Uutiset

Viikon puheenaihe: Kilpailutus ei aina tee autuaaksi

Sosiaali- ja terveyspalveluita tuottavat pienyrittäjät ovat ajautuneet ahtaalle, kun kunnat ovat ryhtyneet kilpailuttamaan palveluita yhä suurempina kokonaisuuksina ja palveluntuotanto keskittyy suuryksiköihin.

– Kehitys on johtanut siihen, että paikalliset tavaratoimittajat ja tuottajat on kilpailutuskokoja kasvattamalla pelattu kilpailusta pihalle, sanoo Suomen Yrittäjien elinkeinoasioiden päällikkö Janne Pesonen.

Keskittyminen on ollut voimakkainta tavarahankinnoissa, tosin sama trendi on voimistumassa nyt myös palveluiden puolella. Kunnille palveluiden kilpailuttaminen isolla porukalla on toki käytännöllistä, sillä aikaa, rahaa ja vaivaa säästyy.

Pesosen mielestä kysynnän ja palveluntuotannon keskittyminen johtaa kohti huonosti toimivia markkinoita ja lopulta voi jopa romuttaa koko sinänsä hyvän kilpailuttamisen idean.

– Ensimmäisenä kärsii pieni paikallinen yrittäjäporukka. Loppulaskun maksaa järjestämisvastuullinen kunta siitä, että palvelu ei toimi, Pesonen sanoo.

Pienet pelkäävät
Pienyrittäjissä asetelma aiheuttaa epävarmuutta: moni lopettaa vapaaehtoisesti, jatkajia on äärimmäisen hankala löytää.

– Siellä suoraan sanottuna pelätään seuraavia kilpailutuskierroksia, koska ensinnäkin epävarmaa on, onko seuraavassa kierroksessa ylipäätään mahdollista olla mukana. Toisaalta pelätään sitä, minkälaisessa kilpailuympäristössä seuraavaa tarjousta päästään tekemään.

Yrittäjien etujärjestölle tulee jatkuvasti asiasta palautetta, ja monet miettivät vakavasti liiketoimintansa lopettamista.

– Sosiaalipuolella esimerkiksi asumispalveluissa joudutaan tekemään isoja kiinteistöinvestointeja ja monesti ajaudutaan ottamaan aika lailla velkaa taseeseen. Sillä puolella on nyt nähty, että yritysten konkurssien määrä on lähtenyt kasvuun.

Kunnillakin vastuunsa
Pesosen mielestä kuntien tulisikin kantaa vastuuta toimivien markkinoiden luomiseksi.

– Miten lähteä kilpailuttamaan, jos ei ole markkinoita? Monesti ulkoistamispäätös jätetään tekemättä siksi, ettei ole vaihtoehtoista palvelutuotantoa. Jos tuotantoa ei ole koskaan avattu kilpailulle, miten kilpailua ikinä pääsee syntymäänkään?

Sen lisäksi, että kuntien tulisi olla aktiivisesti luomassa kilpailuasetelmaa, pitää Pesonen myös tärkeänä, että ostopalveluiden rinnalle luotaisiin palvelusetelijärjestelmää. Laadun kontrollointi olisi hänen mielestään huomattavasti jouhevampaa palvelusetelijärjestelmässä kuin ostopalveluissa.

– Toimiva palvelusetelijärjestelmä olisi mielestäni sellainen, että palveluntuottajia ei kilpailutettaisi etukäteen, vaan heille asetettaisiin tarpeeksi selkeä minimilaatu, joka osoittamalla hyväksyttäisiin aina palvelusetelituottajaksi. Jos asiakas ei koe palvelua tarpeeksi laadukkaaksi, niin seuraavalla kerrallahan se kantaa sen setelinsä muualle.

Järjestelmä voisi toimia esimerkiksi hammaslääkäripalveluissa.

– Jos asiakkaalla on huono kokemus jostain hammaslääkäristä, hyvin herkästi vaihdetaan lääkäriä seuraavalla kerralla. Se lyö myös painetta hammaslääkärille olla jo ensimmäisessä tapaamisessa hyvä, jotta asiakas käyttäisi palveluita myös jatkossa. (HäSa)

Kunnat pelaavat suotta varman päälle
Suomeen on syntynyt varman päälle -kilpailuttamisen kulttuuri. Näin uskoo yrittäjien etujärjestön elinkeinoasioiden päällikkö Janne Pesonen.

– Onnistunut kilpailutus saattaa ostajan mielestä olla sellainen, joka ei päädy markkinaoikeuteen.

– Kunnat konsultoivat aivan liian vähän palveluntuottajia kilpailutusta valmistellessaan. Mikään ei estä tekemästä näin. Ongelmia pystyttäisiin näin vähentämään. Kynnys tällaiseen vuorovaikutukseen tuntuu olevan aivan liian korkealla.

Markkinaoikeuteen tulevien valitusten määrää ei Pesosen mukaan voi selittää sillä, että hankintalaki olisi pelkästään epäselvä tai että kansalliset kynnysarvot olisivat liian matalia. Hänen mielestään laki tunnetaankin suhteellisen hyvin sekä kunnissa että yrityksissä. Pesosen mukaan harvalla yrittäjällä on myöskään vain huvin tai varmuuden vuoksi varaa lähteä valittamaan häviöstä.

– Suurin syy, miksi valitusperusteita pohditaan, on vahva tunne siitä, että ostaja esimerkiksi tarjouspyyntöä laatiessaan on halunnut ohjailla kilpailutusta johonkin suuntaan. Koetaan, että kaikki tarjoajat eivät ole olleet tasavertaisessa asemassa.

Nyrkkisääntö on, että mitä vähemmän tarjouspyynnöissä on laatuun tai muuhun käytännön toteutukseen liittyviä tulkinnanvaraisuuksia, sen helpompi on järjestää kilpailutus niin, ettei valituksia tule. Pesosen mukaan laatua olisi mahdollista määritellä yksiselitteisesti: oleellista on, millainen porukka laatukriteereitä määrittelee.

Suomalaisten valituskynnys on matala
Kovista ruuhkista kärsinyt markkinaoikeus on onnistunut lyhentämään juttujen käsittelyaikoja, vaikka valitusten määrä onkin ollut viime vuosina jatkuvassa kasvussa.

Keskimääräinen käsittelyaika oli helmikuussa 7,8 kuukautta, kun pahimmillaan se on ollut parikin vuotta. Käsittelyä on onnistuttu nopeuttamaan lisäkäsien sekä toiminnan tehostamisen avulla.

Vuonna 2010 markkinaoikeuteen saapui ennätykselliset 691 asiaa, mikä on 15 prosenttia enemmän kuin edellisenä vuonna. Valtaosa valituksista koskee hankinta-asioita. Valituksista noin 25 prosenttia menee läpi.

– Aikaisempien vuosien ruuhkat on purettu ja meillä on ratkaisematta noin 380 juttua. Jos yli 600 juttua ratkaistaan vuodessa, on se vähän yli puolen vuoden työ. Tilanne ei ole siis samalla tavalla katastrofaalinen kuin aikaisempina vuosina. Uhkakuva tosin on, jos valitusten määrä kasvaa jatkossakin vuosittain 15 prosenttia, voi markkinaoikeus alkaa uudelleen ruuhkautua, sanoo ylituomari Kimmo Mikkola.

Miksi valituksia tulee niin paljon?
– Jaa-a, mistähän se voisi johtua. Kansallisilla traditioilla on varmasti vaikutusta, Suomessa vain valitetaan paljon. Kun kerran yksityiset ihmiset niin mikseivät yrityksetkin. Esimerkiksi Tanskassa taas tulee parikymmentä valitusta vuodessa, kun meillä 700.

Ylituomari Mikkola uskoo, että myös kansallisten kynnysarvojen mataluus vaikuttaa valitusten määrän.

– Kun jo 30000 euron hankinnat pitää kilpailuttaa, on myös niitä hankintoja, joista on mahdollista valittaa, mahdottoman paljon. Eihän nykyään 30000 eurolla saa kuin pari kopiokonetta. Asioita on yksinkertaisesti määrällisesti paljon.

Valituksia tulee markkinaoikeuteen tasaisena virtana, vaikka muutamia piikkejä tilastoissa onkin nähtävissä. Esimerkiksi kunnallisvaalien jälkeen, kun uudet tilintarkastajat valittiin kuntiin, tuli useiden kymmenien valitusten ryöppy. Terapiapalveluiden kilpailuttaminen Kelassa taas poiki yli sata valitusta.

– Koulukuljetukset on sen verran haasteellinen pala kunnille toteuttaa, että niistä tulee säännöllisesti kesäisin valituksia. (HäSa)

Aina ei kilpailutus tee autuaaksi
Aina kunnallisen palvelun ulkoistaminen ei johda hyvään lopputulokseen, tämä on huomattu esimerkiksi Janakkalassa ja Hausjärvellä. Mutta saadaan sitä asiat solmuun muuallakin kuin vain kunnallisella puolella. Tämän teki selväksi armeijaa taannoin uhannut kenkäpula.

Kilpailutus ei pelasta Oitissa
Riihimäen seudun terveyskeskus haki Hausjärven ja Lopen jatkuvaan lääkäripulaan apua ulkoistamalla lääkäripäivystyksen Mediverkolle.

Hausjärven kunnan viime vuoden tilinpäätöksen yhteydessä esitellään kunnan strategian tavoitteiden toteutumista. Lääkäripäivystyksen todetaan olevan tyydyttävällä tasolla. Oitin neljä lääkäriä ja Ryttylän yksi lääkäri ovat saatavilla läpi vuoden ja terveysasemat pidetään kiinni vain tavanomaiset viikot kesäaikaan.

Palvelut olisivat hyvällä tasolla, jos kroonikkopotilailla olisi omalääkäri, joka ei vaihdu.

Sen sijaan sairaanhoitajan vastaanottopalvelut eivät ole toteutuneet toivotusti. Sairaanhoitajan vastaanotolle ei pääse joustavasti vieläkään.

Siivouksen ulkoistaminen ei onnistunut
Janakkalan kunta ulkoisti Tervakosken yhteiskoulun ja lukion siivouksen vuonna 2006. Kilpailutuksen voittaneen yrityksen työn jälki ei kuitenkaan tyydyttänyt koulua eikä kuntaa.

Niinpä Janakkalassa otettiin viime vuonna askel takaisinpäin, ja kouluun palautettiin kunnan omat siivoojat. Tämän takia kuntaan perustettiin kaksi uutta siivoojan vakanssia.

Valmistelusta hyötyä, vaikkei kilpailutettu
Hattulassa valmisteltiin viime vuonna kunnan teknisen puolen tukipalveluiden kilpailutusta ja mahdollista ulkoistamista. Se olisi koskenut noin 60 työntekijää kunnan ruokapalveluissa, siivouksessa, kunnossapidossa ja kiinteistönhoidossa.

Kilpailutusta valmisteltiin huolella, ja kilpailutusasiakirjat teetettiin ulkopuolisella konsulttiyhtiöllä. Kunnanhallitus päätti loppujen lopuksi viime marraskuussa, ettei kilpailutusta toteuteta.

Vaikka ratkaisu oli tällainen, kilpailutuksen valmistelu ei hattulalaisten mukaan mennyt hukkaan. Sen rinnalla selvitettiin myös kunnan oman toiminnan tehostamista, mikä tuottikin selvää säästöä.

Hattulan viime vuoden tilinpäätöksen julkistamistilaisuudessa viime viikolla kerrottiin, että kunnan ruokapalvelun työntekijät ja siivoojat nipistivät aiempaa tehokkaammilla työtavoilla 200 000 euron säästön käyttömenoistaan. Se tuli tarpeeseen, sillä kunnossapidon budjettiraami ylittyi runsaiden lumitöiden takia.

Ja sotilaat saivat kenkänsä
Puolustusvoimia koetteli pula maihinnousukengistä viime vuonna. Kiista alkoi Sievin Jalkineen voitettua kilpailun. Hävinnyt osapuoli, koki, ettei kilpailut ollut reilu ja valitti asiasta markkinaoikeuteen. Kyse oli noin kolmen miljoonan euron tilauksesta.

Riidan aiheuttama valmistusviive näkyi armeijan varusvarastoissa noin 60000 varsikengän vajeena. Varusmiesten ei sentään tarvinnut avojaloin kulkea, mutta kenkien säännöstelyyn monissa varuskunnissa ryhdyttiin.

Parolan panssariprikaatissa rajoituksiin ei ryhdytty viime kesänä kovien helteiden vuoksi. Kiista päättyi joulukuussa, kun Puolustusvoimat voitti maihinnousukenkien hankinnasta nousseen kiistan. (HäSa)