Uutiset

Viitaniemi - Hiiri kissalla räätälin

ä
Muistattehan sadun Hiiri kissalla räätälinä. Sitä näyteltiin alakoulun kevätjuhlissakin.

Juoni kulkee suunnilleen niin, että hiiri, onneton tupelo uskottelee kissalle olevansa mainio räätäli. Kissa tuo tälle kankaan ja tilaa takin. Aikansa puuhasteltuaan hiiri ilmoittaa, ettei tule takkia, liivi kylläkin. Ei tule liiviäkään, mutta kukkaro aineksista syntyisi. Kukkaroakaan ei synny ja hiiri lupaa kankaasta ainakin tupen.

Nykyisen ja myös edellisen hallituksen alueellistamishankkeet alkavat kovasti muistuttaa edellä kuvattua satua. Kissana ovat ahnaat maakunnat ja niiden keskuskaupungit, jotka kärttävät uusia työpaikkoja. Uskotaan, että köyhyys ja taantumus kaikkoavat ikiajoiksi, jos virastoja syntyy sisämaahan.

Hiiren rooli on hallituksella, joka on auliisti lupaillut tuhansia työpaikkoja maakuntiin, mutta on joutunut selittelykannalle. Kaikki ei sujukaan nuottien mukaan. Jo tehdyt ratkaisut ovat näpertelyä, tuhansista työpaikoista ei toistaiseksi ole ollut kysymys.

Päätöksiä pitäisi tehdä lähiviikkoina, ainakin näillä lumilla. Mutta lumet vaihtuvat vielä monesti, ennenkuin valtion virkamiehet asettuvat maakuntakaupunkeihin työpaikkakatoa lievittämään.

Alueellistaminen, aiemmassa terminolgiassa hajasijoittaminen ei ole uusi asia. Jo hamalla 1970-luvulla Hämeenlinnaankin luvattiin Säteilyturvalaitosta, uskaliaimmat esittivät koko pääkaupungin siirtämistä Jyväskylään.

Noista ajoista, alueellistamisen aamuhämärästä, on olemassa onnistuneitakin esimerkkejä. Maatalouden tutkimuskeskus ”pakkosiirrettiin” Tikkurilasta Jokioisiin ei niinkään siksi, että pieni lounaishämäläinen kunta on ihan kiva paikka tai maakunnan poliitikot olisivat olleet ylivertaisia kotiinpäin vetäjiä.

MTT:n oli pakko lähteä Tikkurilasta, kun asutus puristi joka puolelta eikä ilmansaasteiden takia saatu enää luottettavia tuloksia kasvinviljelykokeista.

Hämeenlinnakin sai jo vuonna 1974 oikeusministeriön tietojenkäsittely-yksikön. Se oli kokonaan uusi osasto, atk oli outo juttu, eikä sille yksinkertaisesti löytynyt huoneita Helsingistä. Nyt filiaalin kahdessa yksikössä on töissä 160 virkamiestä ja lisää tulee.

Kummallista, ettei tätä tapausta markkinoida onnistuneena esimerkkinä alueellistamisesta. Kehäkolmosen pohjoispuollellakin voi olla elämää, myös valtion keskushallinnon tehtävissä.

Jokaisessa organisaatiossa eikä vähiten valtion pitkään, ei enää niinkään kapeaan leipään tottuneissa työpaikoissa elää sisäänleivottuna väkevä muutosvastarinta. Pääkaupungin virastokortteleihin pesiytyneiltä byrokraateilta on turha kysellä muuttohaluja. Se kuuluu toki yt-henkeen, mutta ei edistä päämäärää.

Hallituksen hiirulaiset joutuvat pian vastaamaan, mihin alueellistamisen kangaspakka on hukattu. Vain savolaisille siitä on syntynyt mantteli, maavoimaesikunta Mikkeliin ja armeijan ravitsemuskeskus Kuopioon.