Uutiset

Viinasen Iiroa tulee ikävä

Maailmantalous on myllerryksessä. Pörssikurssit luisuvat alamäkeä, teollisuustuotanto hiipuu, keskuspankit painavat lisää rahaa ja pitävät korot nollatasolla.

Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen sanoo, ettei valtiontalouden uudelleenarviointiin ole tarvetta. Pääministeri Jyrki Katainen (kok.) tunnustaa tarpeen, mutta menoleikkauksia hänkään ei ole vielä yksilöinyt.

Valtiosihteeri Raimo Sailas lohkaisi osuvasti näille kommenteille: ”Ihan kuin muuta maailmaa ei olisikaan.”

Hallituksella on käytössään valtiovarainministeriön laskelmat julkisen talouden vajeista ja siitä, missä maailmalla nyt mennään. Tiedoista eivät ministerien linjaukset ole kiinni, vaan rohkeuden puutteesta.

Olisi korkea aika tunnustaa tosiasiat ja toimia niiden mukaan.

Tällaisilla hetkillä tulee Viinasen Iiroa ikävä. Hän oli valtiovarainministeri, joka ei kierrellyt eikä kaarrellut. Kertomisen tyylin taiteellinen vaikutelma ei aina ollut paras mahdollinen, mutta sanomisen sisältö ei jäänyt kenellekään epäselväksi.

Eikä käytännön toimissa kurkittu sivuille tai pohdiskeltu poliittista suosiota. Tehtiin, mikä oli pakko tehdä. Päättäväisyys ja toimien lopputulos saivat ajan myötä myös kansalaisten hyväksynnän.

Kolmen vuoden takaista taantumaa ennen Katainen painotti, ettei Yhdysvalloista alkanut finanssikriisi koske Suomea. Hän uskoi vilpittömästi sanomaansa.

Läksynsä Katainen oppi kantapään kautta. Suomen talous syöksyi jyrkimmin koko Euroopassa!

Opin luulisi näkyvän nyt myös käytännön teoissa, eli jo ensi vuoden budjetissa. Kompromissina synnytetty vaalikauden mittainen 2,5 miljardin euron sopeutusohjelma, jossa puolet on veronkiristyksiä ja puolet säästöjä, ei riitä mihinkään.

Velka kasvaa entiseen malliin, ja valtionvelan suhde bruttokansantuotteeseen nousee kohisten. Parissa vuodessa ollaan yli EU-kriteerien eli 60 prosentin bkt:sta.

EU:n mallimaa on pian entinen mallimaa.

Maailman velkakriis
i on jo iskenyt Suomen talouteen. Viennin ja teollisuustuotannon kasvu pysähtyi kesäkuussa kuin seinään. Kuukausi ei kerro kaikkea, mutta kertoo sen, ettei julkista taloutta kohenneta talouskasvulla.

Muita, kansalaisten kannalta ikäviä, keinoja on käytettävä tuota 2,5 miljardia euroa enemmän. Eli keinoja, joista tehtiin ennen vaaleja kynnyskysymyksiä.

Demarit joutuvat nielemään arvonlisäveron korotuksen karvoineen päivineen. Myös kokoomuksen varjelemaan palkkaveroon kajotaan, joskin maltillisesti.

Etuudetkaan eivät pysy entisinä. Kaikki menot joudutaan käymään läpi tiheällä haravalla, ja mitä nopeammin, sen parempi. Ratkaisujen pitkittäminen tietää entistä tylympää vyönkiristysohjelmaa.

Nyt ei autakaan kuunnella lehtereiltä huutelijoita. Torso hallitusohjelma jo kertoo, mitä tulee, kun poliittinen tarkoitushakuisuus kulkee taloudellisten tosiasioiden edellä.