Uutiset

Viitaniemi: Historiallinen kompromissi on syntynyt

Maailmankirjat ovat sekaisin. Mikään ei ole niin kuin ennen ja niin kuin pitää. Vuosikymmeniä suomalaista maatalouspolitiikka hampaat irvessä ja väsymättä arvostellut sisäministeri Kari Rajamäki (sd.) on pannut miekkansa tuppeen.

Hän kehuu alkuviikolla ilmestyneessä Uutispäivä Demarissa, että maataloudesta on vihdoin syntynyt sopu demarien ja keskustan välille.

Hallitus antaa lähipäivinä maatalouspoliittisen selontekonsa. Juuri siitä johtuu sula rauha ja keskinäinen rakkaus.

Lausuntoautomaattina asiasta kuin asiasta mainetta niittänyt Rajamäki suitsuttaa, että lopultakin on tunnustettava maaseutualueiden erilaisuus ja maatalouden kehittäminenkin on noteerattava. Hän säälittelee karjatilallisten kovaa asemaa EU-Suomessa ja vaatii, että lomitusasiat on saatava kuntoon.

EU-jäsenyys ja jatkuva reissaaminen Brysselissä on selvästi syvämuokannut Rajamäen maailmankuvaa. Hän on imenyt vaikutteita eurooppalaisilta aateveljiltään.

Onhan tunnettua, että ranskalainen tai saksalainen sosialisti puolustaa henkeen ja vereen, aina ja kaikkialla jokaista kotimaansa talonpoikaa ja tämän ikimuistoista oikeutta sikalaansa tai viinitarhaansa. Kelpo demari taistelee jokaisen tukieuron ja kiintiölitran puolesta eikä anna tuumaakaan periksi.

Rajamäestä on sukeutunut maaseudun, sen ihmisten ja elinkeinojen väkevä puolustaja.

Ainoa, mikä maataloussotien veteraania vielä vähän närästää, on ympäristötuki. Se on kuitenkin monimutkaisempi juttu kuin eläkeviidakko. Ei sitä taida edes sisäministeri ymmärtää. Ei ehkä tarvitsekaan, mutta vähän pitää jurnuttaa vanhasta muistista.

Rajamäen pehmenemisen ymmärtää hyvin, kun katsoo, mitä maaseudulla on viime vuosina tapahtunut. Maatiloja on enää noin 70 000 ja jos nykyinen lopettamistahti jatkuu, 15 vuoden päästä niitä on enää noin 40 000.

Perusmaatalouden osuus bruttokansantuotteesta on vaivaiset 1,3 prosenttia. Tilat työllistävät noin 93 000 suomalaista. Viinureita on enemmän kuin lypsäjiä.

Vuotuinen maataloustulo on keskimäärin vajaa 17 000 euroa ammatissa työskentelevää kohden. Maitotiloilla on tuntipalkaksi laskettu jäävän käteen vaivaiset neljä euroa. Tavallinen palkansaaja ei tuolla rahalla käännä edes kylkeään.

Vähälukuiset viljelijät alkavat olla todellista matalapalkkaproletariaattia. Ehkä juuri se on sulattanut Rajamäen, uupumattoman pienipalkkaisten ja vähäväkisten puolustajan.

Agraareista ei ole enää edes poliittisiksi vastustajiksi saati kansantalouden voimatekijöiksi, jotka kaatavat hallituksia tai nostattavat suuria tunteita.

Ruuan hinnastakaan ei ole enää aikoihin ollut astaloksi taistelussa työväestön etujen puolesta. Tavallisen huushollin menoista kauppaan menee sangen vaatimaton siivu. Bensalitra on kosolti maitolitraa kalliimpi.

Suo on lopultakin sulanut, mutta kurki ei ole vielä kuollut, mutta on kovin henkitoreissaan.