Uutiset

Viitaniemi: Kotikonstit energiakriisinhallintaan

Ikivihreät väittämät turpeen ympäristötuhovoimasta ovat osoittautuneet pötypuheiksi. Ääripään väki jäi jo toistamiseen valeesta kiinni, liito-oravapuppu kyllä muistetaan.

Turve ei olekaan tuoreimpien tutkimuksen valossa uusiutumaton, lähes fossiilinen polttoaine, vaikka tasavallan hallitus näin muinoin arpoi.

Kävi nimittäin niin, että viherherätyksen saanut hallitus äänesti tasan ja arpa ratkaisi turpeen uusiutumattomaksi. Sitten vedettiin johtopäätökset ja turve julistettiin liki pannaan.

Nykytiedon mukaan turve karttuu vuosittain viitisen prosenttia. Kun Suomen mittaamattomista soista vain alle prosentti on kunnostettu turpeennostoon, vuotuisessa kertymässä on tuntuva lisäyksenvara, vaikka vain kasvu korjataan energiaksi.

Kun turvesuo on aikanaan otettu loppuun, siitä saa hiiltä sitovan metsän tai ruokohelpeä kasvavan energiapellon. Siitä kehkeytyy oiva hiilinielu, joka loitontaa maailmaa lopullisesta tuhosta.

Vastoin vallalla olevaa käsitystä energiakriisinhallintaan on olemassa kosolti keinoja, vieläpä kotikutoisia. Opecin ahnaille öljyruhtinaille voi kohotttaa junttisormen turpeen ohella peltodieselillä ja -etanolilla.

Turpeesta saa dieseliä, sähköä ja kaukolämpöä , jotka alkavat nykyisillä öljynhinnoilla olla jopa kilpailukykyisiä.

Rypsistä jalostetaan kotikonstein dieseliä ja tupaöljyä. Valtio suunnittelee sallivansa pienimuotoisen kotitarvepuristuksen, tosin niin, ettei sitä saa myydä edes naapurille.

Sikakallis bensiini on puskemassa kilpailukykyä viinan voimalla kulkeville autoille. Se on tietysti alan miesten mielestä alkoholin räikeätä väärinkäyttöä, jalon aineen häpäisemistä.

Niin tai näin, parin viikon päästä tuontietanolia lantrataan Nesteen bensiiniin. Valtion viinayhtiö Altia aikoo tosissaan värkätä mahtipolttimon Ilmajoen Koskenkorvalle nykyisen pannun viereen. Uusi tisletuotanto on tarkoitettu autoille, ei kansallisjuoman prosenteiksi.

Ohraetanolille on helppo ennustaa menestyksen päiviä. Tuotemerkki on vanhastaan tuttu ja luotettu. Koskenkorva tulee entistä vahvemmin osaksi tavallisen ihmisen arkea. Se liikuttaa ja liikututtaa, arjessa ja vapaalla.

Virallinen maatalouspolitiikka suosii monitoimitiloja, jotka saavat tulonsa monesta eri lähteestä. Jos linjakkaita ollaan, pellon antimien pienimuotoinen jatkojalostus pitää sallia ja siihen on rohkaistava kaikin keinoin.

Öljynpuristuksen ohella kotitarpeinen ja vähän naapurillekin menevä tisleiden valmistus on käynnistettävä. Halpa virolaisviina ja kotoiset verokevennykset eivät ole tyystin hävittäneet omatoimisuutta, mutta asialla on kiire. Maaseudun moniosaajat alkavat olla harvassa.

Ääriväen povaamaa maailmanloppua on mukava odotella turpeella lämmitetyissä, valoisissa huoneissa siemaillen pitkälle jalostettuja luonnonvaroja.

Olisi anteeksiantamatonta typeryyttä jättää kotikonstit käyttämättä vain siksi, että ne eivät ole aivan jokaisen maailmantuskaisen mieleen.

Päivän lehti

5.4.2020