Uutiset

Viikon puheenaihe: Piikin pelko

Viivi Rastas esittelee laastaria, jonka sai aiemmin päivällä neuvolassa jäykkäkouristustehosteen saatuaan. Rokote jää näillä näkymin neljävuotiaan lahtelaisen viimeiseksi, sillä hänen vanhempansa eivät halua rokottaa lapsia.

Puolitoistavuotias pikkuveli Valtteri ei ole saanut ainoatakaan rokotusta.

Esikoistytärtään odottaneen Tessa Kangasperkon kiinnostus kaikkea luonnonmukaista ja alkuperäistä kohtaan heräsi odotusaikana. Ensimmäiseksi hän tutustui kestovaippailuun ja vaipattomuuteen, sitten heräsi kiinnostus ravintoaineisiin.

Kun tytär oli kymmenkuinen, Kangasperko tutustui Luonnonlapsi ry:n toimintaan. Yhdistyksen kautta hän tutustui ihmisiin, jotka olivat päättäneet jättää lapsensa rokottamatta.

– Kun MPR-rokote sitten tuli ajankohtaiseksi, tulimme siihen tulokseen, että näiden tautien saamiseen vaikuttaa hyvin paljon ihmisen vastustuskyky. Rokotteissa taas on paljon apuaineita, jotka alentavat vastustuskykyä, hän selittää valintaa.

Rokotuksissa Kangasperkoa kiusaa erityisesti se, että niitä annetaan usean eri rokotteen yhdistelminä.

– Poliota ja jäykkäkouristustahan on tutkittu paljon, mutta yksittäisinä rokotteina. Pelottaa, kun niitä yhdistellään niin paljon ja yhdistellessä rokotteet sitten muuttuvat.

Luotettavaa tietoa perhe on kokenut saaneensa Rokotusinfon nettisivujen kautta. Rokotusinfo on rokotusasioista kiinnostuneiden suomalaisvanhempien vuonna 2002 perustama yhdistys. Yhdistyksen toiminnan vetäjistä kukaan ei ole lääkäri tai terveydenhuollon ammattilainen.

Yhdistys on arvostellut Kansanterveyslaitosta päällekkäisrooleista tutkimustiedon tuottajana, rokotehaittojen seuraajana ja rokotetilauksia tekevänä viranomaisena. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen suunnasta taas on arvosteltu yhdistyksen välittämiä tietoja vääristyneiksi.

Ravinto kaiken A ja O
Niinpä piikki sai jäädä ja perhe keskittyi parantamaan jälkikasvunsa vastustuskykyä turvalliseksi ja terveelliseksi katsomansa ravinnon avulla. Perhe suosii ruokapöydässään lähi- ja luomuruokaa, jopa villivihanneksia.

Lapset eivät ole juuri sairastelleet tavanomaisia flunssia ja muutamaa vatsatautia lukuun ottamatta. Tyypilliset pikkulasten rokot – vesirokon ja enterorokon – molemmat ovat käyneet läpi.

Kun lapset sairastuvat, turvautuu äiti homeopatiaan.

– Kipulääkkeitä tai antibiootteja ei ole tarvinnut käyttää. Jos tuntuu, että flunssa on nousemassa, syömme paljon valkosipulia ja C-vitamiinipitoisia ruokia. Sekin auttaa, kun jätetään kaikki sokerit pois, Kangasperko kertoo havainnoistaan.

Tuhkarokko ei pelota
Suoraan ei kukaan ole koskaan tullut arvostelemaan perheen valintaa, vaikka ihmettelyjä toki on kuultu. Sikainfluenssarokotteista kieltäytyminen sen sijaan herätti ihmisissä kummeksuntaa ja jotkut kyselivät vastuullisuuden perään.

Neuvolassa terveydenhoitaja on vaihtunut moneen kertaan matkan varrella, ja Kangasperkon mukaan myös suhtautuminen perheen valintaan on vaihdellut.

Nyt Suomessa on todettu vuosikausien tauon jälkeen tuhkarokkoa, jota vastaan perheen lapset eivät ole saaneet rokotesuojaa. Tautina tuhkarokko ei välttämättä ole rankka, mutta sen aiheuttamat jälkitaudit – esimerkiksi keuhkokuume tai aivotulehdus – voivat olla sitäkin vakavampia. Kangasperko kuitenkin sanoo, ettei ole huolissaan tilanteesta.

– Niin kauan kuin vain pystyy samaan puhdasta ja terveellistä ruokaa, ei huolestuta. Jälkitaudeissahan tilanne on ihan sama, oli tauti mikä tahansa: se pitää hoitaa kunnolla ja oireenmukaisesti.

Entäpä, jos perhe päättää lähteä ulkomaille?

– Se riippuu ihan kohteesta ja riskeistä. Sitten kerätään tietoa ja päätetään sen mukaan, otetaanko rokotuksia. Toisaalta, on olemassa myös homeopaattisia rokotteita. (HäSa)

Vapaapaikkoja on vain vähän
Laajat rokotusohjelmat perustuvat tavallaan yhteisvastuullisuuteen, vaikka jokainen lopulta tekeekin omia lapsiaan koskevan rokotuspäätöksen.

– Jos minä jätän lapseni rokottamatta, he ovat tietenkin suojassa, jos tällä kylällä muut eivät tee samoin. Mutta jos kaikki tässä kylässä jättävät rokottamatta, niin silloin minunkaan lapseni eivät ole enää muiden antamassa suojassa, rokotusohjelmayksikön päällikkö, erikoistutkija Tuija Leino THL:stä havainnollistaa.

– Vapaapaikkoja on vain vähän. Mitä useampi ottaa vapaapaikan, sitä todennäköisemmin taudit tulevat takaisin.

Rokotuskattavuuden pitäisi olla noin 95 prosentin luokkaa, jotta laumasuoja toimisi mahdollisimman tehokkaasti.

Jos väki jättäisi esimerkiksi MPR-rokotteet laajemmin ottamatta, olisi tuhkarokkoepidemian uhka ilmeinen. Suomi ei ole eristyksissä Euroopasta ja etenkin Keski-Euroopassa tuhkarokkoepidemia on jyllännyt rajusti viime vuosina. Suomessakin tautitapauksia on todettu vuosien tauon jälkeen.

Rokottamattomat yliedustettuina mediassa
THL:n rokotuskattavuusseurannat osoittavat, että yleisin syy rokottamattomuuteen on, että lapsi on sairastellut ja neuvolakäynti on jäänyt tekemättä. Seuraavaksi yleisin syy on, että rokotus on unohdettu tai perhe on muuttanut maasta tai maahan kesken rokotusohjelman.

– Se, että vanhemmat olisivat päättäneet olla ottamatta lapselle jotakin yksittäistä rokotetta, on harvinaista. Muistelisin, että sitä on ollut lähinnä vain MPR-rokotteen kohdalla silloin, kun siitä takavuosina kohistiin. Toistaiseksi ne, jotka eivät ole saaneet rokotuksia, saavat paljon, paljon enemmän palstatilaa, kuin mitä heitä todellisuudessa on. Esimerkiksi vauvaperheille suunnatuissa lehdissä näitä esimerkkejä tuntuu olevan tasaisin väliajoin.

THL:n rokotusohjelmayksikössä laskettiinkin joskus, että jos tällaisessa aikakauslehdessä olisi vuoden ajan joka sivulla yksi perhe, joka on ottanut rokotukset, voisi sitten perään laittaa yhden rokottamattoman esimerkin.

Viimeisin rokotuskattavuustutkimus osoitti, että 97 prosenttia vuonna 2005 syntyneistä oli saanut yleisen rokotusohjelman mukaiset rokotteet ja vain 3 prosenttia lapsista oli jäänyt joko ilman kaikkia tai vaille jotakin rokotetta. Täysin ilman rokotteita on jäänyt muutamaa lapsi tuhannesta.

Tästä on kysymys
– Vakavat tartuntataudit on saatu hävitettyä maastamme kansallisen rokotusohjelman avulla.
– Kotimaassa saatuja tuhkarokkotapauksia on todettu ensi kertaa vuosiin tänä keväänä.
– HUS:in alueella sairastuneita on todettu viime kuun puolivälin jälkeen kahdeksan, pääosa sairastuneista on ollut rokottamattomia tai vain yhden rokoteannoksen saaneita.
– Tuhkarokko-suojan saa kansalliseen rokotusohjelmaan kuuluvan MPR-rokotteen avulla.
– MPR-rokote on rokotusohjelman piikeistä kritisoiduin.
– Sikainfluenssaa vastaan annettu Pandemrix-rokote aiheutti vuosina 2009 ja 2010 laajaa keskustelua rokotteiden turvallisuudesta.
– Tammikuussa THL kertoi sikainfluenssarokotteen yhdeksänkertaistaneen lasten ja nuorten riskin sairastua narkolepsiaan.

Neljä väitettä rokotteista
1. Yhdistelmärokotteet kuormittavat liikaa lapsen vastustuskykyä
Eivät kuormita. Lapsen puolustusjärjestelmä alkaa kehittyä jo sikiökaudella. Pieni vauva kykenee muodostamaan vasta-aineita yhdellä kertaa ainakin tuhat kertaa suuremmalle määrälle rokotteita kuin mitä nykyisessä rokotusohjelmassa annetaan.
Rokotteeseen on usein poimittu taudinaiheuttajasta vain vastustuskyvyn kehittymisen kannalta oleellinen osa. Tätä osaa, jota vastaan elimistön puolustusjärjestelmä alkaa kehittää vasta-aineita, kutsutaan antigeeniksi.
Yhdestä yhdistelmärokotepistoksesta lapsi saa antigeeneja saman verran kuin hyttysenpistosta.

2. Rokotteet heikentävät lapsen vastustuskykyä
Rokotteet eivät heikennä lapsen vastustuskykyä, ne päinvastoin vahvistavat sitä. Ne valmistavat lapsen puolustusjärjestelmää kohtaamaan vakavia taudinaiheuttajia.
Toisin kuin itse tauti, rokottaminen ei häiritse elimistön puolustautumista muita taudinaiheuttajia vastaan. Monet taudit johtavat lapsilla jälkitauteihin – rokotuksen jälkeen jälkitauteja ei ole odotettavissa.
Tutkimuksissa on saatu viitteitä siitä, että rokotetuilla on ylipäätään vähemmän infektioita kuin rokottamattomilla.

3. Rokotteiden apu- ja säilöntäaineet ovat myrkyllisiä
Rokotteet sisältävät hyvin pieniä määriä apu- ja säilöntäaineita, esimerkiksi formaldehydiä ja alumiinia. Näitä tarvitaan rokotteen tehon ja säilyvyyden varmistamiseksi tai sopivan koostumuksen aikaansaamiseksi.
Määrät ovat niin pieniä, että lapsi saa huomattavasti enemmän näitä aineita jo elinympäristöstään, esimerkiksi liikennepäästöistä, huoneilmasta, ruuasta, juomasta ja jopa äidinmaidosta.

4. Hyvä hygienia ja ravitsemus riittävät tautien ehkäisyyn
Hyvä hygienia ja ravitsemus auttavat osaltaan joidenkin tautien torjunnassa, mutta vasta rokotukset ovat hävittäneet taudit maastamme.
On tauteja, joiden tarttuminen riippuu paljonkin hygieenisistä oloista tai ravitsemuksesta, esimerkiksi tuberkuloosi. On myös tauteja, joiden tarttumisessa hygienialla ja ravitsemuksella ei ole juurikaan merkitystä, esimerkiksi hinkuyskä, tuhkarokko, vihurirokko ja sikotauti.
Kohonnut elintaso ei vähentänyt myöskään Hib-bakteerin aiheuttamia vakavia infektioita: niiden esiintyminen oli Suomessa huipussaan juuri ennen rokotusten aloittamista 80-luvulla.

Lähde: Kymmenen harhakäsitystä rokottamisesta / Terveyden ja hyvinvoinnin laitos