Uutiset

Vihreillä edelleen kasvukipuja

Vihreän liiton juuret ovat 1980-luvun yhteiskunnallisessa liikehdinnässä. Vihreät voittivat vuoden 1983 eduskuntavaaleissa kaksi edustajapaikkaa, vuonna 1987 he järjestäytyivät yhdistykseksi. Vihreä liitto -puolue syntyi vuonna 1988.

Vihreillä on siis takanaan lähes parinkymmenen vuoden historia toimimisesta puolueena suomalaisessa politiikassa. Puolue on vaikuttanut myös hallituksessa, joten sen kuvittelisi pystyvän toimimaan vastuullisesti. Hämeenlinnan puoluekokouksessa oli piirteitä, jotka kertovat sen yhä potevan kasvukipuja.

Kahdessa vuosikymmenessäkään Vihreä liitto ei ole kasvanut aikuiseksi.

Vihreät ovat selvästi hallituskipeitä. Tässä ei ole sinänsä mitään ihmettelemistä saati paheksuttavaa, sillä ratkaisevasti maan asioiden hoitoon voi vaikuttaa hallituksessa. Parlamentarismissa tarvitaan oppositiota, mutta sen tehtäväksi jää puhuminen. Vihreät hamuavat valtaan.

Puoluekokouksessa vihreät löivät kuitenkin lukkoon periaatteita, jotka saattavat innostaa äänestäjää, mutta sulkevat samalla puolueelta hallitusovea. Ehkä vihreille on sittenkin tärkeämpää menestyä vaaleissa kuin päästä ensi vuoden maaliskuun eduskuntavaalien jälkeen koottavaan hallitukseen.

Hämeenlinnan puoluekokouksen valossa puolueelle on varattu paikka oppositiossa.

Puoluekokous päätti, ettei Suomen tule hakea sotilasliitto Naton jäsenyyttä. Äänestäjien on oikeus tietää puolueiden Nato-kannat, perustelivat vihreät yksioikoista ja tiukkaa linjaansa.

Puoluekokous teki ratkaisun kuin maailma olisi jähmettynyt paikoilleen. Koskaan näin ei ole käynyt! Mitä sitten, jos maailmanpolitiikassa tapahtuu suuria muutoksia, jotka vaikuttavat myös Suomen ja Naton suhteisiin? Puoluekokouksen perusteella vihreiden päätä ei Nato-asiassa voi kääntää mikään – ei edes se, että kansan valtaenemmistö liputtaisi Nato-jäsenyydelle.

Vihreiden kanta ydinvoimaan on muuttunut – tai sitten ei. Koska puolue hinkuu mukaan edes hallitusneuvotteluihin, se ei voinut tehdä ydinvoimasta hallitukseen menon kynnyskysymystä.

Puoluekokouksen mukaan Suomen on kuitenkin peräti luovuttava vähitellen kokonaan ydinvoimalla tuotetusta energiasta. Vihreitä ei voi kiitellä järin tarkkanäköisiksi. Jos puolueväki olisi tutustunut ydinvoimasta luopumassa olevan Ruotsin kärjistyviin energiaongelmiin, puoluekokous olisi voinut päätyä edes jokseenkin maltilliseen ydinvoimakantaan.

Puoluekokous myös päätti ilman mitään valmistelua, että valtio on erotettava kirkosta. Puoluejohtaja Tarja Cronberg sanoutui linjauksesta heti irti: hän ei aio mitenkään ajaa asiaa. Tämä on kaiketi sitä kansalaistottelemattomuutta, jota puolue suosii. Cronbergin olisi jo johdonmukaisuuden nimissä tarpeellista kertoa, mitä muita puoluekokouksen päätöksiä hän ei ota tosissaan.

Eikö puoluekokous olekaan Vihreän liiton korkein päättävä elin?

Päivän lehti

24.5.2020