Uutiset

Vihreiden tulokseton vauhditusyritys

Hämeenlinna 23.1.2005

Vihreät yrittävät saada presidenttipeliin vauhtia. Vihreän liiton puheenjohtaja Osmo Soininvaara rusikoi SDP:n hitautta ja katsoo, että kansanvallalle on kohtuutonta, jos sosiaalidemokraatit päättävät ehdokkaastaan vasta loka-marraskuussa. Soininvaara arvelee vihreiden voivan asettua tukemaan Tarja Halosta, jos tämä ehdokkaaksi suostuu.

Soininvaara ampuu hiuksen hienosti ohi maalin. SDP:n verkkaisuus ei ole suinkaan puolueen vika, minkä Vihreän liiton johto vallan hyvin tietää. Totta kai demareiden on edettävä asiassa täsmälleen siinä tahdissa kuin istuva presidentti Halonen haluaa. Jos Soininvaaran tarkoitus oli saada Halonen liikkeelle, miksi hän ei osoittanut sanojaan tälle? Sinänsä on ymmärrettävää, että Halonen keskittyy hoitamaan tehtäviään ja venyttää siksi ratkaisunsa julkistamista.

SDP:n nykyiset kaavailut tarkoittavat sitä, että puolue nimeäisi presidenttiehdokkaansa jopa vasta marraskuun lopussa. Näin pitkä vitkuttelu tuskin palvelee demareidenkaan etua. Ratkaisevaa ei edes ole SDP:n virallinen päätös presidenttiehdokkaasta vaan juuri se, mitä ja koska sanoo presidentti Tarja Halonen. Jos hän suostuu ehdokkaaksi, on SDP:n presidenttipäätös pelkkä muodollisuus.

Soininvaara itse asiassa kannanottoineen tarkoittaa, että muiden puolueiden on ikään kuin pakko hyppiä Halosen ja SDP:n tahdissa. Kuka tällaiseen menoon puolueita voi pakottaa! Jokaisella puolueella, myös vihreillä, on täysi oikeus valmistautua presidentinvaaleihin aivan parhaaksi katsomassaan aikataulussa. Puolueista keskusta ja kokoomus eivät ole vihreiden tavoin sivuilleen vilkuilleet.

Vaikka Soininvaara muuta antaa ymmärtää Vihreä liitto on lähtemässä vaaleihin omalla ehdokkaallaan. Vilautus Halosen taakse ryhmittymisestä on lähinnä politikointia. Miksi vihreät luopuisivat mahdollisuudesta levittää omaa aatettaan presidentinvaalien yhteydessä? Vihreiden eduskuntaryhmän puheenjohtaja Heidi Hautala onkin Soininvaaran kanssa eri linjoilla. Puolueella pitää olla Hautalan mielestä oma ehdokas, joka takaisi vaalikeskustelujen ”monipuolisuuden”. Hautala mitä ilmeisimmin nousee vihreiden presidenttiehdokkaaksi.

Vuoden 2006 presidentinvaalit pitää ottaa tosissaan ehdokasasettelusta riippumatta, patistaa puolustusministeri Seppo Kääriäinen. Keskustan johtaviin poliitikkoihin lukeutuva Kääriäinen muistuttaa, että vaalit vähintään petaavat asetelmia seuraaviin presidentinvaaleihin. Tästäkin on esimerkkejä. Urho Kekkosen vuoden 1956 vaalien voitossa oli keskeistä se, että hän oli ehdokkaana, tekemässä itseään äänestäjien keskuudessa tunnetuksi, vuoden 1950 presidentinvaaleissa.

Aika on kuitenkin tänään ehkä jossain määrin toinen. Julkisuus, mitä se sitten tarkasti ottaen onkaan, nostaa ja laskee poliitikkoja ennalta arvaamattomalla tavalla. Tästä syystä on vaikea laskea vuoden 2006 presidentinvaalien toiseksi ja kolmanneksi jääneitä poliitikkoja varteenotettaviksi ehdokkaiksi seuraavissa vaaleissa.

Soininvaara itse asiassa kannanottoineen tarkoittaa, että muiden puolueiden on ikään kuin pakko hyppiä Halosen ja SDP:n tahdissa.