Uutiset

Viikon Puheenaihe: Verkalleen osaksi kaupunkia

 

Hämeenlinnan kulttuurikeskus Verkatehtaan päärakennus täytti heinäkuun 31. päivä viisi vuotta. Projektin alullepanosta asti, vuodesta 2001 mukana ollut toimitusjohtaja Jouko Astor kertoo, että vuosien aikana elonsävelet ovat soineet niin duurissa kuin mollissakin.
 
Henkisiä harmaita hiuksia ovat aiheuttaneet niin rakennusvaiheen vastoinkäymiset, kuin myös vanhojen tehdasrakennusten mukanaan tuomat jatkuvat pienet krempat.
 
– Medialla on ollut kalabaliikissa osansa. Ongelmat ovat olleet inhimillisiä, mutta käsittelytapa välillä kohtuuton. Kun kustannusarviot rakennusvaiheessa nousivat, tarkasteltiin asiaa siltä kantilta, ettemme tietäisi mitä olemme tekemässä. Totta kai tiesimme, markkinatalous vain toimii niin, että kun hinnat nousivat, ei meillä ollut siinä juuri nokan koputtamista.
 
Astor ottaa esiin myös kiivaana käydyn parkkialuekeskustelun muutamien vuosien takaa. Tällöin Verkatehtaan parkkialue siirrettiin julkisesta valvonnasta yksityisen piiriin, sillä esimerkiksi konserttien aikaan ruudut olivat monesti ääriään myöten täynnä kaikkien muiden paitsi yleisön autoja.
 
– Ainoa, mitä olisimme voineet tehdä toisin, olisi se, että järjestely olisi ollut nykyisen kaltainen alusta asti. Olimme huolissamme myös alueelle tuotavien lasten turvallisuudesta. Vanhemmat joutuivat jättämään jälkikasvuaan vilkkaasti liikennöityjen teiden varsille kyyditessään heitä harrastuksiin. Tilanne ei voinut jatkua sellaisenaan. 
 
Vieraita 20 Provinssirokin edestä
 
Talouden näkökulmasta voi Astorin mukaan sanoa, että Verkatehtaalla menee ”ihan hyvin”. Vuosi 2011 oli kuluneista viidestä vuodesta hiljaisin, tänä vuonna käyrät ovat kääntyneet jälleen nousuun.
 
– Tavoittelemme nollatulosta ja siihen olemme päässeet. Meillä on ollut viiden vuoden aikana kaksi tappiollista ja kolme voittoisaa tilinpäätöstä. Vuotuinen tulokertymä on 4,5 miljoonan paikkeilla ja pyrimme sillä kattamaan kaikki kustannukset, myös lainanlyhennyksen korkoineen, Astor kertoo.
 
Verkatehtaan alueella on 40 vakivuokralaista ja vuosittain yli 400 lyhytaikaisempaa tilavuokraajaa. Yksittäisistä kohteista runsaimmin yleisöä kerää elokuvateatteri, jonka kävijämäärät ovat päihittäneet ensimmäisestä kokonaisesta aukiolovuodesta lähtien Hämeenlinnan entisen katsojaennätysvuoden, joka koettiin Titanicin heijastuessa valkokankaille vuonna 1998. Kahdessa teatterissa käy vuosittain liki 120 000 elokuvanystävää, siitä yli 90 000 Bio Rexissa.
 
Koko alueen kävijämäärä on viidessä vuodessa kivunnut yli kahden miljoonan. 
 
–  Miten sitä väkivirtaa nyt kuvailisi? Tarvittaisiin 11 vuoden Hämeenlinnan asuntomessut, 24 Porijazzia, 20 Provinssirokkia, 34 Savonlinnan Oopperajuhlaa tai 742 vuoden Lahden Kansainväliset Urkuviikot, jotta ihmisjoukko olisi samankokoinen, Astor ynnäilee.
 
Määriä on vaikea hahmottaa, sillä kyse ei ole yksittäisestä väkirynnäköstä vaan jatkuvasta tasaisesta soljumisesta. Tosin piikkejäkin tulee. Lauantaina esiintyneen teinitähti Robinin keikalle tuli innokkaita faneja jonottamaan sisäänpääsyä jo perjantai-iltana.
 
– Klassinen musiikki on lähes sataprosenttisesti kotialueella myytyä, mutta mitä kummallisempaa, ainutkertaisempaa ja muodikkaampaa ohjelmaa on luvassa, sitä laajemmalla alueella lippuja myydään.
 
Jyrkkä ei profiloinnille
 
Roomaa ei rakennettu päivässä, eikä rakennettu kulttuurikeskus Verkatehdastakaan, vaikka tahti olikin nopea.
 
– Projektin aloituksesta kului neljä vuotta ja kahdeksan kuukautta uudistetun Verkatehtaan päärakennuksen käyttöön vihkimiseen. Olin viime maanantaina Porvoossa taidetehtaan vihkiäisissä ja kyseinen hanke oli käynnissä jo silloin kun verkatehdashanketta aloiteltiin – ja hämäläisiä sanotaan hitaiksi! Astor hymyilee. 
 
Hänellä on ollut alusta asti selvä visio siitä, millainen Verkatehtaan on oltava – tai itse asiassa, mitä sen ei tule olla.
 
– Mitä useammat ryhmät löytävät Verkatehtaalta itselleen merkityksellisiä asioita, sitä vahvempia me olemme. Suomalaisella kulttuuritaloilla ei pitäisi olla missiota antaa sitä, tätä ja tuota yleisölle. On toimittava niin, että yleisö löytää täältä niitä asioita, jotka ovat heille jo merkityksellisiä. Pyöräkorjaamo, galleria, klubi ja perinteinen teatteri – niiden kaikkien läsnäolo on tärkeää. 
 
Astor kertoo, että hän ei laita rap- ja klassista musiikkia tärkeysjärjestykseen. Ei ole kulttuuriammattilaisten tehtävä heristää sormea ja osoittaa yleisölle, mitä heidän pitää nähdä ja kokea. 
 
Vaikka Verkatehdas haluaakin välttää profiloitumista vain tietynlaisten yrittäjien ja esiintyjien Mekaksi, on Astor joutunut muutaman kerran antamaan kieltävän vastauksen tilojen vuokrauksesta kiinnostuneelle asiakkaalle: uusnatseille ja pornoshow’lle eivät tehtaan ovet auenneet.
 
Verkatehdas vuonna 2017
 
Astorin mielestä reilun 46 miljoonan euron Verkatehdas on lunastanut paikkansa kaupungissa. 
Hämeenlinnan kaupunki on tehnyt 15 vuodessa sen kulttuurin infrastruktuurin, joka siltä jäi tekemättä 35 edellisenä vuotena. 90-luvun puolivälissä aloitettiin museoista ja viimeinen suuri ponnistus oli teatterin päänäyttämön valmistuminen vuonna 2010. Kulttuuri- ja kokousliiketoiminta on osa kaupungin elinvoimaa ja kilpailukykyä. Ei ainoa, eikä ehkä tärkein, mutta taatusti kaiken keskiössä. Kaupunki otti asemansa takaisin suomalaisena kulttuurikaupunkina, joka se oli vielä joskus 50-luvulla.
 
Siitä, miten Verkatehtaalla menee viiden vuoden päästä, on Astorilla optimistinen näkemys.
 
– Silloin minä jään eläkkeelle! Meillä on tuolloin vuodessa miltei 600 000 kävijää ja olemme pystyneet tukemaan talon puolesta monia uusia esityksiä. On surullista, että kulttuuritaloihin laitetaan suuret määrät rahaa, mutta niillä on ollut vähäinen rooli uusien esitysten syntymisessä, Astor tuumii. (HäSa)
 

Vuokraisäntä ojentaa auttavan käden?

Vaikka Verkatehtaan kävijämäärät ovat korkeat ja kulttuuri- ja kongressikeskuksella menee pääosin hyvin, ovat alueen julkisrahoitteiset laitokset ongelmissa kulujensa kanssa.
 
– Tilanne on sama kuin muuallakin maassa. Kulttuurilaitoksella on kolmenlaisia isoja menoja: henkilöstö-, toimitila- ja sisällön tuotantomenot. Vuosien varrella henkilöstö on kasvanut ja toimitiloja on vuokrattu lisää. Nyt rahoitus on kääntynyt laskuun ja edessä on kriisi. Sisältöjen tekemiseen jää yhä vähemmän rahaa.
 
Astorin mukaan Verkatehtaan tehtävä on tässä tilanteessa pyrkiä alentamaan kiinteistökuluja esimerkiksi sähkönkulutusta tarkkailemalla ja tilojen järkevällä käytöllä. Tällöin voitaisiin välttyä vuokrankorotuksilta, vaikka indeksit sitä edellyttäisivätkin.