Uutiset

Viitaniemi: Metsäaktivistien musta viikko

Viime päivinä ei ole ollut helppoa olla metsäaktivisti, moni poninhäntä on alkanut pahasti kiristää.

Keskiviikkona janakkalalainen lintuharrastaja Paavo Korpinen kumppaneineen järjesti linturetken Luhangan ja Sysmän rajamaille Onkisalon saareen. Onkisalon Kiviniemessä pesii valkoselkätikka kiistellyn tien varressa.

Korpinen kavereineen osoitti ympäristövirkamiehille ja lukuisille toimittajille, ettei tikka karta ihmisiä, vaan yhteiselo sujuu mainiosti. Samalla hän todisti, ettei valkoselkä ole yksinomaan sydänmaan asukki eikä tarvitse elinpiirikseen kymmenien tai satojen hehtaareiden suojelualueita.

Yltiösuojelijoiden vaateilta mureni pohja pois. Tikkapari kuittasi pesimäpaikan valinnallaan suojelijoiden puuhastelun höperehtimiseksi.

Ottaa varmasti kaaliin.

Lumentulo suojelutupaan jatkui torstaina, kun uutiset kertoivat Saksan hyväksyneen suomalaisen metsäsertifikaatin. Meidän metsäpartisaanimme eivät säästelleet vaivojaan todistelemalla laatutakuuta väärämieliseksi, itse asiassa metsäluonnon tuhon sallivaksi järjestelmäksi.

Nyt Saksassa ja muissa tärkeissä paperin ja lankun ostajamaissa on vakuututtu, ettei Suomen salomailla eletä kuin Sodomassa.
Sertifikaattisankarit kirjasivat tililleen hirvittävän tappion, argumentit loppuivat kesken eivätkä alkuunkaan olleet asiapitoisia.

Tuska jatkui perjantain Kauppalehdessä, joka tiesi kertoa, että amerikkalaisten Yalen ja Columbian yliopistojen tutkijat pitävät Suomea luonnonsuojelun ja kestävän kehityksen mallimaana.

Ilma ja vesi ovat laadukkaita ja kestävää kehitystä kunnioitetaan kaikessa luonnonvarojen hyödyntämisessä. Metsätalous sai tutkijoilta erityisen kiitosmaininnan hyvistä ympäristöteoista.

Taas tosi ikävää tekstiä toisinajattelijoille.

Jos Greenpeace ja sen viherpiiperoiset hengenheimolaisjärjestöt toimisivat viisaasti, ne repäisisivät vaatteensa ja sirottelisivat tuhkaa ylleen sekä pakkaisivat banderollinsa ja purjehtisivat sinne, missä luontoa ei kunnioiteta.

On toki lapsellista uskotella, että luontoaktivismi olisi koetuista takaiskuista taintunut. Porukan fiksuimmat voivat vetää johtopäätöksiä toiminnan mielekkyydestä, mutta aina löytyy nahinoihin alttiita änkyröitä, joiden päitä ei mikään mahti maailmassa käännä.

Ainoa vähäinen valo metsäaktivisteille loistaa Metsäteollisuuden ja Paperiliiton riitautuneissa palkkaneuvotteluissa. Lakot ja seisokit ”säästävät” metsiä, mutta ilo ei ole kestävää lajia. Sopimuksen allekirjoituksen jälkeen homma käy ja pölli liikkuu taas vinhasti.

Metsähihhulit ovat joutuneet elämään ankaria aikoja. Heidän puheensa on osoitettu perättömiksi.

Naamapyykin aika on myös lukuisilla toimittajaveljillä ja -sisarilla, jotka vailla kriittisyyden häivää ovat antautuneet yksipuolisen suojelupropagandan käsikassaroiksi.

Kansalaisilla; lehtien lukijoilla, radion kuuntelijoilla ja television katsojilla on oikeus monipuoliseen tietoon. He maksavat siitä.

Päivän lehti

28.11.2020

Fingerpori

comic