Uutiset

Vihtori Huhdan salattu elämä

Sanomalehden toimittaja, kansanedustaja Vihtori Huhta (1882-1961) joutui kahteen kertaan poliittisesta toiminnastaan Hämeenlinnan lääninvankilaan sekä kerran karkotetuksi Siperiaan ja vuonna 1918 Suomenlinnaan.

Hänen lapsenlapsensa Virpi ja Tuiri Iso-Hollo saivat tietää vaarinsa vaiheista vasta muutama vuosi sitten, kun löytyi iso nippu kätkettyjä kirjeitä.

– Kirjeet löytyivät kirjahyllystä kirjojen takaa äitimme, Vihtorin tyttären kuoleman jälkeen. Äiti oli piilottanut ne kirjojen taakse, eikä varmaan itsekään niitä muistanut, hämeenlinnalainen Tuiri Iso-Hollo kertoo.

Virpi Iso-Hollo on toimittanut Vihtori Huhdan sykähdyttävät kirjeet kirjaksi, joka on saanut runollisen otsikon Hiljais´on, viileää. Kirjeet Huhta on kirjoittanut vaimolleen Hulda Huhdalle Hämeenlinnan ja Suomenlinnan vankiloista sekä karkotuksesta Siperian Tomskista.

Vaarista ei koskaan puhuttu

Sisaruksille isoisän kirjeiden löytyminen on ollut sykähdyttävä löytö, sillä niiden kautta he ovat saaneet tutustua sukulaiseensa. Sitä ennen he eivät tienneet juuri mitään tämän ajatuksista ja persoonasta.

Vihtori-vaari oli tyttärentyttärille etäinen hahmo, joka kävi harvoin kyläilemässä heidän lapsuudenkodissaan. Tuiri Iso-Hollon muistikuvissa vaari oli arvokkaan näköinen suoraryhtinen herra, jolla oli vitivalkoinen tukka.

Nuorempi sisaruksista Tuiri Iso-Hollo kertoo, ettei hänen äitinsä Pirkko Iso-Hollo koskaan puhunut isänsä elämästä. Virpi Iso-Hollo joskus yritti siitä kysyä, mutta äiti käänsi keskustelun heti muihin aiheisiin.

Tuiri Iso-Hollolle vaari Vihtori Huhta jäi etäiseksi hahmoksi, jolla oli vitivalkoinen tukka ja suora ryhti. Päivi Kosonen/HäSa

Siperian karkotuksesta he jotakin tiesivät, mutta ei muuta. Vasta aikuisena, löytyneiden kirjeiden kautta heille on valjennut äidin vaiteliaisuuden syy: isoisä oli yksinäisen äidin lehtolapsi, mitä siihen aikaan pideltiin salattavana häpeänä.

– Sitä lapsena ihmettelin, miksi vaarin muut sisarukset olivat niin paljon nuorempia. Enemmän kuin vaarista meillä puhuttiin isästämme, Tuiri Iso-Hollo sanoo.

Isä oli maineikas suurjuoksija Volmari Iso-Hollo, joka juoksi Suomea maailmankartalle 1930-luvulla. Hän voitti 3 000 metrin estejuoksun Los Angelesin ja Berliinin olympialaisissa sekä oli 10 000 metrillä Los Angelesissa toinen ja Berliinissä kolmas.

Lehtiura alkoi Tampereelta

Vihtori Huhdan äiti Wilhelmiina Lindroos oli hoitanut piian virkaa muun muassa lääninlääkäri Christian Sibeliuksella, kirjakauppias August Wilhelm Grönholmilla ja pastorin leski Ulrica Johanna af Enehjelmillä. Vihtorin syntyessä hän oli af Enehjelmin palveluksessa.

Äiti avioitui syksyllä 1886 kivityömies Juho Kustaa Hastin kanssa. Elämä oli ankaraa, nälkä ja puute oli alituisesti läsnä. Jo 13-vuotiaana Vihtori aloitti työt tiilenkantajana ja auttoi perheen toimeentulossa.

Muistelmissaan Vihtori Huhta kertoo, miten hän sai Hämeenlinnassa kirjakaupassa työskennellessään luvan lukea sanomalehtiä ja kirjoja.

Vähitellen hän heräsi yhteiskunnallisesti ja alkoi osallistua aktiivisesti sekä työväenliikkeen että sortokauden isänmaalliseen toimintaan.

Lehtiuransa Vihtori Huhta aloitti Tampereella Kansan Lehdessä. Hän palasi kuitenkin kotikaupunkiinsa Hämeenlinnaan ja työskenteli latojana Hämäläinen-lehdessä ja ulkoministerinäkin toimineen Rudolf Holstin päätoimittamassa Hämetär-lehdessä.

Tuiri Iso-Hollolla on tallessa Vihtori-vaarin Suomen Kirjaltajaliiton jäsenkirja vuodelta 1900. Nykyinen kirjaliitto oli Suomen ensimmäinen ammattiliitto, joka sai aikaan työnantajien kanssa myös ensimmäisen valtakunnallisen työehtosopimuksen.

Kokous vankilan portilla

Ensi kerran vankilaan joutuessaan vuonna 1911 Vihtori Huhta oli sosiaalidemokraattisen Hämeen Kansan toimittaja. Vankilaan hän joutui laittoman kokouksen järjestämisestä, sillä sortokautena venäläinen hallitusvalta ei sietänyt pienintäkään protestia.

Protestista kokouksessa toki olikin kysymys. Konduktööri, kansanedustaja Artturi Sivenius oli suorittamassa Hämeenlinnan lääninvankilassa puolen vuoden rangaistusta majesteettirikoksesta, ja hänen vapautumisensa ajan Huhta oli saanut tietää etukäteen.

Hämeen Kansaan Vihtori Huhta kirjoitti vapautumisesta pienen uutisen. Parisensataa ihmistä tuli vankilan portille Siveniusta vastaan. Väki nosti ilmaan eläköönhuudot ja Marseljeesin sävelet, mutta pienintäkään häiriön pilkettä ei Huhdan mukaan ollut.

Vankilan portilta väki jatkoi vain teelle nuorisoseuran huoneistoon Palokunnankadulle, mutta joku ilmiantoi ”laittoman kokouksen” kuvernöörille. Hämeenlinnan raastuvanoikeus tuomitsi Vihtori Huhdan 30 markan sakkoihin.

Rahalla Huhta ei halunnut varojen puutteessa asiasta selvitä, vaan kärsi kuusi vuorokautta yksinäiskoppia Hämeenlinnan vankilassa. Oli halvempaa mennä valtion kakkua syömään kuin maksaa.

– Ruokaa riittää, minulta on jäänyt ylikin – lepoaikaa (klo 9 ill. – 6 aam.) on tarpeeksi, työllä ei tapeta, opettivat minua ”kutomaan” verkkoa, jos sitä kutomiseksi voi vielä sanoa, Huhta kirjoitti vaimolleen.

Kohtalokas pääkirjoitus

Sanomalehden toimittaja Vihtori Huhta valittiin ensi kerran eduskuntaan vuonna 1914 Hämeen eteläisestä vaalipiiristä. Toiselle vankilareissulle Hämeen Voiman toimitussihteerinä toimiessaan Huhta joutui ensimmäisen maailmansodan ensi päivinä.

Hämeen Kansan päätoimittaja Heikki Välisalmi oli mennyt juuri lomalle, joten Huhta kirjoitti hänen sijaisenaan sodanvastaisen kirjoituksen lehden pääkirjoitukseksi.

Lehti ilmestyi 3. elokuuta, ja samana päivänä pääkaupungin lehdet kertoivat, että Saksa oli julistanut sodan Venäjälle.
Venäjästä tuli sodan osapuoli, toinen sortokausi oli pahimmillaan ja maailmansodan takia venäläinen hallitusvalta kiristi otettaan entisestään. Kaikki kokoukset kiellettiin ja voimaan tuli ennakkosensuuri.

Vihtori Huhdan kirjoitus herätti suurta huomiota. Hämeen läänin kuvernööri Rafael Spåre tuomitsi Huhdan ja Välisalmen hallinnollisiin sakkoihin ”hallituksen toimenpiteitten vastustamisesta ja valtakunnan mobilisoinnin häiritsemisestä sodan aikana”.

Siperiaan koko sotatilan ajaksi

Huhta sai 500 markan ja Välisalmi 4000 markan sakot. Heidän kodeissaan tehtiin kotitarkastus, miehet pidätettiin ja vietiin Hämeenlinnan lääninvankilaan. Huhdalle sakko tarkoitti 100 päivää linnaa.

Vankeuden olisi pitänyt sen mukaan päättyä marraskuun lopussa, mutta Suomen kenraalikuvernööri F. A Seyn päätti toisin.
Kenraalikuvernöörin määräyksestä Huhta ja Välisalmi karkotettiin Siperian Tomskin piirikuntaan koko sotatilan ajaksi, koska he olivat ”puolue- ja agitationi- ja kirjallisen toimintansa vuoksi vaarallisia henkilöitä yhteiskunnalliselle järjestykselle maassa”.

Ensimmäisen kirjeensä Vihtori Huhta kirjoitti vaimolleen heti Pietarista siirtovankilasta. Vanki oli reippaalla mielellä, eikä valittanut kuin vartijoiden vierasta kieltä.

– Suurin vaikeus on, kun en ymmärrä vartijain tarkoituksia, eikä sanakirjaa ole annettu. Tänään päästivät Heikin (Välisalmi) mulle selittämään luukkuni taakse erästä asiaa, jota vartija selitti, enkä ymmärtänyt.

Vihtori Huhta sai palata rakkaittensa luokse Hämeenlinnaan vuoden 1915 tammikuussa. Välisalmi vapautui Siperiasta vasta maaliskuun vallankumouksen jälkeen 1917, ja Siperian vanki otettiin riemusaatossa vastaan Hämeenlinnan asemalla.

”Tänään lähti Vihtori kotoa”

Huhdan vankilatie jatkui 1918 jälkiselvittelyissä Suomenlinnaan. Hän osallistui kapinaan aluksi Riihimäellä sekä myöhemmin Työmies-lehden toimittajajana Helsingissä.

Muistelmiensa mukaan hän ei ollut Riihimäellä kapinan alkaessa ”missään muussa touhussa kuin näyttämötehtävissä”. Hän oli silloin ja myöhemminkin aktiivinen harrastastajanäyttelijä.

Virpi Iso-Hollo kertoo Hulda Huhdan merkinneen Työväen kalenteriin vuoden 1918 huhtikuun 7. päivän kohdalle: ”Lähti Vihtori kotoa”. Hän pääsi vapauteen lokakuun puolessa välissä. Löytyneissä kirjeissä on myös Suomenlinnan kauden kirjeitä.

Toisen kerran sanomalahden toimittaja Huhta toimi kansaedustajana 1941-1945. Lehtikirjoitusten lisäksi hän julkaisi elämänsä aikana suuren määrän runoja. Tallessa on kaksi käsinkirjoitettua vihkoa, joissa on sekä hänen omiaan että muiden runoja ja laulun sanoja. (HäSa)

Päivän lehti

24.5.2020