Uutiset

Viikon puheenaihe: Vaeltelevat katit ja räksyttävät rakit kiristävät naapurisopua

Isäntäväen ylpeys, keltainen urheilumersu hohtaa kirkkaana autokatoksessa. Tarkempi tarkastelu paljastaa kuitenkin takaluukun olevan täynnä kuraisia ja hiekanjyväisiä kissantassunjälkiä sateisen yön jälkeen. Punainenkin mersu on kelvannut karvapallojen lokoiluun.

– Kauheat jäljet! Takaluukku on kuin santalaatikko. Maalipinnat ovat ihan naarmuuntuneet. En tiedä, riittääkö tuhat euroa ylimaalaukseen. Ihan mielelleni löytäisin maksajan laskulle, tuhahtaa Käikälässä Hämeenlinnassa asuva Sirpa Laakso ja kaivaa jälleen kerran esiin vesiletkun pestäkseen autonsa.

Ylimääräisiä autonpesuja kahdelle autolle kertyy viikossa pari.
Kissojen tassuttelu autojen päällä, katokseen pissailu ja hiirenraatojen ilmestyminen on jatkunut jo pari vuotta, kuten myöskin Laaksojen epätoivoinen taistelu kissojen karkottamiseksi omasta pihapiiristään.

– Varmaan parisataa euroa on mennyt erilaisiin karkotteisiin. On kokeiltu kaikenlaisia laillisia vinkkejä, joita olemme saaneet: suihkutettavaa karkotetta, erilaisia pippureita ja appelsiininkuoria sekä liiketunnistimella toimivaa, haukkuvaa koirapatsasta, jotta kissat pelästyisivät, mutta ei mitään tehoa!

Poliisi suosittelee loukutusta
Laaksot ovat kysyneet myös poliisilta neuvoa.

– Vastaus oli, että ei kissoille nyt oikein mitään voi tehdä, mutta että jos saatte ne loukutettua, viekää ne eläinhoitolaan (josta omistaja joutuu ne lunastamaan rahalla.)

Vaikka pelottavalta näyttääkin, Laaksojen omasta koirasta Ennistä ei ole ollut kissojen karkottajaksi. Markku Tanni / HäSa

Laaksot tekivät työtä käskettyä lainaloukulla, mutta kokeilu karahti omaan nilkkaan.

– Eihän sinne loukkuun mennyt kuin meidän oma koiramme herkkulautasen houkuttamana, Sirpa Laakso nauraa.

Hän on tuloksetta yrittänyt selvittää kissojen omistajia.

– Lain mukaan koira on pidettävä taajamassa kytkettynä, mutta kissoille ei tunnu olevan minkäänlaista lakia. Toivoisin, että lemmikeillä olisi yhtenäiset pelisäännöt, Laakso toteaa ja haluaa korostaa, ettei todellakaan ole mikään eläintenvihaaja.

Kanta-Hämeen poliisin komisario Ilkka Iivari muistuttaa, että vapaana kuljeskelevat kissat ovat vailla lainsuojaa kotipihan ulkopuolella. Periaatteessa kissan saa vaikka ampua.
Edellyttäen tietysti, että on luvat aseisiin, eikä sillä vaaranneta ympäristöä.

– Joskus on löydetty ammuttuja kissoja, Iivari kertoo.

”Eläintenvihaajilla keksittyjä syitä”
Kanta-Hämeen poliisille tulee silloin tällöin ilmoituksia räksyttävistä koirista. Tapauksia käsitellään kotirauhan häiritsemisenä.

Hämeenlinnan seudun eläinsuojeluyhdistys saa paljonkin valitussoittoja vapaina jolkottelevista kissoista ja kerrostaloissa tai ulkotarhoissa haukkuvista koirista.

– Ne ovat ihan keksittyjä syitä niiltä, jotka ylipäätään eläimiä vihaavat. Kissoista ei todellakaan ole mitään haittaa, vaan hyötyä, kun ne pyydystävät hiiret ja muut, kokee yhdistyksen puheenjohtaja Vuokko Kantonen.

– Täällä Papinnityssäkin yksi naapuri valittaa toisen naapurin pihalla jatkuvasti haukkuvasta koirasta, mutta minä en sitä edes huomaa. Kai se on asenteesta kiinni, hän lisää.

Vapaina juoksentelevat koirat Kantonen sen sijaan tuomitsee. Tai pikemminkin heidän omistajansa. Hänellä on omakohtaisiakin kokemuksia siitä, miten naapuruston koira vuosia sitten raateli hänen koiransa eläinlääkärikuntoon.

– Eikä omistaja ollut millänsäkään! Ne ovat tosi inhottavia tilanteita. Koiran irtipitäminen esimerkiksi lenkkipolulla on täysin vastuutonta. Aikuisen ihmisen on otettava vastuu koirastaan ja toimittava järjestyslain mukaan.

Lemmikeistä vaikea huomauttaa
Koiraharrastaja ja Etelä-Hämeen Kennelpiirin sihteeri Eveliina Hostila ymmärtää niitä, jotka häiriintyvät koirista.

– Koirankakkakeskustelu on älytöntä, mutta eihän sitäkään olisi, jos kaikki huolehtisivat koiriensa jätöksistä.

– Jos koiran ottaa, täytyy pitää huolta, ettei se häiritse ympäristöä. Valitettavasti on aina niitä, jotka eivät välitä.
Toisaalta lemmikkien aiheuttamia harmeja usein liioitellaan ja yleistetään koskemaan joitain tiettyjä rotuja.

– Tai esimerkiksi purematapauksissa ei puhuta siitä, mitä on taustalla.

Hostila kertoo hiljan uutisoidusta tapauksesta, jossa amstaffi puri lasta.

– Jäi kuitenkin kertomatta, että ennen puremista nämä alakouluikäiset olivat niitanneet niittipyssyllä 20 niittiä koiran korvasta läpi. Se 21. niitti oli sitten liikaa.

Hostila on havainnut, että omistajat suhtautuvat joskus hyvin vihamielisesti, jos heidän lemmikistään huomauttaa.

– Kritiikki koetaan hyvin henkilökohtaiseksi ja loukkaukseksi. Ehkä se liittyy siihen, että eläimiä inhimillistetään liikaa.

– Kyllä minuakin häiritsee, että pihallamme kulkee kissoja ja että autotalli toimii niiden vessana. Mutta kai se täytyy naapurisovun vuoksi sietää. (HäSa)

Kuka panee liikkeelle huhut myrkytetyistä herkkupaloista?
Facebookissa leviää päivittäin valtava määrä päivityksiä, joissa varoitellaan milloin missäkin havaituista lihanpaloista, jotka olisi tarkoitettu koirien myrkyttämiseen.

Todellisuudessa mitään näyttöä myrkytetyistä herkkupaloista ei ole ainakaan näiltä seuduilta löytynyt.

Etelä-Hämeen Kennelpiirin sihteeri Eveliina Hostila on kuullut vain huhuja koirien myrkyttämistapauksista. Kuvassa myös lapset Aapo (vas.) ja Aatu sekä lemmikit Emmi (vas.) ja Nella. Markku Tanni / HäSa

– Viime keväänä huhuja oli liikkeellä todella paljon. Meille tuotiin useampiakin näytteitä tutkittavaksi, mutta myrkkyä niistä ei löytynyt. Myöskään eläinlääkäreiden kautta ei ole saatu selville mitään myrkytyksiin viittaavaa, kertoo komisario Ilkka Iivari Kanta-Hämeen poliisilaitokselta.

Iivari on miettinyt, mikä voisi olla motiivina huhujen liikkeelle panoon.

– Ehkä halutaan saada pysymään koirat pois joltain tietyltä alueelta? Kyseessä on siinä mielessä jännä ilmiö, että se on valtakunnallinen. Vastaavia huhuja leviää ympäri Suomen.

– Voi olla, että se juontaa juurensa näistä ikuisista koiranpaskakeskusteluista, ja joku on keksinyt tällaisen keinon pitää koiria vähän etäämmällä itsestä, Iivari arvelee.

Etelä-Hämeen Kennelpiirin sihteeri Eveliina Hostila ei suosittele huhujen levittämistä Facebookissa, ellei ole varma asiastaan.

– Se lietsoo vain hysteriaa turhaan. Ilmoituksia myrkytetyistä paloista on näkynyt eläinkauppojen ilmoitustauluillakin, mutta en ole kuullut, että aidosti olisi myrkytetty joku koira. Silti huhuja Facebookissa on todella paljon.

Hostilalla on oma arvelunsa niiden syntymisestä.

– Puolikkaita lihapullia tippuu metsään ja koulutuskentille, mutta ei jokainen nakinpala ole myrkytetty. Niitä vain jää maahan koulutettaessa koiraa.

Hostilaa hirvittää, että joku keksii huhujen siivittämänä ryhtyä aidostikin myrkyttämään lihanpaloja. Vaikka kukaan ei tietoisesti lemmikkejä yrittäisikään myrkyttää, rotanmyrkkyä löytyy silti yleisesti maastosta.

Hämeen Sanomat uutisoi kesäkuussa (30.6.) koiranulkoiluttajasta, joka löysi Rengon Ruokojärven rannasta laiturilta rotanmyrkkypussin. Vuonna 2001 lehti kertoi lukuisien kissojen ja koirien kuolevan seudulla vuosittain rotanmyrkkyyn.

Kuhmoisista löydettiin vuonna 2009 maastosta jauhelihaa, johon oli sekoitettu rotanmyrkkyä.