Uutiset

Viikon puheenaihe: Se siivotkoon, ken tahallaan sotkee

Koululaisten jälki-istuntojen tehoa pidetään kyseenalaisena, mutta työojennuksen käyttö saa kannatusta opettajilta. – On jopa mietitty sitä, voidaanko välinpitämättömiä vanhempia rangaista jollain tavalla. OAJ:n koulutusjohtaja Heljä Misukka kertoo.

Mitä jos oppilaat velvoitettaisiin tulevaisuudessa siivoamaan omat räkäklimppinsä, keräämään pihalle pudottamat roskansa ja irrottamaan ruokapöydän alle liiskatut purukumit?

Tämä saisi ainakin Lyseon koulun huoltomiehenä toimivan Esko Anttolan hyvälle mielelle. Anttola olisi enemmän kuin tyytyväinen, jos oppilaat voitaisiin velvoittaa siivoamaan sotkunsa entistä tehokkaammin.

Järjestely sopisi myös Lyseon koulua käyvälle Tuuli Hämäläiselle, joka huomaa istuvansa vanhoin purukumein koristellun pöydän ääressä ruokailemassa.

– Iljettävää!, Hämäläinen kiljaisee.

Vieressä seisova Esko Anttola uskoo, että viime aikoina paljon keskustelua herättänyt työojennus olisi monelle oppilaalle huomattavasti tehokkaampi rangaistus kuin perinteinen jälki-istunto.

– Se olisi kasvatuksellisestikin todella hyvä tapa. Mieluummin teettäisi istuttamisen sijaan sellaista työtä, missä oppilaat olisivat hyödyksi koululle. Työ tosin täytyy teettää valvotusti ja sen täytyy olla sellaista, jossa ei ole vaaraa.

Työojennuksen hyötyihin uskovat myös Hämäläisen seurassa istuneet Anna Hirvi, Oona Malmisaari sekä Satu Taipale.

– Eihän istumalla opi yhtään mitään. Monet jättävät sen myös väliin, sanoo kahdeksasluokkalainen Hirvi muiden nyökytellessä.

Tytöt kiristäisivät muutenkin käytäntöjä – ihan yleisen viihtyvyyden sekä työrauhan nimissä. Sotkut saisivat heidän mielestään jäädä sotkijoiden siivottavaksi. Myöhästelijöiden koulupäivää tytöt venyttäisivät loppupäästä ja tekemättömistä läksyistä he langettaisivat tuplatehtävät.

– Matikassa sitä jo tehdäänkin, eikä siellä kyllä kovin moni jätä läksyjä tekemättä, he kertovat.

Jälki-istuntojen teho tarkkailussa
Kulunut lukuvuosi on ollut Lyseon koulussa poikkeuksellinen, sillä koulussa ei ole käytetty lainkaan kasvatuskeskusteluita.

Rehtori Pasi Seilan mukaan jälki-istuntojen tehokkuudesta on kerätty kokemuksia ja kevään aikana on tarkoitus päättää käytetäänkö jälki-istuntoja jatkossa vai korvataanko ne kenties kokonaan kasvatuskeskusteluilla.

– Vanhanaikainen jälki-istunto tehoaa joihinkin, mutta sitten on niitä, joille kahden tunnin jälki-istuntoja vain kertyy.

Seila arvelee, että työojennus voisi joissain tapauksissa olla paljon toimivampi ratkaisu vanhanaikaisen istumisen sijaan.

Rehtori muistelee koulussa käytetyn vahingonkorvauslain mahdollistamaa menettelyä, jossa esimerkiksi ikkunan rikkomisesta narahtanut oppilas on korvannut tekemänsä vahingon esimerkiksi auttelemalla kiinteistönhuoltoa. Asia on sovittu vanhempien ja koulun kesken eikä rikotusta ikkunasta ole tällöin lähtenyt kotiin laskua.

– Varsinaista työrankaisua ei ole käytetty – vaikka joskus olisi mieli tehnytkin – koska oikeutta siihen ei ole.

Koulukyydit estävät istuttamisen
Lammilla sijaitsevassa Hakkalan koulussa jälki-istuntoja ei käytetä, sillä niiden järjestäminen on maalaiskoulussa hankalaa.

– Peruskouluikäisillä ojennuksen pitäisi tulla välittömästi eikä aikojen päästä. Lisäksi jälki-istuntojen järjestäminen on hankalaa, kun ollaan matkojen takana ja koulukuljetusten varassa, sanoo rehtori Kyllikki Vilkuna.

Hakkalan koulussa rangaistuksena onkin käytetty lähinnä puhuttelua.

Työn käyttämistä rangaistuksena Vilkuna pitää arveluttavana. Sen sijaan kannatettavana hän pitää jonkinlaista työpalvelua ainakin niissä tapauksissa, kun oppilas on tahallaan rikkonut koulun omaisuutta tai sotkenut paikkoja.

Vilkuna kertoo joskus miettineensä, voisiko rangaistuksena toimia jonkin tiedossa olevan mukavan ja yhteisen tapahtuman epääminen toistuvasti sääntöjä rikkovalta oppilaalta. Voitaisiinko oppilaalta esimerkiksi kieltää kiinnostavalle vierailijatunnille osallistuminen?

– Mutta sekin on kaksipiippuinen juttu, jos oppilas joutuu luennolle osallistumisen sijaan opiskelemaan. Tuleeko sitten opiskelusta rangaistus, Vilkuna miettii.

Soitto kotiin toimii sekin
Kaurialan koulun rehtori Pekka Saros arvelee perinteisen jälki-istunnon purevan valtaosaan lapsista. Tosin jälki-istuntoon pitää hänen mielestään yhdistää keskustelu nuoren sekä tämän vanhempien kanssa.

Valtaosa jälki-istuntojen kerääjistä on niitä, jotka pyrkivät livahtamaan välitunneilla pois koulun alueelta tupakalle. Suurimpana haasteena rehtori kokee sen, että opettajille saadaan raivattua aikaa keskustelujen käymistä varten.

Rehtori korostaa kotien ja vanhempien merkitystä ja tähdentää sitä, kuinka tärkeää on, että tieto kodin ja koulun välillä liikkuu. Työrangaistusta, jossa oppilaalle yksiselitteisesti määrättäisiin työtehtävä rangaistukseksi, Saros ei kannata.

Seinien töhrijät tosin on pantu siivoojien johdolla siivoamaan jälkensä.

– En koe, että se olisi edes mikään rangaistus, vaan se on aivan normaali kasvatustilanne: siivoa, kun kerran sotkit.
Käytäntöön ovat rehtorin mukaan olleet tyytyväisiä myös vanhemmat.

– Olen käyttänyt myös sellaista, että olen antanut oppilaalle vaihtoehdon tunnin jälki-istunnon rinnalle. Oppilas on saanut valita istuuko jälki-istunnon vai tyhjentääkö esimerkiksi luokkahuoneiden paperiroskikset päivän päätteeksi ja vie ne mennessään, Saros kertoo.

Hyväksi rangaistuskeinoksi rehtori Saros on huomannut myös puhelinsoiton vanhemmille. Tällöinkin oppilas saa tehdä valinnan – nyt siitä, soitetaanko äidille vai isälle.

– Oppilas saa selittää asian saman tien vanhemmilleen. Kerrankin saatiin yksi isä työmatkalta Saksasta kiinni, eikä siinä todellakaan isä ihan pojan päätä silitellyt. (HäSa)

Tästä on kysymys
Opetusministeri Jukka Gustafsson (sd.) kaipaa jälki-istuntojen rinnalle modernimpaa rangaistuskeinoa.
Ministerin mielestä koululaiselta pitäisi voida edellyttää esimerkiksi rikkomiensa paikkojen korjaamista.
Opettaja-lehden pääkirjoituksessa esitettiin tammikuussa jälki-istunnon korvaamista työojennuksella.
Kansanedustaja Arto Satonen (kok.) teki helmikuussa kirjallisen kysymyksen siitä, aikooko hallitus muuttaa perusopetuslakia ja mahdollistaa opettajille jälki-istuntoa korvaavia käytäntöjä.
Nykyiset rangaistuskeinot on määritelty perusopetuslaissa. Rangaistusmuodoista yleisin on jälki-istunto, joka voidaan määrät korkeintaan kahdeksi tunniksi.
Jälki-istuntojen rinnalla käytetään kasvatuskeskusteluita. Kovimpia keinoja ovat kirjallinen varoitus ja erottaminen määräajaksi.

OAJ tahtoisi saada välinpitämättömät vanhemmat kuriin
Hienoa!, tuumattiin Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:ssa, kun opetusministeri Jukka Gustafsson (sd.) viime viikolla pyöritteli työojennus-ajatusta julkisuudessa.

Vielä hienompaa oli koulutusjohtaja Heljä Misukan mukaan se, että ministeri jätti oven perusopetuslain muuttamiseksi varovaisesti raolleen.

OAJ:ssä käärittiinkin heti hihat ylös ja ryhdyttiin valmistelemaan omaa esitystä. Tarkoituksena on kuulla eri yhteistyökumppaneita – esimerkiksi Kuntaliittoa ja Vanhempainliittoa – ja saada esitys aikaan niinkin nopeasti kuin parin viikon päästä.

Lainmuutos avaisi uusia ovia
Lainsäädännön muuttaminen avaisi mahdollisuuksia. OAJ:ssa on esimerkiksi mietitty, voitaisiinko lakia muuttamalla mahdollistaa oppilaan välitön ja lyhytaikainen erottaminen. Lyhytaikainen erottaminen tarkoittaisi käytännössä sitä, että oppilas passitettaisiin kotiin esimerkiksi loppupäiväksi tai muutamaksi päiväksi.

– Menettely on nykyisellään hyvin byrokraattinen. Siihen vaadittaisiin monijäseninen elin, esimerkiksi kunnan opetus- tai sivistyslautakunta. Nyt on mietitty, voisiko tällainen mahdollisuus olla rehtorilla.

– Jos esimerkiksi väkivaltaisesti käyttäytyneeltä oppilaalta pystyttäisiin epäämään mahdollisuus osallistua koulutukseen kolmeksi päiväksi, ehdittäisiin asia käydä vanhempien kanssa läpi ja lastensuojeluun menisi automaattisesti ilmoitus. Se olisi varmasti tehokas viesti myös kotiin.

Voisiko vanhempia rangaista?
OAJ esitti työojennuskäytäntöä jo tammikuussa, mutta tuolloin ministerin vastaus jäi varsin laimeaksi. Misukan mukaan järjestössä toivotaan nyt kurinpitomenettelyistä laajempaa keskustelua.

Misukan mukaan OAJ:n esitys tosin ymmärrettiin julkisuudessa hieman väärin. OAJ ei aja käytäntöä, jossa oppilas voitaisiin panna hyvittämään rikkeensä mitä tahansa työtä tekemällä, vaan järjestö haluaisi ottaa laajemmin käytäntöön lain jo nyt mahdollistaman tavan toimia.

Vahingonkorvauslaki mahdollistaa käytännön, jossa oppilas voi korvata vahingon työllään. Esimerkiksi seinään töherryksiä tehneen oppilaan kanssa voidaan sopia, että nuori siivoaa itse sotkunsa, eikä siivouksesta tällöin lähde kotiin laskua.

Kasvatuskeskusteluista saadut kokemukset ovat liiton mukaan hyviä, mutta vanhempia kaivataan yhä kipeämmin koulujen tueksi.

– On jopa mietitty sitä, voidaanko välinpitämättömiä vanhempia rangaista jollain tavalla. Koulu on aika voimaton, jos kotoa ei anneta sellaista signaalia, että koulussa olisi hyvä käyttäytyä ja kunnioittaa opettajia.

Iso kysymys on, miten päästä käsiksi niihin vanhempiin, jotka välttelevät vastuutaan ja loistavat esimerkiksi vanhempainilloissa poissaolollaan.

– Mielellään haastaisimme myös vanhempia keskusteluun. Lainsäädännöllä tätä asiaa ei varmastikaan saada kuriin.

Työrauhaongelmat lisääntyneet
Tarvetta tilanteen päivitykselle on, tämän osoittaa muun muassa OAJ:n taannoin perusopetuksen opettajille tekemä työrauhakysely. Peräti 71 prosenttia vastaajista koki työrauhaongelmien kouluissa merkittävästi pahentuneen. Häiriöitä oli selkeästi eniten isoimmissa kaupungeissa ja isoimmissa kouluissa.

Koulutusjohtaja Misukka arvelee työrauhaongelmien taustalla vaikuttavan lähinnä kaksi tekijää. Ensimmäinen niistä on se, että viimeisten 20 vuoden aikana Suomessa on lakkautettu peräti 2000 koulua.

– Koulujen määrä on vähentynyt vuosittain sadalla kappaleella. Kouluja lakkautettaessa taas on siirrytty entistä suurempiin ryhmäkokoihin ja suoranaisiin jättikouluihin, hän sanoo.

Toinen syy on yksinkertaisesti keskittymiskyvyn heikkeneminen. Heljä Misukka puhuu kaukosäädinsukupolvesta, joka on tottunut risteilemään sekä television kanavalta toiselle, että tietokoneelta avautuvassa sähköisessä maailmassa.

Keskittymiskykyä vaativasta koulutyöstä on tullut yksinkertaisesti vierasta.

Heljä Misukka muistuttaa kuitenkin, ettei kurinpitokeinovalikoiman kasvattaminen ole mikään autuaaksi tekevä ratkaisu työrauhan parantamiseksi. Rangaistuskäytäntöjen sijaan oleellisempaa olisi miettiä esimerkiksi ryhmäkokoja tai sitä, kuinka paljon luokille integroidaan erityisoppilaita.

– Näiden asioiden pitäisi ensin olla kunnossa. Vasta sitten kannattaa miettiä, onko opettajilla kaikki tarvitsemansa keinot käytössä.