Uutiset

Viikon puheenaihe: Lähiruokaa löytää, kun jaksaa etsiä

Elli Junninen kyllästyi reilu vuosi sitten siihen, että luomu- ja lähiruokatuotteita ei tahtonut löytyä kaupan valikoimista. Kaupungin keskustassa asuva Junninen tutkaili tovin, toimisiko Hämeenlinnan seudulla lähiruokapiiriä – kun selvisi, ettei toiminut, päätti hän perustaa sellaisen itse.

Nyt Junnisen vetämään lähiruokapiiriin kuuluu kolmisenkymmentä hämeenlinnalaistaloutta. Tilaukset tehdään verkon välityksellä kerran kuukaudessa, satokaudella vihanneksia saatetaan tilata useamminkin. Tuotteet tulevat 50 kilometrin säteeltä.

Reilussa vuodessa on paljon muuttunut, sillä nykyään kauppojen valikoimistakin löytyisi paljon Junnisen ja puolisonsa Jani Mikkosen tarpeisiin. Silti ruokapiiri pitää otteessaan – monestakin syystä.

– Kaupat vetävät luomutuotteista paljon välistä ja itse ainakin toivon, että tuottaja saa isomman osan itselleen. Tuotteet saa myös suoraan tilata tilattuna tuoreempana kuin kaupasta. Perusmarkettien valmiiksi pakatuissa sipulipusseissa esimerkiksi sipulit ovat pienempiä kuin meidän saamamme. Mukana saattaa olla homeisiakin, kun pusseja pidetään esillä ja toivotaan, että joku ostaisi.

Markettien hyllyille vaikea päästä
Lähiruuan saatavuudessa on yhä valtavia alueellisia eroja. Ongelmana on, että paikallisia tuottajia ei tunneta, minkä vuoksi tuotteet kuljetaan myyntiin jopa satojen kilometrien päähän. Tätä mieltä on Lähiruuan ystävät ry:n puheenjohtaja Maria Tigerstedt. Elimäkeläisen Mustilan Viinin toimitusjohtaja Tigerstedt on lähiruuan tuottaja itsekin.

Suurten keskusliikkeiden hyllyille pientuottajien on Tigerstedtin mukaan käytännössä mahdoton päästä.

– Se on asia, mitä Suomessa ei ole vielä oikein oivallettu ja mikä toisaalta on esimerkiksi Keski-Euroopassa aivan arkipäivää. Suomessa on otettu ensimmäisiä askeleita siihen suuntaan. Valitettavan monet pientuottajien tuotteet ovat kuitenkin joutuneet hyllyillä puristuksiin muiden tuotteiden väliin. Eihän niitä sieltä löydä!

Hyllytilaa on kuitenkin kummasti löytynyt sen jälkeen, kun asiakkaat ovat oppineet vaatimaan.

– Kauppiaatkin ovat huomanneet, että näistä tuotteista voidaan ottaa pikkuisen parempi hinta.

Tuottajalista helpottaisi etsimistä
Elli Junninen huomasi ruokapiiriä perustaessaan, ettei lähiruokatuottajien etsiminen ollut lainkaan yksinkertaista. Ainoa, minkä hän tunti nimeltä, oli Parolassa sijaitseva Ullan luomutila.

– Niitä oli hankala löytää, ja kun löysi, niin melkein se tapahtui puskaradion kautta. Toivoisinkin, että netissä olisi jokin lista tuottajista, hän sanoo.

Ringin kautta Junnisen ja Mikkosen keittiöön hankitaan viljatuotteet, vihannekset, juurekset ja kananmunat. Toisinaan tilataan myös luomulihaa. Kaikkea ei tokikaan tarvitse ostaa, sillä Poltinaholla sijaitsevalla palstallaan Junninen viljelee kesäisin yrttejä, valkosipulia, vihanneksia sekä puutarhamarjoja.

Kaupasta pariskunta ostaa edelleen esimerkiksi maitotuotteet sekä lihan. Luomun normaalituotetta korkeampi hinta ei häiritse.

– Hinta jää toissijaiseksi, sillä tärkeämpää on tietää, mitä suuhunsa panee. Valveutuneisuus on herännyt ja epäilyksiä tulee, kun kuulee uutisia esimerkiksi salmonellalihan käytöstä, Jani Mikkonen perustelee.

Lähiruuasta saa sentään puhua
Lähiruuan löytäminen muun valikoiman joukosta vaatii yhä harrastuneisuutta – etenkin, jos tuotteet ovat muiden vastaavien joukossa. Helpompaa lähiruuasta puhuminen ja tuotteiden löytäminen on kuitenkin nyt kuin heti EU:n liittymisen jälkeen.

– Tasavertaisuusperiaatteiden takia lähiruuasta puhuminen meni todella hankalaksi, mutta nyt se on tullut onneksi jo järkevälle tasolle. On ymmärretty, että alkuperällä on väliä ja huomattu, että jokainen ostopäätös on joko suomalaisen työn puolesta tai vastaan, Tigerstedt sanoo.

Tigerstedtin mukaan tuotteen menestymisen kannalta oleellista on, että tuottaja pystyy antamaan tuotteelleen kasvot.

Aloittelevan yrittäjän näkökulmasta tämä tarkoittaa sitä, että markkinoita, tapahtumia ja myyjäisiä on jaksettava kiertää.

– Alkutaival on usein pitkä ja kivinen. Usein on kyse myös sattumasta, että löytää oikeat kontaktit, jotka vievät ilosanomaa eteenpäin. Viime vuosina tosin ovat yleistyneet kaikenlaiset suoramyyntipisteet, esimerkiksi erilaiset tuottajatoriviritelmät, ja ne ovat olleet oivia markkinointikanavia. (HäSa)

Lähiruokarinki yksinkertaistaa tuottajan ja kauppiaan elämää
Lähiruokatuottajan tie marketin hyllylle voi olla pitkä ja kivinen, jollei sitten pääse oikeisiin piireihin – ihan kirjaimellisesti.

Hämeenlinnassa toimivalle Ossin Pullalle markettien ovet avautuivat reilut kymmenisen vuotta sitten, kun silloinen Turengin S-marketkauppias halusi ottaa lähituotteita valikoimiinsa.

Toimitusjohtaja Ossi Tamminen muistelee, että lupa vaati runsaasti työtä ja perusteluja ennen kuin S-ryhmä sen myönsi. Myöhemmin lupa avasi ovia myös muihin S-marketteihin.

Nyt Ossin Pulla kuuluu Hämeenlinnan ja Riihimäen seudulla aloittaneeseen lähiruokarinkiin kuuden muun lähiruokatoimittajan kanssa. Jokainen tuottaja hoitaa oman tonttinsa, mutta päävastuu tuotteiden kuljetuksen ja laskutuksen takia on leipomolla.

Ringin kokosi toimitusjohtaja Jari Ylinen Kehityspolut oy:stä.

Ylinen on perustanut aiemmin vastaavanlaiset lähiruokaringit jo Lahden ja Forssan seudulle. Tulevaisuuden tavoite on, että tuotteet voisivat liikkua yli rinkien rajojen.

Marketit seuraavat myyntiä tarkasti
Rinki toimittaa tuotteita yhteensä 12:een alueen S-markettiin sekä Riihimäen ja Hämeenlinnan Prismoihin. Tuotteet on sijoitettu omille lähiruokahyllyilleen.

– Prismassa olimme kerran aikaisemminkin, mutta lensimme sieltä pihalle. Myyntiä seurataan siellä niin tarkasti, että jos ei yllä tavoitteeseen, joutuu ulos. Mutta bisnestähän se on, ei sitä kannata itseensä ottaa, Tamminen sanoo.

Toinen lähiruokarinkiin mukaan lähteneistä yrittäjistä on iittalalaisen Sun Spelt oy:n Kari Kaipainen. Spelttituotteita on jo ennestään myyty muutamissa lähiruokakaupoissa sekä erikoiskaupoissa, mutta nyt kauppapaikkoja tulee lisää.

– Tavoitteeni tässä kokeilussa on hakea lisänäkyvyyttä brändille, hän sanoo.

Oikotie markettiin
Pientuottajien tie keskusliikkeiden valikoimiin on kivinen, koska SOK ja Kesko ovat nostaneet keskitetysti hankittujen elintarvikkeiden osuuden yli 80 prosenttiin. Tällöin paikallisille hankinnoille jää yhä vähemmän tilaa.

– Kokemukseni on, että pienten tuottajien toimitusvarmuus aiheuttaa tavallisesti huolta isoissa marketeissa. Lisäksi yksi pieni tuottaja aiheuttaa liikkeelle melkein saman työmäärän kuin iso tukku, perustelee lähiruokaringin koonnut Jari Ylinen.

Hämeenlinnan Prisman johtaja Lari Rusila perustelee liikkeen mukanaoloa kysynnän lisääntymisellä.

– Asiakkaiden kiinnostus lähiruokaan on kasvanut voimakkaasti viime aikoina. Odotamme mielenkiinnolla myös valikoimien laajentumista, kun pientuottajien tuotteet eri puolilta Hämeenmaan toimialuetta saadaan konseptiin mukaan, Rusila toteaa lehdistötiedotteessa.

Yksi hoitaa laskutuksen
Marketin näkökulmasta ringin etu on se, että kauppa toimii tavallaan vain yhden asiakkaan kanssa, kun Ossin Pulla hoitaa sekä logistiikan että laskutuksen. Rinkiläisten etu taas on se, että kaikkea ei tarvitse tehdä itse ja tuottajat saavat päättää, mitä tuotteita saavat myyntiin.

– Tuottajien näkökulmasta tämä on hyvä tapa päästä isoon jakeluun, Ylinen sanoo.

Kaikki pientuottajat eivät rinkiin sovellu, sillä mukana olevien on oltava varmoja siitä, että tavaraa liikenee myyntiin. Ossin Pullan tiloissa pidetään pientä käsivarastoa, josta kauppojen valikoimaa voidaan täydentää. Täydennykseen on varauduttu kolmesti viikossa.

Pientuottajia yllättävän vähän
Lähiruokaringin perustamisessa auttanut Jari Ylinen kertoo hämmästyneensä pientuottajien vähäisestä määrästä. Hän arvelee, että Hämeenlinnan ja Riihimäen seudulla toimii vain noin parikymmentä sellaista pientuottajaa, jotka olisivat tuotteineen valmiita tulemaan kauppoihin. Ylisen arvio sisältää ringissä jo olevat seitsemän tuottajaa.

– Tämä oli yllättävää. Lähiruoka on kovassa nosteessa, mutta tarjontaa ei kuitenkaan tunnu olevan.

Halukkuutta saattaisi olla enemmänkin, mutta lähikauppoihin päästäkseen pitää muun muassa pakkausten merkintöineen ja viivakoodeineen olla kunnossa. Toisaalta kaikilla tuottajia ei ole edes halua laajempaan myyntiin, sillä tuotantoa ei ole vara kasvattaa. Joillekin taas riittää vallan mainiosti oma tilamyymälä.