Uutiset

Viikon puheenaihe: Varikonniemi nukkuu ruususen unta

Rautatieaseman ja Vanajaveden väliin jäävälle kaistaleelle saattaa rakentua tulevaisuudessa yksi kaupungin arvoalueista.
Tilaajajohtaja Päivi Salorannan silmissä Varikonniemi näyttäytyy tulevaisuudessa ennen kaikkea asuinalueena.

Koska rautatieasema sijaitsee niin lähellä, voisi alueelle rakentaa myös toimistotilaa. Metsikkömäisen virkistysalueen tilaajajohtaja pitäisi ennallaan, joskin osa metsiköstä jäisi rakentamisen alle.

Pääosa alueesta vailla kaavaa
Varikonniemen kokonaisuus käsittää metsikön muinaismuistoalueineen, Saarioisten vanhan tehdaskiinteistön että rautatieaseman edustat nykyisine pysäköintialueineen.

Viheralue on suurimmaksi osaksi kaavoittamatta, tehdaskiinteistön tontin osalta kaava taas kaipaisi päivitystä.

– Jossain vaiheessa asiaan on tartuttava, ja monenlaisia neuvotteluja asiasta on käyty jo nyt. Lähivuosina alue varmasti kaavoitetaan tavalla tai toisella, ikuisia aikoja sen ei ole tarkoitus olla tuossa tilassa, sanoo Saloranta.

1990-luvun alussa Varikonniemen alueesta järjestettiin suunnittelukilpailu. Suunnitelmat olivat suuret ja alueelle kaavailtiin jopa kongressikeskusta musiikkitaloa ja kaupungintaloa. Verkatehtaan rakentuminen teki kuitenkin aiemmat suunnitelmat tyhjiksi.

Kokonaisuutta suunniteltaessa on tarkoitus turvata järvimaiseman lisäksi vanha ja arvokkaaksi katsottu rakennuskanta, muinaismuistoalue sekä kansallinen kaupunkipuisto, joka lohkaisee osan Varikonniemen metsäalueesta.

Pysäköinti kiireellisin ratkottava
Oma ja myös kiireellisin kysymyksensä on, miten liikenne ja pysäköinti tulisi asemanseudulla järjestää.

Asemanseudulle kaavaillulla pysäköintitalolla ei Salorannan mukaan ole kiire – päinvastoin, sillä hän ounastelee sen nousevan ajankohtaiseksi vasta siinä vaiheessa, kun alue on muutoin rakentunut.

– Vaikea kuvitella, että pelkkä pysäköintitalo nousisi sinne tuosta noin vain, että se olisi taloudellisesti kannattavaa. Luulen, että pysäköintiasioissa pitäisi alkuvaiheessa katsoa Keinusaaren suuntaan, sillä sinnehän on pysäköinnille jo varattu tilaa. Toisaalta voisi miettiä maantasopysäköinnin lisäämistä.

Asutus limittyisi viheralueeseen
Itse asuinalue tulisi Saarioisten tehdaskiinteistön ja muinaismuistoalueen väliin jäävälle ja kaupungin omistamalle maakaistaleelle. Osa metsiköstä raivattaisiin asutuksen tieltä. Salorannan mukaan asuinalueen takaraja voisi häämöttää vanhojen teollisuusraiteiden paikkeilla.

– Missään nimessä alueesta ei ole tarkoitus tehdä jyrkkärajaista, vaan viheralue ja rakentaminen täytyy liittää hyvin hienovaraisesti yhteen.

Salorannan mielestä alueelle istuisivat parhaiten kerrostalot, sekä matalina että korkeampina versioina. Muinaismuistoaluetta lähestyttäessä rakentaminen voisi keventyä ja muuttua tiiviiksi pientaloasumiseksi, esimerkiksi kaksikerroksisiksi rivitaloiksi tai kaupunkitaloiksi.

Saarioisen kiinteistöstä suunnittelun sydän
Koko Varikonniemen alueen suunnittelun sydämeksi voisi ottaa L-kirjaimen mallisen Saarioisten vanhan tehdaskiinteistön.

– On katsottu, että ainakin vanha punatiilinen osuus pitäisi pääosin säilyttää, sillä se on kaupunkikuvallisesti ja historiallisesti tärkeä kokonaisuus. Näkisin, että on paljon mahdollisuuksia, miten sitä voisi käyttää hyväksi; esimerkiksi vanhusten asumiseen, liike- tai toimistotiloiksi. Kiinteistö on niin keskeisellä paikalla, että siinä voisi olla muutakin kuin asumista.

Tehdaskiinteistön lisäksi myös järvinäkymät halutaan säilyttää.
Kaupunki on käynyt jo pitkään neuvotteluja Saarioisten tehdaskiinteistön nykyisen omistajan kanssa. Alueen kaavoittamisen aloittaminen edellyttää sopimuksen syntymistä.

Saloranta kuitenkin uskoo, että suunnittelutyö voisi nytkähtää liikkeelle viiden vuoden sisällä.

Metsä pysyköön metsänä
Metsikkömäisen virkistysalueen Saloranta uskoo pysyvän ennallaan, pitkälti jo senkin vuoksi, että alueella sijaitsee muinaismuistoalue.

– Itse näen, että alue saisi pysyä aika pitkälle nykyisenlaisena, luonnontilaisena. Kaupunkiin tarvitaan myös henkireikiä, alueita, jotka eivät ole rakennettuja puistoja. Sehän on hyvin suosittu alue, vaikka onkin pikkaisen villiintynyt.

Saloranta jättäisikin tuleville sukupolville mietittäväksi, halutaanko Varikonniemeen rakentaa esimerkiksi jokin muinaiskaupungin esittelyalue, vai säilytetäänkö alue sellaisenaan.
Paljon melua metsiköstä
Metelihän siitä syntyi, kun kaupungin palkkaama konsultti pääsi lehdessä sanomaan, että Varikonniemi kaipaa muutosta. Hämeen Sanomien yleisönosastolla vaihdettiin tämän jälkeen kiihkeästi mielipiteitä siitä, mitä alueella saa tai ei saa tehdä ja osa kirjoittelijoista säikähti luulemaan, että nyt ollaan kaatamassa koko Varikonniemen pöpelikkö kerralla nurin.

Kaupungin luonnonhoitopäällikkö Kaarina Aulin rauhoittelee, ettei tästä suinkaan ole kysymys. Hän puhuu lähinnä luonnonhoidosta, Varikonniemen kävelyteiden varsien ja ranta-alueiden siistimisestä sekä siitä, että alueen historiaa voitaisiin tuoda paremmin esille.

– Kehittämisen ei tarvitse olla tasapaksua, vaan asioita voi tehdä myös vaihtelevasti. Jostain kohdasta voisi esimerkiksi nähdä vähän enemmän järvelle, toisessa kohdassa taas voisi olla tiheikköä.

Aulinin mukaan risukkoja voitaisiin siistiä esimerkiksi siten, että Varikonniemestä pysyisi muutamalta paikalta avoin näkymä vastarannalla häämöttävälle Hämeen linnalle.

– Paljon koko alueen pidemmän tähtäimen suunnittelussa ratkaisee kuitenkin se, miten kaavoitus etenee, Aulin sanoo ja viittaa Varikonniemen virkistysalueen lisäksi vieressä sijaitsevaan Saarisoisten tehdaskiinteistöön sekä sen lähialueen kaavoitukseen.

Alue pidettävä siistinä
Monen mielestä Varikonniemen hienous piilee siinä, että se on luonnontilainen alue aivan ydinkeskustan tuntumassa. Alue poikkeaa suuresti kaupungin hoidetuista puistoista. Tämän vuoksi myös Varikonniemen kasvillisuus on omanlaistaan.

Tunnetuimmat asukkaat ovat vanhat, jykevät ja korkealle kohoavat tsaarinpoppelit. Rannasta taas löytyy melko harvoin tavattavaa rantayrttiä.

Ritva ja Raimo Parviainen käyvät lähes päivittäin kävelemässä Varikonniemen halki.

– Täällä hermo lepää. Tonttimaatahan täältä varmasti moni haluaisi. Näin on hyvä ja hyvä olisi, jos jonkun pienen palan annettaisiin olla, Raimo Parviainen miettii.

Samaa toivovat myös turenkilaiset Juhani, Sirkka ja Timo Viljanen. He antavat kiitosta erityisesti Varikonniemen pitkospuille, opastetauluille sekä penkeille. Niin, ja niille maisemille tietenkin. Mutta mitä heidän mielestään alueella pitäisi tehdä?

– Normaalia raivausta, että alue pysyisi siistinä, Timo Viljanen toivoo.

– Toivottavasti kaikkia puita ei ainakaan kaadeta, Sirkka Viljanen sanoo ja katsoo korkeuksissa huojuvia latvoja.

Juhani Viljanen toivoo, ettei aluetta lohkottaisi ainakaan rakentamiselle.

Luonnontilaisena alueen pitäisi mielellään myös hämeenlinnalainen Hannu Salo, joka kertoo lenkkeilevänsä alueen halki 3-5 kertaa viikossa.

– Risukkoa pitäisi ehkä jonkin verran poistaa. Tästä pitää huolehtia, muttei kovalla kädellä. Voisiko tehdä niin, että siistittäisiin pala kerrallaan, ettei alue yhtäkkiä muutu kokonaan, Salo kysyy.

Varikonniemi
Tunnettu aiemmin Linnanniemenä tai Hätilänniemenä.
Vuonna 1873 alueelle rakennettiin höyrysaha, joka lopetti toimintansa jakosodan jälkeen.
1980-luvun puoliväliin saakka alue oli puolustusvoimien varikkoalueena, minkä jälkeen se siirtyi kaupungin hallintaan.
Alueella on tehty arkeologisia kaivauksia 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa.
Nykyään alue on virkistyskäytössä.
Siellä kasvaa muun muassa Suomen pisimpiin kuuluvia tsaarinpoppeleita.