fbpx
Uutiset

Viitaniemi - Liito-oravasta loppuu veto

Muuan arvostettu ylilääkäri tokaisi jossain seminaarissa, ettei ole olemassa tervettä ihmistä, on vain huonosti tutkittuja. Medisiinarin arvioita ei kukaan asettanut kyseenalaiseksi.

Liito-oravalle, tuolle boreaalisen havumetsävyöhykkeen salamyhkäiselle liitelijälle on käymässä samoin. Kun sen levinneisyyttä on viime aikoina tosissaan tutkittu, on havaittu, ettei se tuiki harvinainen veijari olekaan.

Suomessa se on levinneisyysalueen reunalla, pääreviirinä on inha itä, läpi Siperian Vladivostokia myöten. Tuhansien kilometrien oravavyöhykkeellä asuu miljoonia liitäjiä, niin paljon, ettei niitä kyetä edes laskemaan.

On hyvä, että liitäjää on edes Suomessa tutkittu ja vielä parempi, että niitä on myös löytynyt.

Koska olette viimeksi nähneet liito-oravan? Asiaan perehtymätön metsässä patsastelija ei tapaa sitä koskaan. Mutta kun metsäluontoa havainnoi “sillä silmällä”, liito-oravan elinpiirin löytää sangen helposti. Se asustelee jopa samoissa pihapiireissä ihmisten kanssa, se ei ole yksin synkän sydänmaan eläjä.

Hämeen Sanomissa oli alkuviikolla tarkka kuvaus Kanta-Hämeen liito-oravista. Tähän mennessä on tehty ainakin 225 havaintoa.

Oraviksi muunnettuna luku tarkoittaa ainakin tuplamäärää. Eivät ne yksineläjiä ole, vaan harrastavat sujuvaa parinmuodostusta tunnetuin seurauksin.

Tarkkaan tutkitusta Riihimäen kaupungista tehtiin peräti viitisenkymmentä havaintoa, mutta suurista metsäpitäjistä vain muutama. Tämä tarkoittaa sitä, että kartoitus on vielä kesken, vai uskooko joku, että esimerkiksi metsäisessä Hauhon kunnassa olisi vain kaksi liitäjän elinpiiriä.

Maakunnan metsistä löytyy liito-oravaa kosolti harvinaisempia ja uhanalaisempia elikoita. Esimerkiksi ilveksiä on varmasti vähemmän, tuskin majavia tai saukkojakaan on satamäärin. Niiden takia ei kuitenkaan kukaan ole köyttänyt itseään metsätyömaille tai vaatinut tielinjauksia uusiksi.

Mojova kansakuntaa ravisteleva uutinen vesittyy perin usein, kun sitä ryhdytään tarkemmin penkomaan.

Telaketjuluonnonsuojelijoiden liito-oravakoohotuksen käy samoin.

Kun tutkittua tietoa oravasta tulee lisää, siitä ei enää ole taistelukärjeksi torppaamaan tie- ja rakennushankkeita. Liito-oravasta loppuu veto, sen uhanalaisuus on enemmän kuin kyseenalaista.

Kiistaton tutkimustieto saattaa hurmahenkiset luonnonsuojelijat hetkeksi neuvottomuuden tilaan. Liito-oravaan vetoaminen ei enää käy kaiken edistyksen ja kehityksen vastustamishankkeissa, sen tilalle pitää ripeästi keksiä uusi maskotti.

Olisi ryskäluonnonsuojelijoiden aliarvioimista, jos luulee, että taistelu laantuu. Heidän joukossaan piilee ehtymätöntä luovuutta. Kyllä he pian löytävät jonkun aarnimäihiäisen tai lieriökärsäkkään astalokseen kamppailussa
tuohivirsuyhteiskuntaan palaamiseksi.

Mäihiäisellä ja kärsäkkäällä sujuu taas muutama taistelu, kunnes tutkijat pilaavat hyvän asian osoittamalla, etteivät nekään ole tuiki harvinaisia.

Menot