Uutiset

“Viimekätinen vastuu vanhustenhoidon laadusta on kunnalla”

Sosiaali- ja terveysministeriön virkamies korostaa kuntien vastuuta. Pääministeri Sipilä sanoi Pääministerin haastattelutunnilla, että vastuu laiminlyönneistä on hoivayritysten johdolla. Sipilän mukaan osa kunnista on liian pieniä hoitamaan vanhustenhoidon järjestämisen.
Kunnilla on erilaiset taloudelliset mahdollisuudet laadukkaiden palveluiden tarjoamisessa. Myös kuntien osaamisessa on eroa. Kuvaaja: Emil Bobyrev

Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) sanoi Pääministerin haastattelutunnilla Yle Radio Suomessa sunnuntaina, että vastuu vanhustenhoidon laiminlyönneistä on ehdottomasti hoivayritysten johdolla.

Sipilä myös sanoi, että käytännöntapaukset ovat osoittaneet, että osa kunnista, jotka kuitenkin ovat vastuussa vanhuspalveluista, ovat liian pieniä hoitamaan vanhustenhoidon järjestämisen.

 

Onko vanhustenhoidon laatu kunnan vai hoivapalveluja järjestävien yritysten vastuulla, neuvotteleva virkamies Satu Karppanen sosiaali- ja terveysministeriön hyvinvointi- ja palveluosastolta?

– Viimekätinen vastuu on kunnalla palvelunjärjestäjänä silloin, kun kunta tuottaa tai hankkii palveluja asukkailleen. Kunta on vastuussa asiakkaille siitä, että kunnan järjestämät sosiaali- ja terveyspalvelut vastaavat laissa määrättyä laatua. Kunta ei voi millään sopimuksella päästä siitä vastuusta eroon eli järjestäjän vastuu ei siirry palveluja ulkoistettaessa.

Tietysti se on myös jaettua vastuuta. Yksityisistä sosiaalipalveluista annetun lain mukaan palveluntuottaja on vastuussa tuottamansa palvelun laadusta. Palveluntuottaja vastaa siitä, että sopimuksen perusteella asiakkaalle tuotettava palvelukokonaisuus täyttää sille asetetut vaatimukset.

 

Mitä sopimuksiin kannattaa kirjoittaa?

Kun kunnat tekevät sopimuksia hoivayritysten kanssa, sopimukseen kannattaa laittaa pykälät siitä, miten toimitaan tilanteissa, joissa laatu ei syystä tai toisesta vastaa tilattua. Kunnissa ja kuntayhtymissä on käytössä erilaisia sopimuspohjia, eikä sosiaali- ja terveysministeriöllä ole mahdollisuutta ohjeistaa tai määrätä niiden sisällöstä.

Sopimus on aina kahdenvälinen kauppa, kumpikaan ei voi yksipuolisesti määrätä, vaan molemmat osapuolet allekirjoittavat sopimuksen eli sopimusehdoista on päästävä yhteisymmärrykseen.

Laillisuusvalvontaa tekevä valvontaviranomainen eli avit ja Valvira taas valvovat, vastaako palvelu lakia.

Valvontaviranomaisella on käytettävissään paljon erilaisia keinoja valvonnan toteuttamisessa.

Heillä on mahdollisuus määrätä esimerkiksi uhkasakko hoivayritykselle vauhdittamaan asian kuntoon panemista. Jos asia ei tule kuntoon, he voivat määrätä sen maksuun. Valvontaviranomainen voi myös sulkea toimintayksikön, jos toiminnan lainmukaisuudesta ei voida varmistua.

 

Onko hinnasta tullut liian ratkaiseva kriteeri kilpailutuksessa?

– Kun kunta ostopalveluna ostaa vanhustenhoitoa, pitää noudattaa hankintalakia. Hankintalain mukaan kilpailutuksessa pitää aina ottaa hinnan lisäksi huomioon myös laatukriteereitä. Jos käytetään pelkkää hintaa, pitää perustella erikseen, miksi on otettu vain hintakriteeri.

Kun kilpailu on kovaa, saattavat yritykset tarjota palvelua vähän halvemmalla, kuin mikä on palvelun tuottamiseksi riittävä summa. Näin ne pyrkivät varmistamaan menestymistä kilpailutuksessa. Sitten ongelmia tulee, jos rahat eivät riitä tuottamaan laatua, joka sopimuksessa edellytetään.

 

Minkälainen valvontavastuu kunnalla on ja miten hyvin ne valvovat ostamiansa palveluita?

– Kunnalla on valvontavastuu palveluihin, joita on kunnan alueella ja palveluihin, joita kunta toisen kunnan alueelta ostaa omille asukkailleen.

Sellainen käsitys on, että kunnat valvovat ostamiaan palveluita vaihtelevasti. Joissain kunnissa on hyvinkin säntilliset systeemit, joissakin kunnissa vähemmän säntilliset.

Minulla on käsitys, että kunnat pääsääntöisesti haluavat tehdä hyvää työtä ja tarjota kuntalaisille laadukkaita palveluita. Meidän kuntakenttä on niin hajanainen, että kuntien sekä taloudelliset mahdollisuudet että osaaminen vaihtelevat. Se on yksi syy, miksi sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta olisi hyvä saada eteenpäin, että saisimme leveämmät hartiat sekä taloudellisesti että osaamisen näkökulmasta.