Uutiset

Viikon puheenaihe: Itsekkyys istuu tiukasti ratin ja penkin välissä

 

Suomalaisautoilijan täytyy olla tyhmä. Tähän lopputulokseen päätyy aika helposti, kun kuuntelee hetken jo eläkkeellä olevaa liikennetoimittaja Esko Riihelää. Hänen mielestään suomalainen autoilija pelkää sakkolappua enemmän kuin kuolemaa.
 
1970-luvulla Suomessa huolestuttiin tasoristeysonnettomuuksista, joiden määrä tuntui yhtäkkiä kovasti lisääntyneen. Yhden talven aikana paukahti likemmäs 20 kertaa.
 
Perustettiin työryhmä, johon Riiheläkin kutsuttiin mukaan. Tehtävänä oli miettiä, mitä onnettomuuksien vähentämiseksi voitaisiin tehdä nopeasti ja mahdollisimman halvalla.
Työryhmä keksi asettaa tasoristeysten eteen STOP-merkin, ja kas, onnettomuuksien määrä väheni radikaalisti.
 
– Lähtökohta oli, että ihmiset eivät välitä hengestään rataa ylittäessään, mutta siitä välitetään, ettei STOP-merkin ohituksesta saada sakkoja, Riihelä sanoo.
 
Myöhemmin onnettomuuksien määrä on vähentynyt entisestään, kun varoituslaitteita on lisätty ja tasoristeyksiä poistettu määrätietoisesti. 30 vuodessa tasoristeysonnettomuuksien ja niissä kuolleiden ja loukkaantuneiden määrät laskivat kolmasosaan, vaikka liikennemäärät samanaikaisesti kasvoivat. 2000-luvulla tasoristeyksissä on rysähtänyt noin 50 kertaa.
 
Ei se keli, mutta ne promillet
Sama kiinnijäämisen pelon logiikka näyttää pätevän myös liikenteen ja alkoholin suhteen.
 
– Se osataan kyllä laskea hirmuisen tarkkaan, että kuinka paljon voi juoda ennen kuin lähtee ajamaan, ettei vain jäädä kiinni. Mutta keliä tai muita liikenteeseen liittyviä asioita ei välitetä selvittää.
 
Tutkimuksen valossa suomalaiset näyttävät olevan kovia laskemaan. Tästä kertoo se, että maistelleena ajaneiden osuus tieliikenteessä näyttää kasvaneen.
 
Uudenmaan tieliikenteessä tehty pitkäaikaistutkimus kertoo, että esimerkiksi vuonna 1990 joka 200. kuljettaja ajoi liikenteessä maistelleena ja vuonna 2005 joka 90:s. Maistelleeksi luokitellaan autoilija, joka puhaltaa alle 0,5 promillen alkoholilukeman.
 
Tutkijalautakuntien tietojen perusteella myös sellaisten kuolonkolareiden määrä on kasvanut hieman, joissa maistelleena ajaminen oli riskitekijänä.
 
Tekniikka häikäisee, taidot eivät kehity
Pakko palata vielä ajokeleihin. Riihelän väite siitä, ettei kelioloja välitetä selvittää, tuli todistetuksi viime viikolla. Lumimyräkkä sai liikenteen täysin sekaisin Pirkanmaalla, missä autoja romuttui läjäpäin ketjukolareissa. Myöhemmin kävi ilmi, että muutamat uhmasivat keliä kesärenkain.
 
Ketjukolari ei suinkaan ollut talven ensimmäinen, sillä alkuvuodesta pelti rytisi pääkaupunkiseudulla. Riihelän mielestä ongelmia on kaksi: liian lyhyet turvavälit sekä liian hieno tekniikka.
 
– Ihmiset luottavat liikaa nykytekniikkaan ja entistä turvallisempiin autoihin. Siksi ajotaitoihinkaan ei kiinnitetä enää niin paljon huomiota kuin ennen.
 
Syytä on myös siinä, että arjen aikatauluissa ei pystytä joustamaan – edes viittä tai kymmentä minuuttia.
 
Kolarisuman jälkeisenä päivänä Aamulehti tivasi Liikenneviraston edustajalta, tiedotettiinko huonoista kelioloista tarpeeksi.
 
– Varoitettiin, varoitettiin, parahtaa entinen Yleisradion liikenneääni.
 
Ongelmana vain on Riihelän mielestä se, ettei ketään voi velvoittaa pitämään esimerkiksi radiota auki ja kuuntelemaan varoituksia.
 
Suojatie onkin pelkopolku
Liikenneturva on tehnyt vuodesta 1992 liikenteen ilmapiirikyselyitä. Tulokset eivät ole olleet erityisen mairittelevia, sillä tuon vuosikymmenen puolivälistä lähtien ilmapiirin on koettu heikentyneen.
 
Tuoreimman tutkimuksen mukaan joka kolmas kyselyyn vastannut autoilija kokee, että liikenne tuntuu aikaisempaa pelottavammalta. Esko Riihelä uskoo tulosten kuvaavan melko hyvin todellisuutta.
 
– Aggressiivisuus on lisääntynyt liikenteessä. Omista oikeuksista pidetään tiukasti kiinni.
 
Tämän Riihelä on huomannut myös vastaillessaan lukijoiden lähettämiin liikenneaiheisiin kysymyksiin Iltalehden liikennepalstalla. Kysymysten sävy on muuttunut ja yhä useampi autoilija haluaa selvittää, millä tavoin pystyy venyttämään sääntöjä rikkomatta kuitenkaan lakia.
 
Suomalaisautoilijan perisynti on itsekkyys, toisten huomiotta jättäminen.
 
– Suojateitä esimerkiksi ei kaupunkiliikenteessä kunnioiteta, ja se on pelottavaa. Niiden eteen pysähtynyt auto ohitetaan surutta. Lapsille ja vanhuksille tämä on erittäin suuri riski.
 
Toista on esimerkiksi länsinaapurissa tai jopa Keski-Euroopassa, jossa liikennekulttuuri muutoin saattaa suomalaiseen menoon verrattua olla villiä. Maailmalla suojatietä ei välttämättä tarvitse ylittää kuolemanpelko kurkussaan, Suomessa on toisin.
 
Jotain suomalaisesta suojatiekulttuurista kertonee sekin, että tilastojen mukaan suojateillä loukkaantui viime vuonna joka päivä kaksi ihmistä. Siis lähes 700 osumaa koko vuonna! Ja näiden päälle vielä 21 kuollutta.
 
Välinpitämättömyys ei katso ikää
Jos ei autoilija siis välitä omasta hengestään, niin ei hän välitä kyllä muidenkaan hengestä.
Suomalaisten liikennesyntejä on itsekkyyden lisäksi muitakin. Riihelän mielestä nopeusrajoituksista ei piitata tarpeeksi.
 
Ei tarvitse olla asiantuntija huomatakseen, että moottoritiellä on aina niitä, jotka katsovat oikeudekseen posottaa reilusti yli rajoitusten, kaistalta toiselle puikkelehtien. Kun hurjastelijoiden lisäksi joukossa on myös niitä, jotka ajavat selvää alinopeutta, on nopeusrajoitusten mukaan ajava helposti vaikeuksissa.
 
– Ihmiset eivät ajattele, kuinka paljon nopeuden nostaminen riskiä liikenteessä. Poikkeaminen on riski muille.
 
Mutta kuka siellä liikenteessä oikein urpoilee? Nuoret vai vanhat, naiset vai miehet?
Yhtä syyllistä on Riihelän mielestä mahdoton osoittaa, sillä välinpitämättömyys läpäisee kaikki ikä- ja sukupuolirakenteet.
 
– Joka ikäluokassa on omat koheltajansa. Hyvin toimeentuleva, 30-vuotias sinkkunainen voi liikenteessä olla yhtä aggressiivinen kuin samanikäinen mies, joskus pahempikin. Perheenäitien liikennekäyttäminen on tavallisesti hillitympää, lapset takapenkillä hiljentävät vauhtia. (HäSa)
 
 
 
 
 
Harva tietää, miten oma auto liukkailla käyttäytyy
Liikenteessä säästyttäisiin monelta kolhulta ja murheelta, jos ihmiset tietäisivät, miten oma auto erilaisissa tilanteissa käyttäytyy. Nykyautot on varustettu hienolla tekniikalla – esimerkiksi luistonestojärjestelmillä ja ABS-jarruilla – turvallisuuden nimissä. Liikennekouluttajien mukaan autoilijat kyllä tietävät tekniikan olemassaolosta, mutta useinkaan heillä ei ole minkään valtakunnan käsitystä siitä, miten hienoudet toimivat käytännössä.
 
Apua olisi, jos ihmiset pääsisivät kokeilemaan ajokkejaan, sanovat Parolan liikennekoulun yrittäjä Jiri Kattelus ja Hämeenlinnan Auto-Opiston liikenneopettaja Kari Kangas.
 
– Jos ajatellaan tuollaista tyypillistä miesautoilijaa, niin milläs sen saa koulun penkille saa. Omasta mielestään hän on keskivertoa parempi autonkuljettaja, Kattelus hekottelee.
 
Liikenneopettaja Kari Kangas soisi autokouluissa olevan enemmänkin talviajon opetusta. Harmillisena hän pitää myös sitä, että nykyään ei jääradoille ole enää ympäristömääräysten takia asiaa.
 
Hämeenlinnan näkökulmasta lähin ajoharjoittelurata sijaitsee Riihimäellä. Siellä liukkauteen otetaan tuntumaa radan kalustolla, omilla autoilla radalle ei pääse ajamaan.
 
Omalla autolla pääsee sitä vastoin liukastelemaan Vanajanlinnan lähistöllä sijaitsevalla yksityisellä ajoharjoitteluradalla.
 
Ääni ei varoita vauhdista
Jiri Kattelus uskoo, että kuluneen talven ketjukolarit ovat merkki jostain ihan muusta kuin ajotaitojen puutteesta.
 
–  Välinpitämättömyys on kasvanut huolestuttavan paljon. Ei aikaisempina vuosina ole ollut tällaisia satojen autojen läjiä. Nyt mennään ihan surutta 50 ihmisen läjään välittämättä siitä, mitä muille tapahtuu.
 
Radio Suomi Popin liikenneohjelmassa lauantaisin istuva Kattelus katsoo, että ihmiset ajavat yksinkertaisesti liian kovalla riskillä ja kiireellä.
 
– Ammattiautoilija sanoi valtakunnallisessa uutislähetyksessä, että mitään ei nähnyt, kun oli niin hirvittävä keli ja että hän ajoi reilua sataa ja sitten vain rysähti. Minusta sekin hyvin kuvastaa sitä, että jotain oli pielessä jo paljon aikaisemmin.
 
Liikenneopettaja Kari Kankaan mielestä ongelmana on, ettei ajonopeutta osata sovittaa ajokeleihin: kelissä kuin kelissä posotetaan yhtä lujaa. Vaikka turvavälien merkitystä korostetaan joka käänteessä, näyttää asia käytännössä unohtuvan.
 
– Vauhti voi tosin tulla siitäkin, että autot ovat nykyään äänettömiä, eikä ääni enää tee vauhdin tuntua niin kuin ammoisina aikoina. Eihän autoilla voinut ennen ajaa kovaa, kun ne huusivat kuin pommikoneet, Kangas vertaa. (HäSa)
 
Lähteenä käytetty: Liikenneturva: Tieliikenteen ilmapiiri vuonna 2011