Uutiset

Viisufanin on pakko painaa Kiovassa pitkää päivää

Kahdeksantuntinen työpäivä on kevyt suoritus, kun sitä vertaa euroviisufanin urakkaan. Karjaalta lensi Kiovaan viime viikon keskiviikkona 40-vuotias Martti Immonen. Hän on istunut joka päivä 9-12 tuntia seuraamassa harjoituksia ja lehdistötilaisuuksia ja raportoinut niistä päivittäin verkkoon Suomen Euroviisuklubin sivuille.

Se on niin raskas rupeama, että Immosen piti oikeastaan jättää tämän vuoden viisut väliin. Mutta täällä sitä taas ollaan.

– Suomessa kuvitellaan, että kaikki euroviisukappaleet on puristettu yhden muotin läpi ja ne ovat samanlaisia ja vanhanaikaisia. Oikeasti täällä kuulee aina sen, mikä on eri maissa suosittua juuri nyt ja mukana on kaikkea mahdollista popista ja rokista balladeihin.

– Joskus oli saksalaisia schlagereita, mutta nyt ne ovat vähentyneet, Sanna-Mari Mertaniemi täydentää.

Pikku-Napoleon ei pärjää

30-vuotias Mertaniemi ja 33-vuotias Jeroen Abbes ovat opiskelijoita ja viisufaneja Tampereelta. He aloittavat säästämisen seuraavaa matkaa varten heti, kun edellinen on ohi.

– Nyt meillä on tiukempi budjetti kuin viime vuonna Istanbulissa. On hauskaa, kun viisujen takia tulee lähdettyä maihin, joihin tuskin muuten matkustaisi, Mertaniemi kertoo.

Hän muistaa nähneensä ensimmäisen kerran euroviisut jo vuonna 1980, viisivuotiaana. Kolme vuotta myöhemmin alkoi varsinainen fanitus ja kappaleiden tallennus c-kaseteille radiosta.

Tämän vuoden taso on viisufanien mielestä kovempi kuin 2004. Mukana on paljon radiosoittoon sopivia biisejä, joissa on selvää hittiainesta.

– Mutta monet niistä eivät toimi lavalla, kun ei ole kunnon koreografiaa, vaan tyydytään halpaan MTV-tyylin matkimiseen. Luulen, että Iso-Britannia ja Ranska tulevat olemaan tämän vuoden pahimmat flopit, Immonen ennustaa.

Mertaniemen kehittelemän kaavan mukaan menestyksestä itse kappaleella on 40 prosentin osuus, saman verran vaikuttaa esiintyminen ja lopusta 20 prosentista huolehtii media.

– Minusta se loppuosa on kiinni esiintyjän karismasta. Ei voi voittaa, jos on sellainen pikku-Napoleon niin kuin Belgian tyyppi tänä vuonna, Immonen vastaa.

– Hollannin edustaja on diiva, jolle ei meinannut kelvata mikään hotellihuone, mutta hän voi silti menestyä, koska osaa hymyillä kameralle ystävällisesti, Hollannista Vantaalle suomalaistunut Marcel Verspeek, 29, täydentää.

Rauhankyyhky liihottaa taustalla

Onko tämä se vuosi? Nytkö se tapahtuu? Pääseekö Suomi finaaliin?

– Show on parempi kuin koskaan ennen. Taustalle heijastetaan rauhankyyhkyjä ja vaikka mitä, mutta kappale on liian tylsä, Martti Immonen tyrmää.

Muiden Kiovassa olevien suomalaisten mielestä jatkoon mennään. Siinä meitä voivat auttaa eurooppalaiset äidit. Viisufanit ovat ottaneet tavaksi miettiä joka vuosi, kuka edustajista vetoaa iäkkäämpiin naisiin. Yleensä esiintyjä on pärjännyt hyvin. Tänä vuonna hän voisi olla kisojen vanhin solisti, aikuisen charmantti Geir Rönning.

Fanit uskovat, että siitä alkaisi Suomessa uusi, iloisempi, parempi ja rohkeampi viisuaika. Martti on valmis menemään näin pitkälle:

– Jos pääsisimme kuuden parhaan joukkoon, Helsinki-Vantaa olisi varmasti aivan sekaisin. Melkein kuin silloin, kun voitettiin jääkiekon maailmanmestaruus.