Uutiset

Viikon puheenaihe: Kaksikin sanaa voi olla liikaa

Hoitotyössä vaitiolovelvollisuus on lakiin kirjattu, periaatteessa yksinkertainen asia. Käytännössä velvoite voi kuitenkin aiheuttaa päänvaivaa.

Tiukimman tulkinnan mukaan hoitaja ei saa kertoa työasioistaan sivullisille yhtään mitään, edes yleisellä tasolla.
Kanta-Hämeen keskussairaalan ylihoitaja Mirja Ottman-Salmisen mukaan raja ei ole näin ehdoton.

– Yleisellä tasolla työstään voi puhua. Raja menee siinä, että ketään ei saa yksilöidä, eikä asiaa saa kertoa niin, että potilaan voisi tunnistaa esimerkiksi päivästä tai tietystä paikasta.

Epävarmoja vaitiolovelvollisuuden pelisäännöistä ovat etenkin opiskelijat sekä juuri alalla aloittaneet. Ylihoitajan mukaan periaatetta käsitellään kuitenkin laajasti opiskeluaikana ja myös harjoittelun alkaessa.

Tarkkana myös Facebookissa
Harkintaa on noudatettava myös sähköisissä kahvipöytäkeskusteluissa.

Valvira (Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto) tähdensi pelisääntöjä kesäkuussa, kun viraston tietoon tuli, että terveydenhuollon ammattilaiset olivat yksityiskeskusteluiden lisäksi kertoneet Facebook-sivuistoilla hoitamistaan henkilöistä.

Valviralle kerrottiin esimerkiksi tapauksesta, jossa terveydenhuollon ammattilainen kertoi Facebookissa onnettomuudessa loukkaantuneista ja hoitamistaan henkilöistä. Valviran mukaan henkilöt on voitu tunnistaa asiayhteydestä, vaikka heitä ei ole nimeltä mainittukaan.

Ilmoituksia tuli lakimies Hanna Linnan mukaan ”muutamia tapauksia”, pääasiassa yksityishenkilöiltä. Asiat on ohjattu edelleen aluehallintovirastojen tutkittaviksi.

Maalaisjärki kehiin
Terveydenhuoltoalan ammattilaisten sähköisellä kohtauspaikalla, Hoitajat.net-foorumissa, vaitiolovelvollisuudesta on käyty viime vuosien mittaan runsaasti keskustelua.

Nimimerkki ”Lucy In The Sky” kertoo Hoitajat.net-sivustolla seuraavasta Facebook-kokemuksestaan:
Olin kirjoittanut statuspäivitykseeni, joka siis näkyy vaan kaverilistalla oleville, että ”ensimmäinen elvytys”. En mitään muuta; en siis yhtään mitään muuta! Ei sitä koska, missä, kuka, miten kävi, mikä sukupuoli jne. En ruotinut kenenkään kanssa statustani tai muuta vastaavaa. Tiedoissani ei myöskään lue missä olen töissä; joten elvytystilannetta ei voida yhdistää millekään osastolle. Nyt kaverilistallani ollut ilkeä työkaverini oli kannellut statuksestani os.hoitajalle joka huomautti minulle asiasta. Olin surullinen koska mielestäni en tehnyt mitään väärää.

Miltä tapaus kuulostaa lakimies Linna? Tekikö kirjoittaja väärin?

– Noin kerrottuna vaikuttaisi, ettei asiassa ole mitään ongelmaa. Mutta onko siellä sitten kuitenkin ollut jotain muuta tietoa, jota yhdistelemällä päättelyssä olisi päästy eteenpäin?

– Rajanveto on todella tärkeää, ettei mennä äärimmäisyyksiin. Maalaisjärkeä voisi toisaalta peräänkuuluttaa. Onko Facebook esimerkiksi oikea paikka työasioiden puintiin?

Lörpöttelijöitä paljastuu toisinaan
Salassapito- ja vaitiolosäädökset ovat hyvin yksiselitteiset. Henkilöllä, joka ei jonkun henkilön hoitoon osallistu, ei ole oikeus tietää potilasta koskevia asioita – edes työpaikan sisällä. Perimmäisenä tarkoituksena on turvata yksityisyys.

– Kun pelisäännöt ovat lakisääteisiä, on itsestään selvää, että niitä tulisi noudattaa. Ammatin perustutkinnossa ne tulevat selväksi, samoin keskustelun tulisi kuulua työpaikoilla perehdyttämiseen. Se on myös työyhteisökulttuurinen asia, sanoo Tehyn kehittämisyksikön vt. johtaja Marja-Kaarina Koskinen.

Koskinen uskoo, että vaitiolovelvollisuuden rikkominen on pääosin tiedostamatonta asioiden lipsauttelua.

– Kyllähän asioista ja tapauksista pitää voida puhua, esimerkiksi jostain komplisoituneesta sappirakosta. Sen pitäisi olla niin takaraivoon kasvanut asia, ettei koskaan keskustella kenenkään nimillä, Koskinen sanoo.

Facebook-maailmasta kertovassa esimerkissä Koskinen ei näe mitään väärää.

– Täytyyhän ihmisen voida tällaisia jollain lailla sanoa, hän kuittaa.

Suuressa huoneessa on monet korvat
Keskussairaalassa tulee vuosittain esille muutamia tapauksia, joissa vaitiolovelvollisuutta on rikottu. Seuraamukset harkitaan tapauskohtaisesti.

Aina lörpöttelijä ei suinkaan löydy oman väen joukosta. Ylihoitaja Ottman-Salminen muistuttaa, että yksityisyyden suoja on koetuksella etenkin suurissa potilashuoneissa, joissa potilaat keskustelevat keskenään, kuulevat hoitajien, lääkäreiden ja muiden potilaiden keskustelut, ja joissa ravaa ulkopuolisia vierailijoita.

Jos jotakuta potilasta koskeva tieto leviää sairaalan seinien ulkopuolelle, voi lähdettä olla hyvin vaikea jäljittää.

– Jokainen ammattilainen kyllä pystyy tilanteessa arvioimaan, mitä kannattaa muiden potilaiden aikana sanoa ääneen. Ja aina on potilaan mahdollista pyytää, että keskustelu hoidettaisiin sivummalla, lääkärin kanssa kahden kesken, Ottman-Salminen sanoo. (HäSa)

Tästä on kysymys
Vaitiolovelvollisuus estää muun muassa hoitotyöntekijöitä tai ammattikasvattajia levittelemästä luottamuksellisia tietoja asiakkaistaan.
Vaitiolovelvollisuus on elinikäinen. Esimerkiksi potilastietoja koskeva vaitiolovelvollisuus jatkuu vaikka työsuhde päättyisikin.
Etenkin opiskelijoilla tai työelämään juuri tulleilla saattavat rajat olla epäselviä. Omasta työstä ei uskalleta puhua edes yleisellä tasolla, kun pelätään, että samalla tullaan rikkoneeksi vaitiolovelvollisuutta.
Vaitiolovelvollisuuden rikkomisesta voi seurata huomautus, varoitus, pahimmillaan jopa irtisanominen.

Tiedonkulkua voi aina sujuvoittaa
Neljän pojan ryhmä pötköttää päiväkodin matolla. Ohjaajan kanssa kuunnellaan ääniä ja arvuutellaan, mikä eläin on kulloinkin kyseessä. Videokamera surraa lattialla ja tallentaa koko session.

Haltian päiväkodissa, Turengissa on kerätty hyviä kokemuksia videokuvauksesta lasten ja työntekijöidenkin havainnointivälineenä. Viime viikolla näitä kokemuksia jaettiin myös muille kunnan varhaiskasvatuksen työntekijöille kolmipäiväisillä viestintäpäivillä. Teemapäivien tavoitteena oli myös varmistaa, että tiedottamisen pelisäännöt ovat eri talojen välillä yhdenmukaiset.

Kuvaamiseen oltava lupa
– Videon avulla voi havainnoida, miten yksittäiset lapset toimivat tietyissä tilanteissa. Pulmatilanteet on helpompi poimia jälkikäteen videolta kuin silloin, kun on hälinä päällä, kertoo lastentarhanopettaja Laura Heinemaa.

Myös työntekijät pystyvät videoita jälkikäteen katsomalla arvioimaan omaa toimintaansa.

– Videoiden avulla voi näyttää myös vanhemmille miten päiväkodissa toimitaan, sanoo puolestaan Heidi Vilkman.

Toistaiseksi videokuvaa käytetään kuitenkin lähinnä työntekijöiden omana apuvälineenä.

Päiväkodissa, jossa lapsen ja perheen yksityisyyttä kunnioitetaan tarkasti, on mahdollista pyrkiä entistä avoimempaan tiedotuslinjaan. Tällöinkin tietoa tosin jaetaan vain lasten vanhemmille ja heidän luvallaan. Esimerkiksi videokuvausta tai lasten valokuvaamista varten päiväkotien on pyydettävä vanhemmilta kuvausluvat. Pääosa vanhemmista luvan antaakin.

Haltian päiväkodissa kameraan tartutaan ahkeraan. Kuvia laitetaan nähtäville päiväkodin seinille, mutta myös lasten kansioihin. Näin vanhemmat näkevät, mitä lapset päiväkodin arjessa touhuavat.

Kunnan varhaiskasvatusjohtaja Liisa Tonteri kertoo, ettei videokuvausvälineiden hankintaan ole osoitettu erillisiä määrärahoja vaan välineet on hankittu talon käyttörahoilla. Itse kuvaaminen on henkilökunnan innostuksesta riippuvaista.

Entä yksityisyydensuoja, miten se toteutuu, kun ryhmää kuvataan?

– Kaikilla kuvattavilla on tietysti oltava kuvausluvat kunnossa. Lisäksi kaikki materiaali tulee vain oman yksikön käyttöön. Nettiin tai kunnan verkkosivuille niitä ei laiteta, vaikka olisi kuinka hienoa kuvaa tahansa, Tonteri sanoo.

Verkossa tieto kulkee nopeaan
Kotien ja hoitopaikkojen välistä tiedonkulkua on kunnassa pyritty tehostamaan muillakin tavoin. Kunnassa on kehitelty omin voimin sähköistä varhaiskasvatussuunnitelmaa eli vasua. Vuorohoidon puolella taas on kerätty kokemuksia sähköisestä ekstranetistä, jossa tieto ja valokuvatkin liikkuvat vaivatta.

– Ekstranettiin voivat vanhemmat myös käydä ilmoittamassa työvuoronsa. Enää ei tarvitse pelata papereiden kanssa.

Vaitiolovelvollisuus
Vaitiolovelvollisuudella tarkoitetaan, että henkilöllä on velvollisuus olla tietyissä tilanteissa virkansa, toimensa tai yleisen tavan vuoksi kertomatta tietoonsa saamistaan asioista sekä asiakirjoista.

Juridinen vaitiolovelvollisuus on lakiin kirjattu vaitiolovelvollisuus, jonka rikkomisesta on säädetty rangaistus rikoslain mukaan. Juridisen vaitiolovelvollisuuden avulla turvataan joko yleistä etua tai yksityisyyden suojaa.

Juridinen vaitiolovelvollisuus koskee useimpia valtion tai kunnan virassa olevia, jotka virkansa puolesta saavat tietää lain mukaan salassa pidettäviä asioita. Se koskee mm. lääkäreitä, tuomareita, poliiseja ja opettajia.

Juridinen vaitiolovelvollisuus ei kuitenkaan ole ehdoton, vaan siitä on Suomen laissa lukuisia poikkeuksia erityisesti viranomaisten välisten tietojenvaihdon kohdalla.

Suomessa ehdoton vaitiolovelvollisuus on papeilla ja muilla luterilaisen seurakunnan työntekijöillä. He eivät saa välittää ripissä saamaansa tietoa eteenpäin missään tilanteessa. Edes henkilön antama lupa välittää tietoja eteenpäin ei ole riittävä syy poiketa tästä.

Lähde: Wikipedia

Päivän lehti

25.10.2020

Fingerpori

comic