Uutiset

Viikon ruokakassin hinnan saa tingittyä 20 euroon

 

Hämeenlinnalainen Leena Koski nostelee pelkistettyjä valkoisia ruokapakkauksia keittiönsä pöydälle. Työttömien yhdistyksen jakama EU-ruokakassi on hyvä lisä, mutta työttömän yksinhuoltajanaisen talous nojaa muihin arjen säästöihin.
 
– Minulla ja kouluikäisellä pojallani menee ruokaostoksiin noin 20 euroa viikossa. Ihmiset kyselevät, miten voin laskea ruokabudjetin niin tarkasti. Kyllä sen osaa, kun on tehnyt tätä kauan, Koski kertoo.
 
Ruuan hinta on noussut ja työttömien lisäksi myös monen eläkeläisen, opiskelijan tai pienipalkkaisen lapsiperheen on pysähdyttävä ruokakaupan hyllyjen väliin miettimään, mihin on varaa.
 
Yllättäen Koski sanoo, että ruoka on juuri se hyödyke, mistä on helppo säästää. Ostokset eivät tunnu isoilta, kun niitä tekee pikkuhiljaa.
 
– Keväällä ostin tarjouksesta limsat ja keksit, kun tiesin, että kesällä on tulossa rippijuhlat. Silloin kannattaa hamstrata, kun kaupassa on tuplabonuspäivät.
 
Penninvenyttäjälle maanantaiaamut ovat parhaita etenkin, jos kauppa on ollut kiinni sunnuntain. Silloin Koski käy valikoimassa ostoskoriin paljon punaleimoja, eli alennetulla hinnalla myytäviä tuotteita.
 
– Ostan lihaa tarjouksesta ja laitan osan pakkaseen, esimerkiksi äitienpäiväateriaa varten.
 
Viikon ruokalistan hän tekee tarjousten perusteella. Perunamuusia kannattaa tehdä, kun voipaketti on tarjouksessa. Moneen eri kauppaan on silti Kosken mielestä turha lähteä juoksemaan yksittäisten tuotteiden perässä.
 
Kaikista herkuista ei voi luopua
 
Kaikesta ei edes kannata tinkiä. Tuoreita tomaatteja Koskella on kaapissa lähes aina. Silloin, kun kilohinta on pilvissä, niitä vain on vähemmän. Piimä on kallista, mutta siitäkään Koski ei ole luopunut.
 
– Olen myös huomannut, että salaatinkastikkeen täytyy olla kunnollista. Ei ole järkeä ostaa halpaa tuotetta, jos se on pahanmakuista. Kymmenen sentin hintaerosta ei ole mitään hintaa vastaavaa hyötyä, kun salaatinkastike ei oikein maistu miltään. Silloin sitä täytyy laittaa enemmän. Kalliimpi maistuu ja on riittoisampaa, kun sitä tarvitsee annokseen vain vähän.
 
Alusta asti tehty kotiruoka on avain ruokamenojen pienentämiseen. Koski on jopa saanut lapsilta kielteistä palautetta, jos kastike onkin tullut pussista.
 
Yhdestä jauhopussista leipoo noin 70 sämpylää, joista Koski säilöö osan pakkaseen. Kun jo kotoa pois muuttaneet lapset tulevat perheineen käymään, silloin voi laittaa ison satsin lihamakaronilaatikkoa.
 
– Jauhelihakastike on toimiva. Teen yleensä niin paljon kerralla, että se riittää useamman päivän. Samaan ruokaan ei kyllästy, kun vaihtaa lisukkeen perunoista makaroniin. Joskus laitan sekaan vielä herkkukurkkua. Täytyy olla kekseliäs, Koski hymyilee.
 
Koski ei heitä ruokaa pois, ellei se ole unohtunut kaappiin ja päässyt vanhentumaan.
 
Halvat tuotemerkit jäävät mieleen
 
Koski seuraa tuotteiden hintoja ja tietää, paljonko ruokakerma halvimmillaan maksaa. Halpatuotemerkit ovat hänen suosikkejaan etenkin, kun pakkausten sisältö on usein kotimaista.
 
– Merkkituotteen hinta voi olla kaksinkertainen, vaikka paketissa on samanlaisia nakkeja kuin halvemmassa.
 
Suuret pakkaukset tulevat halvemmaksi kuin pienet yksittäispakatut. On vain suunniteltava etukäteen, mihin kaikkeen tuotteen käyttää.
 
Ruoka-apua Koski haki ensimmäisen kerran kaksi vuotta sitten.
 
– Ei ruokakassin hakeminen hävetä. Ehkä asia olisi toinen, jos sen hakisi Pelastusarmeijan leipäjonosta. Ruoka-apua saa Hämeenlinnassakin monesta paikasta, mutta en viitsi hamstrata. Samoja kuivatuotteita niistä saa ja nekin vanhentuvat joskus. (HäSa)