Uutiset

Viikon puheenaihe: Hoitaja saa selkäänsä työajalla

Vanhustenhuollossa väkivallasta ei puhuta, vaikka raapiminen, lyönnit ja hiuksista roikkuminen ovat arkipäivää. ”Jos asukkaat ovat sellaisia, että heidän kanssaan ei pärjätä yhden hoitajan voimin, on peli silloin menetetty”.

Pam. Nyrkki läjähtää yövuorossa yksin olleen hoitajan kasvoille, kun dementiakodin iäkäs asukas saa raivokohtauksen. Isku on niin kova, että hoitaja lentää lattialle.

Hoitaja jatkaa vuoronsa loppuun ja käy seuraavana päivänä kasvoröntgenissä. Mitään ei ole murtunut, mutta naama mustuu niin, että kotiväki kauhistelee.

Hoitajalle tarjotaan sairauslomaa, mutta hän päättää palata heti töihin. Seuraava yönä sama asukas on aikeissa tulla tuolin kanssa päälle.

– Nyt aina, kun nyrkki heiluu, rinnassa mulahtaa, hän sanoo.

Tapaus panee koko työyhteisön miettimään, mitä olisi tapahtunut, jos hoitaja olisi kaatuessaan lyönyt päänsä. Jos hän ei olisi noussutkaan?

Hoitaja ei halua kertoa tapauksesta nimellään, kuten eivät halua muutkaan tätä juttua varten haastatellut hoitajat. Aihe on niin arka ja vaikenemisen kulttuuri pitkä.

Vaarassa ovat myös asukkaat
Uhkaavat tilanteet syttyvät ja sammuvat usein silmänräpäyksessä. Väkivallan kohteeksi eivät joudu ainoastaan hoitajat, vaan myös asukkaat.

– Hoitajat ovat säästyneet mustelmilla, mutta kyllä meillä on toisilla vanhuksilla ollut joskus nahkat rullalla ja veri on virrannut käsivarsista.

– Eihän kukaan voi ajatellakaan, että äiti tai isä saa selkäänsä, kun tulee meille hoitoon. Jos asukkaat ovat sellaisia, että heidän kanssaan ei pärjätä yhden hoitajan voimin, on peli silloin menetetty. Jos iltatoimien aikaan yhdessä huoneessa tarvitaan kaksi tai kolme hoitajaa, on koko muu seurakunta silloin vahtimatta.

Tässä yksikössä työskentelevät hoitajat kokevat väkivaltaisen käytöksen lisääntyneen. Erään hoitajan laskujen mukaan talon erään osaston kymmenestä asukkaasta viisi saattoi äkkiarvaamatta reagoida väkivaltaisesti.

– Miten voi työpaikka olla sellainen, että siellä saa vuosi vuoden jälkeen selkäänsä? Ja miksi me otamme selkäämme? Kun nämä meidän asukkaat menevät muualle, he ovat lepositeissä ja lääkityksessä, sillä eivät muut ota selkäänsä.

Vaikeaa tapausta ei huoli kukaan
Varsinainen ongelma hoitajien mielestä on se, että taloon ohjataan liian hankalia asukkaita. Väkivaltaisille tapauksille ei kerta kaikkiaan tunnu olevan osoitetta ja usein heidän kohtalonaan on pallottelu paikasta toiseen.

Laitospaikkoja ei ole tarpeeksi, sillä suuntaus on kohti kotihoitoa ja mahdollisimman kodinomaisia yksikköjä. Valtaosa pienistä dementiayksiköistä taas on rakennettu kodinomaisiksi ympäristöiksi, joissa asukkaat saavat vaellella vapaasti. Myös vahvaa lääkitystä vältetään.

Miten työpaikasta saataisiin sellainen, että siellä olisi sekä asukkaiden että hoitajien turvallisempaa olla?

Hoitajien lista on pitkä: henkilöstöä pitäisi olla riittävästi, asukkaat pitäisi valikoida tarkemmin siten, että taloon otettaisiin vain henkilöitä, joiden hoitaminen ei sitoisi 4-5 ihmistä kerrallaan, geriatrista hoitoa pitäisi olla enemmän tarjolla ja lääkärit tarvitsisivat lääkekoulutusta.

– Kuuntelisivat hoitajia, niitä, jotka ovat asukkaiden kanssa 24 tuntia vuorokaudessa!

Henkilökunnan määrä ratkaisee
Toisessa dementiayksikössä tilanne on hyvin erilainen. Tähän taloon muutti jokin aika sitten vahva, aggressiivinen ja isokokoinen miesasukas, jonka edessä hoitajat kokivat olevansa voimattomia.

– Kaupunki nosti kätensä pystyyn, koska näille tapauksille ei ole kerta kaikkiaan paikkoja. Me kiitämme kuitenkin oman talon johtoa siitä, että asia otettiin vakavasti ja hänet saatiin muualle, yksikön sairaanhoitaja kertoo.

Nyt hoitajat kokevat tilanteen olevan rauhallinen, vaikka raapimiset ja hiuksista kiskomiset ei harvinaisia olekaan. Kaikki väkivallanteot kirjataan tapausten jälkeen kirjoihin ja kansiin, jossa ne säilyvät.

– Raporttien täyttäminen on tärkeää, sillä mikään väkivallanteko ei ole mitätön, sanoo työsuojeluvaltuutettu.
Hoitajien mielestä ratkaisevaa on, että henkilöstön määrä ja ammattitaito ovat ajan tasalla. Jos väkeä on liian vähän, heijastuu se yksikön arkeen kiireenä, mikä taas aiheuttaa asukkaissa hermostuneisuutta.

Asukas reagoi, kun ei ymmärrä
Vanhusten parissa työskentelevien hoitajien kohtaama väkivalta on pääasiassa hiuksista repimistä, raapimista, päälle sylkemistä, käsistä puristamista, potkujen ja lyöntien yrityksiä.

Osalla vaikeaa ja keskivaikeaa muistisairautta sairastavilla hämmennys ja hätä purkautuvat aggressiiviseksi käytökseksi.

– Purkauksia sattuu hoitotilanteissa, esimerkiksi pesuissa, kun ihminen ei kerta kaikkiaan ymmärrä, mitä tapahtuu ja mitä hänelle tehdään. Joskus, jos esimerkiksi potilas on aivan ulosteissa ja nyrkki heiluu, on pesu pakko hoitaa porukalla väkisin, hoitajat kertovat.

Vaaratilanteet pyritään ennakoimaan ja hoitajat varmistavat esimerkiksi pesutilanteissa, etteivät jää seinän ja pytyn väliin loukkuun. Jos tilanne muuttuu uhkaavaksi, siitä yritetään selvitä rauhoittelemalla, koska dementoituneet eivät enää ymmärrä sanojaja varsinkin kiellotlisäävät aggressioita.
Vakavimmissa tapauksissa kutsutaan ambulanssi paikalle.

Haistattelua ei edes noteerata
Hoidettavat ovat pääosin iäkkäitä, puolustuskyvyttömiä muistisairaita, mutta joukkoon mahtuu nuorempiakin, joilla voimat ovat vielä tallella. Alkoholi- tai muu päihdetausta ei helpota asiaa.

Koska hoidettavat ovat vanhuksia, on aiheesta keskusteleminen hankalaa. Hoitajat myös pelkäävät omaisten reaktioita. Koska omaiset eivät näe hoitotilanteita, he eivät myöskään näe, miten asukas niiden aikana käyttäytyy.

– ipistely, ranteesta puristaminen, raapiminen ja muu sellainen ovat aina olleet myös hiljaa sallittua. Sen on ehkä katsottu kuuluvan tähän työhön. Haistattelut, niin kuin mene vittuun tai painu helvettiin ovat sellaisia, mitä me emme edes noteeraa.

Ja koska väkivalta on ollut hiljaisesti hyväksyttyä, ei siitä ole ollut tapana puhua koulutusaikanakaan. Muutama vuosi sitten valmistunut ja muistisairaiden hoitoon erikoistunut hoitaja kertoo todellisuuden paljastuneen vasta ensimmäisellä työpaikalla. (HäSa)

Juttua varten on haastateltu kahden eri dementiayksikön henkilökuntaa.

Väkivalta on jatkuva riesa hoitotyössä
Aikaisempaa useampi hoitaja joutuu työssään väkivallan kohteeksi. Suomalaisten työoloja selvittävien tuoreiden tutkimusten mukaan väkivalta lisääntyy jatkuvasti.

– Erityisen yleistä hoitajiin kohdistuva väkivalta on vanhustenhoidossa, ensiavussa ja psykiatrisessa hoidossa sekä vammaishuollossa. Vanhustenhoidon painopistettä siirretään laitoshoidosta kotihoitoon, joten uusi ilmiö on kotisairaanhoidossa esiintyvä väkivalta, kertoo Tehyn henkilöstöpoliittinen asiamies Irmeli Vuoriluoto.

Tehyssä tilanteesta on huolestuttu siinä määrin, että asiaa tehdään näkyväksi Älä riko hoitajaasi -kampanjan avulla. Kampanjajulisteita lähetettiin vinot pinot erilaisiin hoitolaitoksiin, missä ne pääsääntöisesti myös ripustettiin seinille.

– Ainoastaan parissa paikassa julisteita ei laitettu, koska ei haluttu pahoittaa omaisten mieltä. Vaikka eiväthän julisteet itsessään mitenkään loukkaavia olleet, Vuoriluoto kertoo.

Potku päähän ja portailta alas
Päivystyspoliklinikoilla, päihdehuollossa tai vaikkapa psykiatrisilla osastoilla uhkaavat tilanteet voivat muuttua hyvinkin vaarallisiksi.

– Herra paratkoon, kun se alkoholi näyttelee niin suurta osaa väkivaltatilanteissa! Sekakäyttäjät ovat samanlainen ryhmä. Tapaukset voivat silloin olla hyvinkin rajuja.

Tampereella Taysin teho-osastolla sattui toukokuun alkupuolella vakava työtapaturma, kun lääkityksensä ja perussairautensa vuoksi sekavassa tilassa ollut potilas potkaisi sairaanhoitajaa päähän. Hoitaja menetti tilanteessa hetkeksi tajuntansa.

Lokakuussa Nokian Pitkäniemen psykiatrisessa sairaalassa lääkäri loukkaantui pahoin, kun hänet tuupattiin alas osaston portailta. Lääkärille tuli kallonpohjan ja nenän murtuma.

– Kuka edes haluaa kohta lähteä tällaiselle alalle töihin, kun tiedetään, että turpiin tulee? Tai uhataan perhettä, uhataan polttaa koti tai potkitaan päähän? Ammattijärjestöjä syytetään usein siitä, että nostamme ikäviä asioita esille. Minun mielestäni tämä alkaa olla jo sen mittaluokan aihealue, että jollei tätä nyt nosteta keskusteluun, niin kuka ja koska sitten?

Rikoslain muutos helpottaa puuttumista
Väkivallan lisääntyminen johtuu osittain siitä, että laitospaikat on vähennetty minimiin.

– Kunnat haluavat, että ihmiset hoidetaan pääasiassa kotona. Esimerkiksi psykiatriassa laitospaikkkoja on vähennetty Suomessa varmaan tuhansia vuosien aikana. Laitospaikka on niin kallis kunnalle, että suositaan muita vaihtoehtoja. Mutta sitten ei kuunnellakaan niitä ihmisiä, jotka tekevät tällaisten potilaiden kanssa töitä.

Vuoden alusta voimaan tullut rikoslain muutos on tehnyt lieväänkin väkivaltaan puuttumisen helpommaksi, sillä työntekijään kohdistuva lievä pahoinpitely on nyt yleisen syytteen alainen rikos.

Vuoriluodon mukaan tärkeää onkin, että väkivaltaisille asiakkaille osoitetaan, ettei käytös ole hyväksyttyä ja että sillä on seurauksensa.

– Syyntakeettomat, esimerkiksi muistisairaat ovat tietysti asia erikseen. Heitä vastaan ei tietenkään lähdetä rikosprosessia käymään. (HäSa)