Uutiset

Viikon Puheenaihe: Päätös lähteä inttiin syntyi parissa tunnissa

Jenna Eklöf, 21, astuu tänään naisten vapaaehtoiseen asepalvelukseen Turun Niinisalossa. Hän teki päätöksen lähteä armeijaan todellakin ex tempore, vain parin tunnin sisällä.

– Ajauduin keväällä asiakkaan kotisivujen kautta puolustusvoimien nettisivuille ja yhtäkkiä huomasin, että ei perkele, naisten haku päättyy huomenna.

– Soitin saman tien lääkärille, jotta saisin ajoissa vaadittavan terveystarkastuksen. Selitin vain, että mun on pakko hakea inttiin, voitteko tehdä sen nyt heti, mainostoimistossa media-assistenttina harjoitellut nuori nainen muistelee.

Päätöksen taustalla oli oman alan heikko työtilanne ja kaipuu muutokseen.

– Tuntui, että armeija olisi ratkaisu kaikkeen. En tiedä, haluanko istua koko elämäni tietokoneen takana, vaan tehdä jotain fyysisempää.

– Aiempaa kosketusta armeijamaailmaan minulla ei ole oikeastaan ollut. En käynyt edes veljeä katsomassa sotilaskodissa ja molemmat ex-poikaystäväni ovat olleet sivareita. Halusin nähdä, mikä siinä armeijassa on niin vaikeata, kun koko ajan valitetaan ja kuntotestejä höllennetään, Eklöf selvittää.

Hän aloitti heti hakupaperit jätettyään rankan treenaamisen.

– Punttisalilla mulle tehtiin ohjelma, jonka tarkoituksena oli kasvattaa mahdollisimman paljon lihasmassaan mahdollisimman nopeasti. Joka toinen päivä olen käynyt lenkillä.

Nainen saa puskea täysillä
Päähänpisto on jalostunut muutamassa kuukaudessa niin paljon, että koiriensa kanssa Katinalassa asusteleva nainen päätti pyrkiä Parolannummen sijasta Niinisaloon, josta on mahdollisuus päästä palvelukseen sotakoiraosastoon.

– Jos sinne pääsen, myös ura armeijassa kiinnostaa.

Varavaihtoehtona Niinisalossa on sotilaspoliisikoulutusta myös naisille, mitä Panssariprikaatissa ei ole, hän selvittää hakeutumistaan kauemmaksi kodista.

Jenna Eklöfin pikaista päätöstä lähteä asepalvelukseen on kauhisteltu kaveripiirissä, mutta läksiäislahjaksi tuli muun muassa kunnon marssisukat. Katariina Filppula / HäSa

Palveluspaikan vaihtuminen oli lisäjärkytys hänen lähipiirilleen.

– Nykyinen poikaystävä ja isä ovat olleet ylpeitä ratkaisustani, mutta tämä saattoi olla jo vähän liikaa…

Eklöf ei kuitenkaan elättele liikoja toiveita sotakoiraosastosta.

– Kutsunnoissa kerrottiin, että nainen saa puskea armeijassa täysillä, että saa mitä haluaa, mutta sekään tuskin riittää. Turpa kannattaa pitää rullalla, eikä valittaa ainakaan miesten kuullen koskaan mitään.

– Sotakoiraosastossa paikkoja on vähän. Ei saa kuitenkaan olla epätoivoinen, vaikka kyse onkin niin miesvaltaisesta alasta. Teen parhaani ja tavoittelen johtajakoulutusta. Haluan nähdä ja kokea, hän päättää.

Sukupuoleen liittyvää häirintää hän ei pelkää.

– Aion olla jätkänä jätkien joukossa, enkä meikkaa tai mitään. Pahin suhtautuminen on tähän asti tullut ravintolaterassilla, kun tutun tuttu sanoi, että lähden armeijaan miesmetsälle. Se oli tosi loukkaavaa.

– Menen sinne itseni takia, en kenenkään muun.

Lähtötilanne huono
Naisten kutsunnoissa kokemuksistaan Eklöfille ja muille vapaaehtoisille puhumassa ollut ja viime perjantaina kotiutunut Helsingin ilmatorjuntarykmentin alikersantti Elisa Vihtiälä painottaa edelleen, että naisten on ansaittava kunnioituksensa armeijassa.

– Vaikka palveluksessa on vapaaehtoisena, niin totta kai välillä vituttaa. Sitä ei kuitenkaan kannata näyttää äijille. On täällä saanut sykkiä ihan tarpeeksi, hän toistaa sotilasslangilla.

Parolannummella on noin 20 naista varusmiespalveluksessa. Miehiä on 1900.

– Kantahenkilökuntaan taitaa kuulua puolenkymmentä naista. Lähtötilanne asepalveluksen suorittavien suhteen on niin ”huono”, ettei sotilasurallekaan päädy liikaa naisia. Itselläni se ei ole poissuljettu vaihtoehto, mutta tältä istumalta en ole sitä tavoittelemassa, Vihtiälä sanoo.

Hän ei koe, että olisi tullut sukupuolensa takia kohdelluksi väärin.

– Läpänheitto on täällä niin ronskia muutenkin, etten ole joitain kuittailuja ottanut flirttinä tai muuna sellaisena.

– Paljon riippuu siitä, miten itse käyttäytyy. Jos neiteilee, niin nopeasti saa kuulla vertaisiltaan, että saatanan akka, mitä tänne tulet kynsiäs varomaan. Jos taas hoidat hommasi hyvin, niin tulee kommentteja, että Vihtiälä, sä olet hyvä jätkä, alikersantti kuvailee.

Hän kannustaa naisia asepalvelukseen, mutta pienin varauksin.

– Intissä saa paljon hienoja kokemuksia ja yhteisöllisyyden tunteen, mihin siviilissä ei ole paljon mahdollisuuksia. Jos asenne on kohdallaan, eikä ihan pienistä hätkähdä, niin suosittelen. (HäSa)

Pääesikunta: ei ongelmia tasa-arvon kanssa
Puolustusvoimien pääesikunnasta hämmästellään näkemyksiä, joiden mukaan naisten tulisi suoriutua palveluksessa ja sotilasuralla edetäkseen paremmin kuin miesten.

– En allekirjoita, että naisilla olisi vaikeampaa edetä sotilasurallaan. Eri tehtäviin hakeutumisessa on selkeä pisteytys tai valintaperusteet, eikä missään nimessä naisilta vaadita miehiä enempää, sanoo komentajakapteeni Jyrki Kivelä henkilöstöosastolta.

Hänen mukaansa selitys esimerkiksi korkea-arvoisten naisupseerien vähäiseen määrään on luonnollinen.

– Naiset ovat olleet 15 vuotta armeijassa. Jos ylennys tulee keskimäärin seitsemän vuoden välein, ei voi oikein vielä naiseverstejä ollakaan. Ei naiseus voi mikään ohituskaistakaan olla.

Naiskenraali vuonna 2030?
Kivelän mukaan korkein sotilasarvo naisella on tällä hetkellä majuri.

– Hän on erikoisupseeri. Kapteeniluutnantteja ja kapteeneja löytyy kymmeniä. Mitään lasikattoa naisilla ei puolustusvoimissa ole, vaan he etenevät ”ikäluokkansa” mukaisesti.

– Menee noin vuoden 2030 hujakoille, ennen kuin maassa on ensimmäinen naiskenraali, mutta varmasti sellainen vielä nähdään, Kivelä uskoo.

Komentajakapteeni Kivelän mukaan sotilastehtävissä on puolustusvoimien palkkalistoilla tällä hetkellä vähän alle 350 naista.

– Noin yksi prosentti naisista suorittaa vapaaehtoisen asepalveluksen. Määrä on verrannollinen sotilasuralle hakeutuviin naisiin. Kadettikoulusta valmistuu 5-10 naista vuosittain.

– Kun vapaaehtoinen asevelvollisuus tuli mahdolliseksi, alkuun oli tietysti iso huippu hakijoissa. Sittemmin vuotuiset hakijamäärät ovat tasaantuneet 500:n tienoille, plus-miinus 50, Kivelä luonnehtii.

Tänä keväänä koettiin kuitenkin hakijapiikki, kun vapaaehtoiseksi ilmoittautui vajaat 700 hakijaa.

– Ei ole ollut erityistä markkinointia tai kampanjaa. Asiaa ei ole tutkittu, mutta vaikuttaa siltä, että monet erilaiset tosi-tv-sarjat kuten Kasarmi ja Pohjanmaa ovat vaikuttaneet.

– Oma vaikutuksensa voi olla, että asia on ollut puheenaiheena. Entinen puolustusministeri kehotti lisäämään naisille suunnattavaa informaatiota, Kivelä muistuttaa.

Tasa-arvo paranee, miesten mielestä
Kohu naisten tasa-arvosta armeijassa nousi keväällä, kun Karjalan prikaatin yliluutnantti nimitteli tasavallan presidenttiä. Puolustusvoimain komentaja Ari Puheloinen käynnisti tämän jälkeen koko puolustusvoimat kattavan selvityksen, jonka on määrä valmistua syksyllä. Selvitys tehdään yhteistyössä Tampereen yliopiston kanssa.

– Syyskuussa käytössä pitäisi olla analysoitua tietoa, vakuuttaa pääesikunnan henkilöstöosaston apulaisosastopäällikkö eversti Jyrki Lahdenperä.

– Aiemmin vuonna 2008 tehty tutkimus todisti, ettei ongelmia ole sen enempää kuin muuallakaan työelämässä.

Lahdenperä ei usko, että mitään ”raflaavaa” paljastuu tälläkään kertaa.

– Asiat ovat kunnossa työilmapiirikyselyjemmekin mukaan, joissa tasa-arvosta kysytään säännöllisesti, eversti Lahdenperä vakuuttelee.

Viime vuoden kyselyn mukaan neljä viidesosaa puolustusvoimien henkilöstöstä katsoi sukupuolten tasa-arvon toteutuneen hyvin. Pääosin tai täysin eri mieltä oli kuusi prosenttia vastaajista.

Kyselyjen mukaan miehet katsovat tasa-arvon toteutuvan selvästi useammin kuin naiset. Erot kärjistyvät edelleen, kun kysytään eri ammattiryhmien välisestä tasa-arvosta. Naisten käsitykset ovat viime vuosien aikana pysyneet ennallaan, miehet kokevat tasa-arvon parantuneen.

”Asiat eivät ole niin kuin pitäisi”
Puolustusvoimille tehtävä tasa-arvoselvitys on valmiina syyskyyn lopussa.

– Tässä vaiheessa en voi alustaviakaan tuloksia kertoa, vaan puolustusvoimat tiedottaa niistä sitten. Aiheesta on kyllä oltu tosi kiinnostuneita, kertoo Tampereen yliopiston työelämän tutkimuskeskuksen tutkija Hanna-Leena Autio.

Tutkimukseen sisältyy Aution mukaan koko puolustusvoimien henkilökunta sekä merkittävä otos viime keväänä palvelleita varusmiehiä.

Aiemmin sukupuolisen tasa-arvon toteutumista puolustusvoimissa on tutkittu Tampereen yliopistossa Työelämän tutkimuskeskuksessa vuosina 2007-2008 sekä tasa-arvon toteutumista rauhanturvatehtävissä Rauhan- ja konfliktintutkimuskeskuksessa 2008-2010. Tuolloin mukana ollut tutkija Sirkku Terävä luonnehtii naisten aseman ja roolin olevan käymistilassa.

– Taustalla on niin yhteiskunnan kuin maanpuolustuksen ja sodankäynnin muuttuminen: Millaisiin tehtäviin naiset sopivat ja mihin eivät? Millaista maanpuolustustoimintaa arvostetaan?

Ovatko kestävyys ja lihaskunto enää prioriteetteja informaatiosodan olosuhteissa?

– Vai ovatko naiset korkeasti koulutettua, mutta halpaa työvoimareserviä puolustusvoimille? Terävä kysyy.

Tutkijan mukaan asiat eivät ole tasa-arvon suhteen yhtä auvoisessa tilassa kuin pääesikunnasta annetaan ymmärtää.

– Komentaja Puheloisen selvityspyyntökin kertoo siitä, että asiat eivät ole niin kuin niiden pitäisi olla.

Terävä ei ole tekemässä syyskuussa valmistuvaa tutkimusta, mutta viittaa aiempien tutkimusten tuloksiin.

– Eri prikaateissa vuosina 2007-2008 tehtyjen haastattelujen perusteella kokemukset tasa-arvosta ja työhyvinvoinnista olivat eri työntekijäryhmien ja sukupuolten välillä monin osin selkeitä. Sotilasmiehet kokivat tasa-arvon toteutuvan parhaiten, kun taas puolustusvoimissa työskentelevät siviilinaiset ja siviilimiehet ovat asiasta eri mieltä.

– Upseerinaisten kohdalla taas on vuonna 2007 tehty kantelu tasa-arvovaltuutetulle palkkasyrjinnästä. Puolustusvoimissa palkkakartoitus ei ole ollut julkinen, vaikka sen pitäisi olla. Tämä on selkeä ongelma, Terävä sanoo.

Hän on rauhanturvaajien työtä tutkiessaan törmännyt siihen, että naisilta vaadittaisiin enemmän, jotta nämä etenisivät urallaan vastuullisiin tehtäviin.

– Kyllä siellä samaa, vähättelevää mentaliteettia on, jos asiaa kysytään naisrauhanturvaajilta.