Uutiset

Viikon puheenaihe: Oluen juonti ei ole matematiikkaa

Oluttuottajien ja -harrastajien mielestä alkoholipolitiikkaa tehdään hyvin pienen joukon ehdoilla. Tasaisin väliajoin pintaan kuohuva keskustelu oluen laimentamisesta saa täystyrmäyksen kansalta.

– Suomalainen on aika huono pakotettuun ymmärtämiseen.

Näin tiivistää Suomen Pienpanimoliiton puheenjohtaja ja Lammin Sahdin toimitusjohtaja Pekka Kääriäinen keskustelun kaupoissa myytävän kaljan, siiderin ja muiden alkoholijuomien laimentamisesta.

Kääriäinen on istunut suurin piirtein kaikissa komiteoissa,
joissa on viime vuosina pohdittu alkoholipolitiikan linjauksia. Sosiaali- ja terveyspuolen argumentit kansanterveydellisistä vaikutuksista ovat tulleet tutuiksi ja hyvin ymmärretyiksi, mutta usko niihin on olematon.

– Tutkijat laskevat, että näin ja näin monta henkeä säästetään, kun prosenttia lasketaan. Kannattaisi kuitenkin kysyä tavallisilta sukankuluttajilta: ihmiset eivät toimi matemaattisten kaavojen mukaan.

– Päätöksiä tehdään hyvin pienen joukon ehdoilla, Kääriäinen suree.

Monopolikauppa vaikeaa
Siinä missä viranomaiset näkevät Ruotsin laimennusmallin menestystarinaksi, Kääriäinen pitää sitä ”järkyttävänä typeryytenä”.

– Ruotsissa on siirrytty vahvempiin juomiin ja rajatuonti Tanskasta, Saksasta ja Puolasta on ihan hurjaa. Kun veroja nostetaan ja juomia lantrataan, tietää tutkimattakin, että nykymaailmassa rajojen ollessa auki tuonti ja harmaa kauppa räjähtävät.

Oluttuottajat vastustavat laimentamista myös kulttuurisilla syillä. Ja niin, maulla.

– Jo nykyinen 4,7 prosentin raja on keinotekoinen ja tekee väkivaltaa oluelle. Jonkun verran yli viisiprosenttisessa oluessa maku on parhaimmillaan. Yleisimmin Euroopassa juodaan 5-5,5 -prosenttista olutta.

Kääriäinen valistaa, että laimennusta ei tehtäisi ainakaan pienpanimoissa lisäämällä vettä valmiin oluen joukkoon, vaan alkoholipitoisuutta säädellään maltaan määrällä ja kantavierteen tiheydellä.

– Pienempi määrä mallasta laimentaa ja keventää olutta, ja se tuntuu maussa.

Kääriäinen valmistaa muun muassa Käki- ja Pöllö-merkkisiä keskioluita. Jos nykyistä rajaa ei olisi, ne tehtäisiin juuri eurooppalaisten standardien mukaan.

– Haluan myydä tuotteita, joissa on tarina mukana: lähiruokana ja normaalivahvuisena.

Jos tuotteet joutuisi myymään Alkon kautta, se tarkoittaisi Kääriäisen mukaan monenlaisia hankaluuksia.

– Monopoli on hirveän haastava, kaupan teko ei ole helppoa. Sen sijaan vähittäiskauppa on ihan eri juttu. Ei tarvitse kuin sopia kauppiaan kanssa, ja tuotteet ilmestyvät hyllyille, Kääriäinen sanoo.

Päätöntä byrokratiaa
Pekka Kääriäinen on otsaansa myöden täynnä alkoholin myyntiin ja valmistamiseen liittyvää ”aivan hirveää byrokratiaa”. Hän osoittaa kauppakeskus Tuulosen myymälänsä lasivitriiniä.

– Tuon parin metrin vitriinin valvomiseen tarvitaan viittä eri viranomaista. Yritystoiminnassamme menee enemmän aikaa byrokratiaan kuin tuotteiden valmistukseen, Kääriäinen sanoo.

Byrokratian kummallisuuksiin kuuluu esimerkiksi se, että täyttääkseen lain kirjaimen, Kääriäisellä täytyy olla valmistusvälineet myyntipaikan välittömässä läheisyydessä. Niinpä hän on joutunut vuokraamaan varastohuoneen kauppakeskuksesta, josta löytyy pienet sahtikuurnat sun muut vempeleet.

Toki pienpanimoyrittäjäkin pitää tärkeänä alkoholihaittojen ehkäisyä, vaikka tuskailee viranomaisten kanssa.

– Uskon terveeseen valistukseen. Faktoja pitää tuoda esille ja pyrkiä ennaltaehkäisyyn, ei jälkihoitoon. Työterveyshuolto olisi tässä tärkeässä roolissa, Kääriäinen miettii.

Hänen mielestään muutosta asenteissa on jo tapahtunut.

– Nuorissa on todella paljon absolutisteja nykyään. Vanhempienkin pitäisi tehdä ryhtiliike, eikä välittää alkoholia alaikäisille. (HäSa)

Tästä puhutaan
Päivittäistavarakaupassa myytävän alkoholijuoman prosenttirajan alentamista on väläytelty ainakin 1990-luvun alkupuolelta lähtien.

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira esitti viimeksi toukokuussa laajaa uudistusta Suomen alkoholilainsäädäntöön, mikä sisältäisi myös oluen laimentamisen 3,5 prosenttiseksi Ruotsin mallin mukaan.

Sosiaali- ja terveysministeriön laskelmien mukaan laimentamisella säästettäisiin satoja ihmishenkiä vuosittain.

Alkoholiasenteita mittaavissa gallup-tutkimuksissa suomalaisten suhtautuminen kaupoista myytävän alkoholin laimentamiseen on erittäin kielteistä.

Vain kymmenen prosenttia siirtäisi keskioluen takaisin Alkoon. Lähes joka toinen sallisi myös viinien myynnin elintarvikeliikkeissä.

Voimakkaampi olut, syvempi maku
Hämeenlinnalaiset olutharrastajat Petri Holstila ja Esko Pylsy suhtautuvat skeptisesti terveysviranomaisten laskelmiin oluen laimentamisen hyödyistä.

Olutbloggaajat Petri Holstila (vas.) ja Esko Pylsy ostavat mielellään erikoisoluita kaupasta, sillä Alkon valikoima ei ole kummoinen. ”Peruskeskikeppana on taas janojuoma, ei siitä oikein nautikaan”, miehet toteavat.

– Varmasti säästetään satoja ja tuhansia ihmishenkiä. Ei kuulosta kovin uskottavalta, Holstila toteaa.

– Mitä Ruotsissa on tapahtunut? Myydään kavereille ulkomailta tuotua olutta, mies kysyy ja vastaa.

Holstila ja Pylsy pitävät olutkokemuksistaan Maistuva mallas -nimistä blogia. He pelkäävät olutkulttuurin puolesta.

– Pienpanimoita menisi kiinni laimennuksen myötä, muutos on niille liian iso. Isot pystyisivät varmasti sopeutumaankin, miehet pohtivat.

– Ja aika kuralta se 3,5 -prosenttinen olut maistuu, Holstila tuomitsee.

– Voimakkaampi olut, syvempi maku, Pylsy komppaa.

Mitä kuluttajat sitten itse tekisivät alkoholipolitiikalle ja haittojen ehkäisylle?

– Paha kysymys. Haluaisin vapauttaa oluita toiseen suuntaan, pienpanimotuotteita kauppoihin. Voi kysyä, auttaisiko vapauttaminen enemmän kuin kieltäminen? Holstila kysyy.

– Huolestuttavin asia on väkevämmissä alkoholeissa ja aineissa, eikä oluessa. Laimennussuunnitelmat tuntuvat hiustenhalkomiselta, Pylsy pohtii.

Holstila vertaa olutta pihviin.

– Jos pihvistä poistettaisiin sen maku, niin varmaan sitä söisi jotain muuta. Oluen kohdalla alettaisiin vetää jäykempää.

”Oluen laimentaminen hyvin vahvasti esillä”
Sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikkö Kari Välimäki uskoo, että oluen laimentaminen on kansan vastustuksesta huolimatta tuoreen hallituksen alkoholipolitiikan asialistalla, vaikka sitä ei tekstissä erikseen mainitakaan.

– Hallitusohjelman mukaan alkoholilain uudistuksessa säilytetään Alkon monopoli, puututaan mainontaan, hintapolitiikkaan ja aivan varmasti myös oluen laimentaminen on hyvin vahvasti esillä. Perusratkaisut ja -linjaukset tehdään nyt parin vuoden sisällä, Välimäki lupaa.

Hän näkee laimentamiseen liittyvän vastustusreaktion tunnekysymyksenä.

– Mikä merkitys on yhdellä prosenttiyksiköllä maun suhteen? Meillä on paljon alkoholittomia oluita, jotka maistuvat lähes samalta kuin keskiolut. Onko menekin suhteen pienellä makuerolla merkitystä? Välimäki kysyy.

– Tärkeämpää on joka tapauksessa se, että meillä alkoholin kokonaiskulutus on todella korkealla tasolla. Yksi tapa vähentää sitä on laimentaminen, se on ihan selvää.

Onko todella?

– Esimerkiksi Alkosta haetaan nykyään hyvin pieni osa nykyisin kulutettavasta alkoholista. Merkittävin osuus tulee kaupasta, ja sillä on vaikutusta etenkin nuoriin, Välimäki vastaa.

Kansliapäällikkö ei myöskään nielaise väitettä laimentamisen aiheuttamasta kuoliniskusta pienpanimoteollisuudelle.

– Voi kysyä, kävisikö todella näin? Käytännön realiteetti on, että panimoiden toiminta varmasti sopeutuu muutoksiin.

Ministeriö patistaa pohtimaan kysymystä alkoholin kokonaiskulutuksesta avoimesti.

– Tämä on yhteinen kysymys, jotain meidän pitää tehdä. Meillä kuolee parituhatta ihmistä vuodessa alkoholiin, puhumattakaan muista haitoista. Ja ne lisääntyvät koko ajan.

– Jos kuolemat ja ongelmat pitää hyväksyä, niin tulee sitten esiin ja sanoo sen! Välimäki haastaa.

Kansliapäällikkö haastaa myös mediaa.

– Julkisella sanalla on vastuuta siitä, miten analyyttisesti alkoholiin liittyviä asioita käsitellään. Varmasti on helppo tyrmätä kaikki ajatukset haittojen ehkäisemisestä.

– Oluen laimentaminen ei varmasti ole siihen ainoa ratkaisu. Monopoli, valistus ja verotus ovat kaikki mukana valikoimassa. Myös muissa EU-maissa, Venäjällä ja naapuri Virossa alkoholinkulutusta on alettu tarkastella kansanterveyden kannalta, eikä vain osana maatalous- tai elinkeinopolitiikkaa.

– Se muuttaa tilannetta esimerkiksi tuonnin ja harmaan kaupan osalta, kun alkoholipolitiikka on kiristymässä muuallakin merkittävästi, Välimäki pohtii.

Hyssälä kehuu kakkoskaljan toimivan Ruotsissa
Panimo- ja virvoitusjuomateollisuusliitto näkee Ruotsin esimerkin varoittavana. Liiton mukaan ruotsalaiset juovat oluensa keskimäärin 5,5 prosenttisena, vaikka kaupoista myytävän ”folkölin” alkoholipitoisuus on rajattu 3,5 prosenttiin.

– Suomalaiset nauttivat oluensa keskimäärin 4,6 prosenttisena, siis miedompana kuin naapurimaassa, huomauttaa liiton toimitusjohtaja Elina Ussa.

Kansaneläkelaitoksen pääjohtaja Liisa Hyssälä puolestaan näkee ruotsalaisen mallin toimivuuden hyvin eri tavalla. Hänen mukaansa kyse on kokonaiskulutuksen hillitsemisestä, mikä on Ruotsissa henkilö kohden vuodessa paljon suomalaista pienempää.
Asian toteamiseen ei tarvita edes tilastoa.

– Kun käy Ruotsissa, näkee omilla silmillä, että tilanne on ihan toinen kuin meillä. Pienempi kulutus näkyy katukuvassa ja haittojen vähäisyytenä. Miksi laimentaminen ei toimisi meillä, jos se toimii Ruotsissa?

– Kysymys on vain siitä, että ruotsalaiset veronmaksajat eivät vain halua maksaa haitoista! Hyssälä lataa.

Hän viittaa Kuopion yliopiston tutkimukseen, jonka mukaan jo neljäsosa tehohoidon potilaista Suomessa päätyy sinne alkoholiperäisistä syistä.

– Kulutuksen vähentäminen on terveyspolitiikkaa. Toisessa vaakakupissa on ihmisten terveys, toisessa haitat. Haitat maksavat kaikilla tasoilla, inhimillisesti ja taloudellisesti, erittäin paljon.

– Näistä voi sitten kukin kansakunta valita, ovatko makukysymykset tärkeämpiä kuin tämä toinen puoli, Hyssälä heittää.

Pääjohtajaa ei lannista edes kansan murskaava gallup-vastustus.

– Gallupeissa vaikuttaa paljon, miten asia kysytään.