasveille. Ruuan hinta nousee ja miljoonat ihmiset Afrikassa kärsivät jo nyt aliravitsemuksesta. Merkittävänä syynä on juuri viljelykasvien hinnan kohoaminen.

Ihan järkevältä eivät tunnu kaikki kotimaisetkaan ratkaisut. Kun kannot revitään metsistä poltettavaksi, köyhdytetään maa-ainesta merkittävästi.

Kaiken lisäksi kantojen polttaminen tuottaa hiilidioksidipäästöjä lähes saman verran kuin hiilen polttaminen.

Suomalainen turvekin luokitellaan biopolttoaineeksi, vaikka se kuuluu kantojen kanssa samaan päästösarjaan.

Ilmaston lämpeneminen on maapallon suurin ympäristöuhka. Sen torjumiseen on tehtävä kaikki mahdollinen. Se ei kuitenkaan saisi johtaa käsien viherpesuun, vaan todellisiin tekoihin päästöjen vähentämiseksi. Tekoihin, jossa kokonaisvaikutukset otetaan huomioon.

Pauli Uusi-Kilponen

Päivän lehti

6.6.2020