Kolumnit Uutiset

Viininviljelyä vai keinometsiä?

Ympäröikö meitä parinkymmenen vuoden kuluttua metallisten keinopuiden metsä?

Nappaavatko puhdistuslaitokset ilmavirrasta lipeän avulla hiilidioksidin talteen ja dumppaavat sen kallioperän syvyyksiin?

Vähennetäänkö hiilidioksidia ilmakehästä lannoittamalla meriä, jolloin lisääntyvä plankton pystyy nielemään enemmän kasvihuonekaasua ja vetämään sen merien syvyyksiin?

Nämä ovat muutamia keinoja, joita on kehitelty aseiksi taistelussa ilmaston lämpenemistä vastaan. Jokainen näistä sisältää riskejä ja tulee kalliiksi.

Ilmaston lämpenemistä vastaan pidetään parhaana keinona vähentää hiilidioksidin ja muiden kasvihuonekaasujen syntyä. Käytännössä tämä edellyttää talouden kasvun rajoittamista. Jatkuva kasvu syö väistämättä leijonanosan erilaisten rajoitteiden tehosta.

Jos joudumme tinkimään autoilusta, asuinneliöistä saati kerskakulutushyödykkeistä, ei ole ihme, että koko ilmastonmuutos halutaan kyseenalaistaa. Onko ilmasto todella lämpenemässä ja johtuuko se ihmisen toiminnasta? Eivätkö jääkaudet ja trooppiset jaksot ole vaihdelleet aiemminkin?

Skeptikko toteaa, että uhkakuvia voi piirtää ja esittää eri muuttujilla laskettuja mahdollisia tulevaisuudenkuvia. Epäilijä joutuu myöntämään, että viime vuosisadan aikana teollisuuden päästöt nostivat maapallon lämpötilaa lähes asteella.

Lämpeneminen merkitsee erilaisia katastrofeja ympäri maailmaa. Osa kansoista joutuu lähtemään pakoon kuivuutta, osa jatkuvia tulvia. Aavikot leviävät eteläiseen Eurooppaan ja pohjoisella pallonpuoliskolla lämpeneminen lisää sateiden ja rankkasateiden määrää.

Valtavat pakolaismäärät sekä ruuan ja elintilan puute johtavat pahimmillaan sotiin.

Päästöttömän energian käyttöönotto helpottaisi tilannetta, mutta juuri nyt Japanissa ja Länsi-Euroopassa ydinvoimaa ajetaan alas. Tilalle rakennetaan ilmaston kannalta tuhoisia hiilivoimaloita.

USA:n liuskekaasusta odotetaan pelastusta, mutta sekin edellyttää hiilidioksidin säilömistä kallioperään.

Aurinko-, tuuli- tai aaltoenergia ei riitä korvaamaan fossiilisia tai ydinenergiaa. Vedyn fuusioreaktori antaa yhä odottaa tuloaan.

Jollei kasvua hillitä, energiaa tarvitaan yhä enemmän eikä päästöistä päästä eroon ilman uusia, suuria riskejä sisältäviä ydinvoimaloita.

Eri arvioiden mukaan Suomen keskilämpötila voi nousta pahimman mallin mukaan jo lähivuosikymmeninä kuusi tai jopa kahdeksan astetta, mutta pienimmilläänkin tuon pari astetta.

Ainahan suomalainen voi ajatella, että kiva meille. Pohjoisen kovat pakkaset harvinaistuvat ja koko maa siirtyy lauhkealle vyöhykkeelle. Viininkasvatus onnistuu ja lämmityskuluissa säästetään.