Viimeinen herrasmies

Elokuvalegenda, rockmanageri ja kulttuurivaikuttaja Arno Carlstedt on poissa. Hiljaiseksi vetää.
Muistelen olleeni noin 12-vuotias, kun aloin päivittäin käydä pläräämässä progressiivista rockia sisältäviä albumeja Hämeenlinnan Levyssä ja Kasetissa. Kauppiaat Arno Carlstedt ja Raija Mathys tulivat vuosien varrella hyvinkin tutuiksi. Ensivaikutelma Arnosta oli samaan aikaan sekä hämmentävä että kutkuttava, koska hän kohteli pikkupoikaa kuin aikuista miestä. Tervehti kohteliaasti ja antoi hetkeksi jakamattoman huomionsa vesselille, joka usein pyöriskeli kaupassa ilman ostotarkoitusta. Kyseli kuulumiset sekä harrastukset ja alkoi pian kutsua minua Taiteilijaksi, kun tiesi minun jostain sellaisesta salaa haaveilevan. Sellainen oli Arnon tapa. Hänen suhtautumisensa nuoriin ihmisiin oli samalla kertaa mutkaton ja kunnioittava. Se on jotakin todella harvinaislaatuista.
 
Ennen Hämeenlinnan vuosiaan Arno oli ehtinyt elää jo käsittämättömän vaiherikasta elämää. Hän ei rehennellyt saavutuksillaan, vaan tietoja esimerkiksi mittavasta urasta suomalaisessa elokuvassa tippui pikku hiljaa muun keskustelun lomassa. Carlstedt osallistui 35 filmin tekemiseen käsikirjoittajana, näyttelijänä, ohjaajana ja tuottajana. Viimeksi mainitussa roolissa hän oli mukana Jörn Donnerin 1960-luvun uskaliaissa elokuvissa ja sellaisissa klassikoissa kuin Käpy selän alla ja Komisario Palmun erehdys. 
 
Elokuva-alalla nuorena käsikirjoittajana toiminut Panu Rajala muisteli pari vuotta sitten blogissaan, että Carlstedt pesi tuottajana kaikki muut mennen tullen. Moitteettoman käytöksen ja hyväntahtoisen olemuksen takana oli myös raudanluja toimija, joka osasi panna tuulemaan.
 
Aikamoinen uutispommi se oli pikkukaupungissa, kun Arno ryhtyi Remu Aaltosen manageriksi. Liittoa ihmeteltiin, mutta alaa tuntevat ymmärsivät yskän. Kovia kokenut artisti ei luottanut kehenkään eikä mihinkään, mutta valkotukkainen Carlstedt oli toista maata. Siinä oli mies, jota Remukin kutsui Äijäksi. 
 
Arno pyysi minua 1990-luvun lopussa tekemään tekstejä ja sävellyksiä Remulle, joka suunnitteli jazzpainotteista levyä. Tein valtavasti töitä ja muistaakseni 8 laulua, joiden lyriikoita olin muokannut Aaltosen muistilappuihin kirjoittamista pätkistä. Remu tykkäsi biiseistä, mutta päätti lopulta tehdäkin rocklevyn ja käytti siinä vain yhden sävellyksistäni. Jestas, että Arno oli pahoillaan puolestani. Hän pyyteli minulta anteeksi varmaan kymmenen vuotta, vaikka eihän se hänen vikansa ollut.
 
Carlstedt oli monessa mielessä edelläkävijä 1980-luvun lopulla, kun hän perusti Giants of Rock -festivaalin ja toi suuren maailman meiningin Ahvenistolle. Hämeenlinnan uudelleen elpynyt kevyen musiikin kulttuuri on hänelle paljosta velkaa. Ja niin olen minäkin.
 

Päivän lehti

4.6.2020