Uutiset

Viitaniemi - Saippuaoopperaa ja Suomi-filmiä

On suoranainen ihme, ettei Suomen Keskusta -nimisen aateheimon kovan ytimen henkikökohtaisesta arkielämästä yksikään käsikirjoittaja ole laatimassa saippuasarjaa tai elokuvaa Suomi-filmin parhaita perinteitä noudattaen.

Lauantai-illan höhlässä Itse valtiaissa on joskus pientä yritystä, mutta se jää vaatimattomaksi pintaraapaisuksi.
Käsikirjoittajan ei tarvitsisi olla erityisen lahjakaskaan, riittää, kun kirjaa tapahtuneet tosiasiat ja antaa muistiinpanot työnsä osaavalle ohjaajalle. Aateheimo itse kuljettaa juonta jo rutiinilla.

Niskavuori-elokuvista tutut vanhat isännät ja emännät on keskustasta häädetty maailmalle. He eivät kyylää nurkissa syytinkiläisinä ärhentelemässä nykykomentoa.

Kaksi vanhaa elelee talon asioissa Brysselin hallintopalatseissa. Vanha-Paavo tosin kortteeraa pyhänseudut Keminmaan vanhainkodissa, mutta askel on vielä kepeä, kieli kerkeä ja pää terävä.

Yllätyksekseen ja pyytämättään äkilliseen sukupolvenvaihdokseen ajautunut Anneli-emäntä ei ole vielä oikein oleentunut kosmopoliitan elämään ja vilkuilee silloin tällöin päin kotitanhuvia.

Esko-isäntä on tyystin unohtanut talonpidon ja omistautunut sitransoittolle. Sitrasta hän näppäilee Suomelle auvoisan tulevaisuuden sulosointuja.

Nykyinen perin nuhteeton ja ahkera, mutta kuljeskelevaan elämäntapaan taipuvainen isäntä huomasi taannoin emäntänsä pakkaavan kimpsujaan.

Talo ilman aitanpolulla astelevaa emäntää on kuin pilvinen päivä, sanottiin Nurmijärvellä jo ammoin.

Talon nuori ja leikkisilmäinen villikkotytär avioutui pääsiäisenä salaa tuikituntemattoman ylkänsä kanssa. Mikä lie kiertävä uittopomo, kunnian mies kuitenkin, kun korjasi jälkensä.

Toinen talon mahtavista tyttäristä, viime perinnönjaossa osattomaksi jäänyt, muutti taannoin Helsinkiin ja kyttäilee jo täyttä päätä äitiyslomalle lähtevän villikon yhteiskunnallista asemaa.

Kepumäen Eero-pehtoorikaan ei malttanut pitää kantta vakassaan, vaan piipahti aidan yli tunnetuin seurauksin.
Sävyisä ja kaunis kulttuurisisar nuolee edelleen sielunsa haavoja orastavan suhteen kariuduttua puolivallattoman naapurin leskimiehen kanssa.

Mitä ovatkaan Kauniit ja rohkeat suomalaisen aateheimon elämään verrattuna? Eivät mitään, eivät kerrassaan mitään. Saippuaooppera on keksittyä satua.

Sanotaan, että politiikka on pinnallistunut ja monimutkaisia yhteiskunnallisia ilmiöitä selitetään vallan ytimessä olevien ihmisten kautta.

Kepumäen ajoin melankolisessa, ajoin riehakkaassa draamassa kyse ei kuitenkaan ole politiikan sisällöstä, vaan sitä tekevien ihmisten hyvin henkilökohtaisista asioista. Rajanveto omien ja yleisten asioiden kesken on kovin vaikeata, ellei mahdotonta.

Tunteita ja tuoksuja leijuu päivänpolitiikassa, ne lisäävät sen yleistä kiinnostavuutta. Mutta siinä haisee myös hiki ja päätöksenteon tuska, mitkä nekin kuuluvat elämään.