Uutiset

Viikon puheenaihe: Virtaa piisaisi pidempäänkin

Vanhuuseläkeiän alarajan nostosta käydään kovaa keskustelua, mutta moni töissä jaksava kaipaisi joustoa myös toiseen päähän.
– Työuraa pitäisi voida jatkaa vielä 68 vuoden ylikin, jos itsellä riittää virtaa, helmikuun lopussa eläkkeelle jääävä lehtori Risto Ilonen sanoo.

Lehtori Risto Ilonen,
eläkkeelle helmikuun lopussa

Joskus työnteko on niin antoisaa, että sitä ei hennoisi lopettaa.

Lehtori Risto Ilosella on ollut ilo tehdä ikänsä työtä, josta nauttii. Nyt Hamkin Sairion yksikössä, Meijerioppilaitoksessa työskennelleen lehtorin virkaikä on kuitenkin tullut täyteen ja eläkkeelle on jäätävä, vaikka jatkohaluja olisi vielä ollutkin.

– Sivutoimisena tuntiopettajana voisin vielä jatkaakin, jos sellainen tilaisuus tulisi, hän miettii.

Nykyistä, joustavaa eläkeikää hän pitää hyvänä. 63:n vuoden alarajaa hän ei olisi valmis kattavasti nostamaan, joustavuutta Ilonen sen sijaan toivoisi putken molempiin päihin.

– On varmasti aloja, joilla alaikärajaa ei voi nostaa. Eläkkeelle pitäisi päästä, jos ei kerta kaikkiaan jaksa.

– Toisaalta työuraa pitäisi voida jatkaa vielä 68 vuoden ylikin, jos itsellä riittää virtaa. Eläkettä sen ei kuitenkaan tarvitsisi välttämättä enää kartuttaa, hän miettii.

Risto Ilosen pitkän työuran salaisuus on yksinkertaisesti työ itsessään – ei pidemmän työputken takaama tavallista parempi eläke. Vuorotteluvapaalle ei ole ollut tarvetta, eikä alan vaihtokaan ole käynyt mielessä alkuvuosien epäröinnin jälkeen.

Opiskelijoita Ilonen luonnehtii työnsä suurimmaksi voimavaraksi, vaikka tärkeä voimanlähde ovat myös työtoverit.

Opiskelijoiden ensikohtaamista varten hän on kehittänyt aivan oman systeeminsä.

– Ensimmäisellä kerralla luokan kanssa ei puhuta varsinaisesta oppiaineesta, vaan kohdataan tunnetasolla. Välitön suhde syntyy sillä tavalla.

Ilosen salaisuus, resepti mahdollisimman pitkää työuraa varten on lopulta yksinkertainen: elämän eri osa-alueiden tulee olla tasapainossa. Hänen mielestään ihminen jaksaa, kun perhe voi hyvin, töissä kulkee ja harrastuksista saa voimaa.

– Ihmisen täytyy saada olla aidosti oma itsensä, muuten ei jaksa, hän tiivistää.

Laila Lindholm,
keikkatöitä tekevä eläkeläinen
Riihimäkeläinen perushoitaja Laila Lindholm jäi kuutisen vuotta sitten eläkkeelle vanhan eläkejärjestelmän määrittelemän 59,5 vuoden iässä. Takana oli tuolloin yli 40 vuoden yhtämittainen työputki.

Rauhallisia eläkepäiviä Lindholm ehti viettää vain vuoden verran, sitten soi puhelin. Terveyskeskuksesta soitettiin ja kyseltiin, josko Lindholm tulisi töihin.

Nyt Lindholmilla on ikää 65 vuotta ja töitä riittää tehtäväksi. Hän arvioi työpäiviä kertyvän keskimäärin 12 kuukaudessa, tosin työtilanne vaihtelee. Kesäisin Lindholm lomailee.

– Hyvää on se, että voin mennä töihin silloin, kun itsestä tuntuu siltä. Henkilökunta on mukavaa ja asiakkainakin on paljon tuttuja kasvoja työuran varrelta. Monta haavetta on myös täyttynyt niillä rahoilla, jotka olen eläkkeellä tienannut, Lindholm summaa.

Lindholm ei ole miettinyt jatkoa sen tarkemmin, aikomus on jatkaa niin pitkään kuin terveyttä ja intoa riittää. Omaa vapaata aikaa riittää, sillä puoliso on vielä mukana työelämässä. Työkeikkojen lisäksi Lindholmia pitävät kiireisenä lapsenlapset sekä lukuisat harrastukset.

Eläkekeskustelua hän on seurannut ja vanhuuseläkeiän alarajan nostosta on selkeä käsitys:

– Ainakin hoitotyössä 65 on liian kova ikä. Työ on kolmivuorotyötä ja fyysisesti raskasta. Hyvä ikä tällä alalla olisi sellainen 60-63 vuotta, vaikka riippuuhan se paljon ihmisestäkin.

Ylikonstaapeli Esko Paloniitty,
kolmisen vuotta eroamisikään
Poliisin eläköitymistä selvittänyt työryhmä on ehdottanut, että myös poliisit alkaisivat noudattaa yleistä valtion virkamiesten eläke- ja eroamiskäytäntöä. Loppuraportti jätettiin sisäministeri Päivi Räsäselle (kd.) viime marraskuussa.

Miehistön ja alipäällystön eroamisikä on nykysysteemin mukaan 60 vuotta ja päällystön 63 vuotta. Käytännössä eläkkeelle on pitänyt siirtyä tällöin, eikä järjestelmä mahdollista lisätyövuosia, vaikka intoa riittäisikin.

Kanta-Hämeen poliisilaitoksella työskentelevä Esko Paloniitty pitää keskustelua eläkeiän nostamisesta hyvänä. Hän ei kuitenkaan olisi vetämässä viivoittimen kanssa uutta linjaa taulukoihin.

– Korkeampaan eläkeikään pitäisi olla mahdollisuus tietyissä tehtävissä. Ymmärrän hyvin, että kenttätyössä, jossa vaaditaan voimaa, ripeyttä, jaksamista ja yövalvomista, raja tulee varmasti aikaisemmin vastaan. Tutkintatyötä sisällä pääosin tekevät voisivat jatkaa pidempään.

Kuinka pitkään olisit itse valmis jatkamaan?

– Hmm, en osaa suoraan vastata, sillä siihen vaikuttaa monta muutakin asiaa. En näe mitään estettä sille, miksi perusterve poliisi ei voisi tehdä tutkintatyötä yli 60-vuotiaana.

Paloniitty muistuttaa lisäksi siitä, mistä julkisuudessakin on paljon puhuttu: väkeä on vähän ja töitä roimasti.

– Työpaine poliisillakin on valtavan kova ja henkinen rasittavuus on nähtävissä. Kaikki eivät välttämättä eläkeikään asti jaksa. (HäSa)

Tästä on kysymys
Työmarkkinajärjestöt ja Elinkeinoelämän keskusliitto (EK) yrittävät saada aikaan konkreettisia ehdotuksia työurien pidentämiseksi.
Työryhmää vetää EK:n toimitusjohtaja Jukka Rantala.
Ehdotusvalikoiman pitäisi valmistua hallituksen maaliskuun kehysriiheen mennessä. Pahin vääntö käydään eläkeiästä.
EK kannattaa vanhuuseläkeiän alarajan nostoa 63 vuodesta 65:een. SAK ja STTK pidentäisivät työuria pehmeämmin keinoin.
Nykyjärjestelmän mukaan vanhuseläkkeelle voi jäädä joustavasti 63-68 vuoden iässä. Julkisen alan työntekijöillä saattaa olla alempia ammatillisia eläkeikiä.
Suomalaisten työuran pituus oli viime vuoden tilanteen perusteella 34 vuotta.

Seitsemän väitettä eläkkeistä
Harvalla tavallisella palkansaajalla hanskassa, millaista eläkettä hän aikanaan saa ja miten eläke muodostuu – tavallisesti kun eläkeasioista kiinnostutaan vasta 50 rajapyykin tuolla puolen.

Eläkeuudistus astui voimaan vuonna 2005 kovan keskustelun saattelemana. Tämän jälkeen eläkettä alkoi kertyä jo 18 vuoden iässä. Eläkkeen katsotaan kertyvän kaikista palkkatuloista ja sitä kertyy myös esimerkiksi opiskellessa tai silloin, kun vanhempi jää kotiin hoitamaan alle kolmevuotiasta lastaan.

Vuodesta 2010 lähtien eläkkeiden laskemisessa on hyödynnetty elinaikakerrointa. Taustalla vaikuttaa tieto siitä, että ihmisten elinikä pitenee jatkuvasti – keskimäärin hieman reilulla vuodella kymmenessä vuodessa.

Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etlan tutkimusjohtaja, KTT Tarmo Valkonen on tutkinut eläkejärjestelmää muun muassa sukupolvien välisen tasa-arvon näkökulmasta.

Tutkimusjohtajan mielestä eläkejärjestelmään ja koko eläkekeskusteluun liittyy yhä runsaasti väärinkäsityksiä ja harhakuvia.

1. ”Nykyinen eläkejärjestelmä ei takaa nuorimmille sukupolville riittävää eläkettä tulevaisuudessa.”

– Yleiskuva on, että kyllä he tulevat kohtalaisen hyvät eläkkeet saamaan. Prosenttiosuus siitä, kuinka paljon elinikäisistä palkoistaan saa eläkettä, alenee kyllä. Ei voi kuitenkaan sanoa, että esimerkiksi eläkeläisten köyhyys olisi lisääntymässä tai jouduttaisiin tinkimään keskeisistä menoista tai hankinnoista.

– Toisaalta ajatellaan, että eliniän pitenemisestä suuri osa on työkykyistä tai tervettä aikaa. Eli mahdollisuudet tehdä töitä pidempään kasvavat. Elinaikakertoimen eläkettä pienentävä vaikutus on mahdollista kompensoida suhteellisen vaatimattomalla työajan pidentämisellä.

2. ”Elinaikakertoimen vaikutus nakertaa nuorimpien sukupolvien eläkkeitä.”

– On yleinen harhaluulo, että nuorimpien sukupolvien asema heikkenisi. Heidän eläkemaksunsa alenevat enemmän kuin heidän eläkkeensä. Nykyiset keski-ikäiset ja lähellä eläkeikää olevat eivät ehdi juurikaan hyötyä työeläkemaksujen alenemisesta, mutta heiltä eläke leikkautuu kuitenkin elinaikakertoimen takia. Nämä sukupolvet häviävät uudistuksen vuoksi.

– Uudistus on järkevä, koska se kohdentaa eliniän pidentymisestä koituvan kustannuksen oikealle sukupolvelle. Aikaisemmin seuraava sukupolvi joutui rahoittamaan pidempään elävän sukupolven eläkkeitä.

3. ”Eläkemaksuja pitäisi korottaa pikaisesti, jotta tulevaisuuden eläkkeet pystyttäisiin turvaamaan.”

– Keskimääräinen arvio korotustarpeesta on yksityisen sektorin puolella 4-6 prosenttia. Ennusteissa on kuitenkin isot virhemahdollisuudet, joten pitäisi varautua siihen, että nostotarve voi olla selvästi suurempikin.

– Valtaosa tuosta nostosta pitäisi toteuttaa seuraavan kymmenen vuoden kuluessa. Sosiaalitupossa on sovittu vuoteen 2014 asti eläkemaksujen korotuksista, mutta sen jälkeisestä ajasta ei ole sovittu. Tiedetään, että siitä on tulossa iso riita, kun työnantajat eivät vähällä suostu korotuksiin.

– Jos sukupolvien välistä reiluutta ajatellaan, ainoa oikea vaihtoehto on nostaa maksua suhteellisen nopeasti. Sen lisäksi on perusteltua tehdä muitakin toimia, kuten nostaa eläkeikää pikaisesti. Näin suuret ikäluokatkin ehtisivät mukaan talkoisiin.

4. ”Kyllä eläkerahastoihin kertyneiden varojen täytyy riittää eläkkeisiin, sillä olen maksanut eläkemaksuja koko ikäni!”

– Silloin kun järjestelmää perustettiin, maksutaso oli noin viiden prosentin luokkaa. Nyt se on yli 20 prosenttia. Ne, jotka ovat nyt olleet työelämässä 40 vuotta mukana, ovat maksaneet työeläkemaksuja huomattavasti vähemmän kuin nykyiset nuoret tulevat niitä maksamaan. Samalla heille on myös kertynyt vähemmän rahastoja.

– Lisäksi 1970-luvulla oli voimakkaita inflaation vuosia, joten näistä rahastoista on enää aika vähän iloa. Ihmiset tuntevat oikeutetuiksi ajatella, että ovat omat eläkkeensä maksaneet, mutta näin se ei todellakaan ole.

5. ”Tulevaisuuden talouskasvun takia on reilua, että tulevat sukupolvet myös maksavat eläkemaksuja nykyisiä sukupolvia enemmän. Näin siksi, että tulevilla sukupolvilla on nykyisiä sukupolvia korkeammat palkat.”

– Tämä ei ole pitkällä aikavälillä kestävä ajatus. Jos kaikki meitä edeltävät sukupolvet olisivat ajatelleet näin, olisi meillä luultavasti hyvin korkea eläkemaksu ja muutkin verot jo nyt ja ne nousisivat jatkuvasti tästä eteenpäinkin. Tulevan talouskasvun rahastaminen tällä tavoin etukäteen tappaisi sen lopulta. Eikä se missään tapauksessa olisi eri sukupolvien näkökulmasta oikeudenmukainen ratkaisu. Oikeudenmukaista on, että jos etuudet ovat suunnilleen samalla tasolla suhteessa palkkoihin yli vuosikymmenten, niin ihmiset myös maksavat eläkemaksuja palkkaan suhteutettuna saman verran.

6. ”Eläkeiän nosto on väistämättä edessä.”

– Mielestäni on itsestään selvää, että näin jossain vaiheessa tapahtuu. Eläkeiän nosto keventäisi tulevien sukupolvien maksutaakkaa, sillä verotulot lisääntyisivät ja velkaantuminen vähentyisi.

– Itse en asettaisi eläkeiäksi mitään tiettyä lukua, vaan kytkisin sen elinajanodotteeseen. Peräkkäisten ikäluokkien eläkeiässä ei tapahtuisi suuriakaan muutoksia. Alkuvaiheessa kytkentää voisi hieman nopeuttaa. Toinen vaihtoehto on hoitaa asia taloudellisilla kannustimilla, esimerkiksi nostamalla täyden eläkkeen saamisikärajaa. Ihmisten olisi edelleen mahdollista jäädä eläkkeelle esimerkiksi 63-vuotiaana, mutta pienennetyllä eläkkeellä.

7. ”Nuorilla sukupolvilla ei ole hädän päivää, sillä suurten ikäluokkien jättämät perinnöt tasaavat heidän toimeentuloaan tulevaisuudessa.”

– Jonkin verran asiaa on tukittu ja olemme todenneet, että ainakin nykyiset perinnöt ovat hyvin pieniä. Lisäksi osa ihmisistä saa perintöjä ja osa ei; toiset saavat myös suuria perintöjä, toiset pieniä. Ja kaikki kuitenkin joutuvat elämään tulevaisuudessa suuremman valtion velan ja korkeampien verojen kanssa. Ekonomistin näkökulmasta oikeudenmukaisuus tulisi tässä suhteessa hoitaa perintöverotuksella. Perintövero on hyvä vero, mutta koska sitä on melko helppo kiertää, on sen nostaminen kovin korkeaksi hankalaa.

Päivän lehti

30.5.2020