fbpx
Uutiset

Viikon puheenaihe: Tissit tuomisiksi Tallinasta

– En ymmärrä niitä, jotka laitattavat rintansa ja häpeävät ja piilottelevat niitä sitten, hämeenlinnalainen Sini sanoo.
– Sehän on sama kuin ostaisi pirun hienon Mersun ja ajelisi sillä sitten vain omalla kylätiellä!

Sini ryhtyi haaveilemaan rinnoista jo teini-ikäisenä. Ei nyt mistään valtavista, mutta rinnoista kuitenkin. Lapsen syntymän jälkeen hinku kasvoi ja Sini toteutti haaveensa.

Imetys päättyi, Sini odotti kuuliaisesti vaadittavat puoli vuotta ja hakeutui sitten Tallinnaan operoitavaksi.

– Tuntuu, että täällä Hämeenlinnassa omassa sosiaalisessa piirissäni tämä on tosi yleistä. Ehkä joka toinen tutuistani on käynyt päivittämässä rintansa, Sini sanoo.

Kaikilla kaava on sama: ensin lapset ja sitten tissit. Ja kyse on aivan tavallisista naisista, tavallisissa ammateissaan.

28-vuotias Sini ei halua esiintyä jutussa omalla nimellään, vaikka ei leikkausta kuulemma häpeäkään.

– Se olisi ehkä junteinta, mitä voisi tehdä: tulla Hämeen Sanomiin puhumaan tisseistään! En halua leimautua miksikään chattijuontajaksi, hän sanoo.

– Toisaalta en ymmärrä myöskään niitä, jotka laitattavat rintansa ja häpeävät ja piilottelevat niitä sitten. Sehän on sama kuin ostaisi pirun hienon Mersun ja ajelisi sillä sitten vain omalla kylätiellä!

Vakavasti ottaen Sini arvelee monien kaihtavan aiheesta puhumista leimautumisen pelossa.

Internet helpottaa etsintää
Mutta miksi rintaleikkaukset ovat yleistyneet?

– Jaa-a, ehkä se kertoo tästä ulkonäkökeskeisestä yhteiskunnasta. Nuoret panostavat nykyään vaatteisiin ja matkusteluun. Toisaalta leikkauksiin hakeutuminen on tullut netin kautta entistä helpommaksi.

Ja internetissä Sinikin surffaili ennen leikkaustaan. Sieltä hän haki tietoa, tutkaili ennen ja jälkeen kuvia, keskusteli asiaan vihkiytyneiden kanssa keskustelupalstoilla ja etsi tietoa klinikoista. Ja netin kautta hän myös löysi klinikkansa, jolle hakeutui.

Tallinnaan Sini matkusti puhtaasti rahan takia. Leikkaus tuli tuolloin, noin kolmisen vuotta sitten maksamaan noin 3500 euroa. Suomessa operaatiosta olisi saanut pulittaa samaan aikaan noin 10000 euroa.

– Suomessa olisin ehdottomasti halunnut leikattavaksi. Tallinnaan menemisessä oli riskinsä, mutta hinku oli sen verran kova, että oli mentävä.

Leikkauksia liukuhihnalla
Ennen leikkausta Sini kävi Helsingissä näyttäytymässä klinikan edustajalle, joka osoittautui kosmetologikoulutuksen saaneeksi nuoreksi naiseksi. Suomesta hänen piti hankkia myös tarvittavat lääkärintodistukset, Tallinnassa hoidettiin pelkkä operaatio.

– Oli se aika hurja kokemus, sellaista liukuhihnatoimintaa: ämmä sisään, tissit sisään ja ämmä ulos. Ei siinä paljon päätä silitelty, hän sanoo.

– Siis ammattitaitoista porukkaahan siellä, siksi ei pelottanut. Nenä ja rintaleikkauksiahan siellä tehdään jatkuvasti hurjat määrät. Mutta leikkauspelkoisille suosittelen kyllä kaveria mukaan.

Tallinnalaisella klinikalla Sini vietti leikkauksen jälkeen vuorokauden. Itse leikkaus meni kyllä hyvin, mutta kotimaassa vaikeuksia oli luvassa. Toisen rinnan leikkaushaava tulehtui ja rinta kapseloitui. Sinin mukaan kyse ei ollut virheestä vaan hylkimisreaktiosta. Sini otti yhteyttä klinikalle ja vastoin hänen pelkojaan asiat järjestyivät.

– Menin uudelleen leikattavaksi, ja itse leikkauksesta ei tullut kuluja.

Sitten joskus lisää…
Muita esteettisiä toimenpiteitä Sinille ei ole rintojen lisäksi tehty, ainakaan vielä. Haaveissa on kuitenkin kaikenlaista: ryppyjen silottelua sitten joskus, huuliin ehkä täyteaineita.

– Ennen 35 vuotta en kuitenkaan aio tehdä mitään. Naama on kuitenkin niin näkyvä asia, että vasta sitten, kun on pakko.

Operaatioihin hakeutumista rajoittaa myös se, että toimenpiteet ovat melko hintavia. Jos Sinillä olisi mittaamattomasti rahaa käytettävissään, uskoo hän, että itsensä parantelu lähtisi helposti käsistä.

Kaikkeen ei Sinikään suostuisi, sillä hän pitää niitä operaatioita turhina, joiden tulokset voi saavuttaa itse hieman vaivaa näkemällä. Niinpä rasvaimu tai pakaroiden kohotus saavat jäädä.

Mutta miksi ulkonäkö tai Sinin tapauksessa tissit ovat niin tärkeä asia, että niitä on paranneltava plastiikkakirurgilla?

– Ehkä se perimmäinen tarve on näyttää hyvältä. En koe, että minulla olisi huono itseluottamus. Mutta en viihtyisi itseni kanssa, jos inhoisin aina katsoa itseäni peilistä, Sini sanoo.
– Ja kai se arvomaailmakin on vähän vinksallaan. (HäSa)

Televisiosarja nosti ongelman kaikkien nähtäväksi
Plastiikkakirurgit ovat tänä keväänä seuranneet tukka pystyssä Liv-kanavalla pyörivää Tiina Jylhän Kauneusklinikka -sarjaa.

Tv-kamerat näyttävät, miten sarjassa annetaan injektiohoitoja ja ohjelman emäntä arvioi hoidontarvetta, vartalon ja kasvojen “puutteita” ja välittää asiakkaita Tallinnaan leikkauksiin. Ongelma on se, että Jylhä ei ole terveydenhuollon ammattilainen eikä hänellä ole alan koulutusta.

Suomen plastiikkakirurgisen yhdistyksen puheenjohtajana toimiva Tarja Niemi pitää Jylhää esteettisen kirurgian puoskarina ja hänen harrastamaansa toimintaa puoskarointina.

– Hän toimii kuin lääkäri arvioidessaan potilaita ja määritellessään heille hoitoja. Esteettinen kirurgia on osa lääketiedettä ja sillä on paikkansa, mutta se edellyttää lääkärin osaamista sekä lääkärin etiikkaa.

Kauneushoitolat harmaalla alueella
Jylhän bisnestä on arvosteltu julkisuudessa ankarasti, mutta toisaalta ohjelma on osoittanut, miten villit suomalaisen esteettisen kirurgian markkinat ovat.

Toiminta on tarkkaan valvottua vain silloin, kun sitä tekevät terveydenhuollon ammattilaiset, esimerkiksi sairaanhoitajat ja plastiikkakirurgit. Pääosa esteettisistä toimenpiteistä tehdään yksityisillä lääkäriasemilla. Valvovana viranomaisena toimivat silloin Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira sekä aluehallintovirastot.

Aivan oma lukunsa ovat kauneushoitolat, jotka tarjoavat esimerkiksi erilaisia ryppyjä silottelevia injektiohoitoja. Jotkin kauneushoitolat tarjoavat asiakkailleen Botox-hoitoja, joita tavallisesti käyvät antamassa lääkäri tai sairaanhoitajat. Kaikki piikittäjät eivät kuitenkaan ole terveydenhuollon ammattilaisia.

Voimakasta hermomyrkkyä, botuliinitoksiinia, sisältävä Botox on Suomessa reseptilääke, jota ei ole rekisteröity meillä kosmeettisiin käyttötarkoituksiin. Sen sijaan sitä käytetään esimerkiksi CP-vamman ja aivohalvauksen aiheuttamien lihasjäykistymien hoidossa.

Väärään paikkaan pistettynä Botoxin tiedetään haittaavan silmän avaamista tai sulkemista sekä aiheuttavan hengitysvaikeuksia.

Valvira aikoo pitää Fimean (Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus) ja Tukesin (Turvallisuus- ja kemikaalivirasto) kanssa kokouksen Botox-hoitokäytännöistä kesäkuun alkupuolella.

Rajanveto olisi paikallaan
Valviran lupaosaston johtajan Jussi Holmalahden mukaan ongelma on se, että terveydenhuollon ja kauneudenhoidon raja on häilyvä.

– Jos nyt ajatellaan vaikka tatuointeja, niin sehän on pelkkää piikittämistä. Ei kukaan sano, että tatuointeja pitäisi tehdä pelkästään lääkäreiden tai sairaanhoitajien. Tatuoidessa laitetaan väriaineita ihon alle ja kosmetologilla saatetaan laittaa täyteaineita. Missä raja menee, kysyy Holmalahti.

Asiakkaan kannalta tilanne on ongelmallinen etenkin, jos jotain sattuu. Keskustelu ja rajanveto olisivat Holmalahden mukaan paikallaan. Kauneudenhoidon esteettiset toimenpiteet pitäisi myös hänen mielestään saada valvonnan piiriin.

– Toisaalta, ei hoitoihin ketään pakotetakaan. Kyse on asiakkaan valinnoista, siitä, mitä hänelle saa tehdä. Asiakkaalla on tietysti oikeus luottaa siihen, mitä hänelle tehdään.

Tapaus Tiina Jylhään Valvira ei ole ottanut virallisesti kantaa, vaikka keskustelua talon sisällä asiasta on käytykin. Valviran on vaikea puuttua tapaukseen, koska Jylhä ei ole terveydenhuollon ammattilainen.

– Ehkä tämä on se asia, mihin yhteiskunnassa pitäisi ottaa kantaa: mitkä ovat toimivaltuudet ja kuka saa tehdä mitäkin. Asiakkaan kannalta tärkeintä on tietää, kuka kantaa vastuun ja minkälaiset vakuutukset toimintaan liittyen on.

Ammattilaisten maine tahriintuu
Plastiikkakirurgi Tarja Niemi myöntää sarjan tekevän koulutettujen plastiikkakirurgien ammattikunnan maineelle hallaa. Hänen mielestään Valviran ja sosiaali- ja terveysministeriön pitäisi ottaa asiaan kantaa.

– Valvira ja STM voivat tutkia asiaa, jos he katsovat asian tarpeeksi merkittäväksi. Plastiikkakirurgisen yhdistyksen toimintamahdollisuudet ovat vähäiset, koska Jylhä ei millään tavalla liity plastiikkakirurgiaan.

Tarja Niemen mukaan ennen Jylhän ohjelmaa Suomeen oli suunnitteilla tv-sarja, jonka tapahtumapaikkana olisi ollut esteettistä kirurgiaa tekevä suomalainen yksityisklinikka. Sarjassa olisi näytetty kauneusleikkauksia. Suomalainen sääntely on kuitenkin niin tiukka, ettei sarjalle annettu lupaa.

– Asioista ei saa puhua, niitä ei saa mainostaa. Silloin pystyy käyttämään porsaanreikiä hyväkseen, Niemi sanoo. (HäSa)

Mehiläisessä pistää vain plastiikkakirurgi
Sairaala Mehiläisen Hämeenlinnan yksikössä asioi vuosittain useita satoja plastiikkakirurgisia asiakkaita.

Sairaalan vastaava hoitaja Tiina Heino kertoo, että pientoimenpiteitä tehdään paljon ja etenkin silmäluomileikkaukset ovat yleisiä. Isoja leikkauksiakin tehdään viikoittain ja pistoshoidot ovat arkea.

Kauneusleikkaukset hoidetaan sairaalassa kahden plastiikkakirurgin voimin. Plastiikkakirurgit tekevät myös kaikki injektiohoidot, hoitajat eivät niitä Mehiläisessä tee.

– Katsomme, että plastiikkakirurgit ovat oman alansa asiantuntijoita. Plastiikkakirurgia on kuin taidetta; siinä pitää olla näkökulmaa sille mitä tehdään. Pistoshoidoissa tarvitaan myös lääketieteellistä osaamista. Täytyy tietää ihmisen anatomiasta; missä liikkuu hermo, mihin voidaan pistää minkälaista ainetta. Heillä on myös näkökulmaa kasvojen muodosta ja siitä mitä haetaan. He arvioivat, ovatko asiakkaan odotukset realistisia.

Pistoshoidot koetaan helpoiksi ja nopeiksi konsteiksi muokata ulkonäköään.

– Niissä voidaan käydä vaikka päivän päätteeksi tai ruokatunnilla.

– Voi olla, että telkkariohjelmat ovat näkyneet meilläkin pistoshoitojen kysynnän lisääntymisenä. Mutta myös isot leikkaukset ovat Hämeenlinnassa lisääntyneet.

Mehiläisen toimenpidelistalla on tarjolla kaikenlaista pienemmistä ja injektioin tehtävistä täyttöhoidoista, botoxeihin, silmäluomileikkauksiin, kasvojenkohotuksiin, rintojen suurennuksiin ja pienennyksiin ja vartalon muotoiluihin.

Kasvojenkohotus osamaksulla
Kauneuskirurgia ei kiinnosta Suomessa vain julkkiksia ja rikkaita, vaan itsensä muokkaaminen leikkauksin on arkipäiväistynyt. Hintavia toimenpiteitä myydään myös aivan tavallisille ihmisille erilaisin joustosopimuksin, jolloin asiakas voi maksaa leikkauksensa erissä. Mehiläisellä esimerkiksi on sopimus Nordean kanssa.

– Asiakas voi tehdä meillä samalla tavalla maksusopimuksen kuin esimerkiksi huonekaluliikkeessä. Kun puhutaan isoista leikkauksista, puhutaan myös useista tuhansista euroista rahaa. Nyt ei ole sitä kynnystä, että pitäisi mennä pankkiin ja sanoa, että olen menossa kasvojenkohotukseen ja tarvitsen sitä varten rahaa.

Hoitaja Heinon mukaan asiakkaat eivät hakeudu toimenpiteisiin hetken mielijohteesta, vaan asiaa ja omaa turhamaisuuttakin on punnittu pitkään. Hänen mielestään suomalaisilla on kauneuskirurgian suhteen vielä järki kädessä.

– En usko, että tänne rantautuisi koskaan mikään Amerikka-meininki. Ainakaan Hämeenlinnassa ei ole mielestäni vallalla sellainen kulttuuri, että toimenpiteiden suhteen tultaisiin ahneiksi. Me emme paini sellaisten asioiden kanssa. (HäSa)

Menot