Uutiset

Viitaniemi - Sika sievistyy kaupassa porsaaksi

Kauden eläin on kaikessa lihallisuudessaan sika. Kirkkokansa laulaa näinä aikoina armon valkokyyhkystä ja lapset uskovat pukkiin, mutta joulunaikaisen faunan ykkönen on sika. Siinä on konkretiaa enemmän kuin kyyhkyssä tai pukissa.

Lähipäivinä suomalaiset syövät sitä runsaan kilon mieheen yksinomaan kinkkuna ja kun kaikki muut sikapitoiset särpimet, leikkeleet, pasteijat ja syltyt ynnätään, voidaan suomalaisten joulunajan ravintoa luonnehtia perin sikapitoiseksi.

Sian kauppanimi on porsas. Se myy paremmin kuin karju, emakko tai sika. Itse asiassa kauppanimi on myös totta. Sika ei ehdi aikuiseksi ennenkuin sen hetki koittaa tehdä palveluksensa ihmiskunnalle. Kuuden kuukauden iässä se saavuttaa kuluttajan, kaupan ja teollisuuden määrittelemän ihannepainon, elävänä hiukan yli sata kiloa, lahdattuna seitsemisenkymmentä kiloa.

Sika viettää broilerin tapaan lyhyen, mutta yltäkylläisen elämän. Sikalat ovat nykyisin hienoja laitoksia ilmastointeineen, automaattiruokkijoineen tietokoneineen kaikkineen. Rehujen tuotekehitykseen on panostettu paljon akateemista henkistä pääomaa, possu ei syö mitä sattuu.

Muutama älykkökauppias vokottelee asiakkaita tiskilleen mainostamalla myyvänsä viljasikaa. Millähän kaikki siat on kasvatettu, jos ei viljalla?

Ohra ja kaura porsaan tiellä pitävät, semminkin, kun EU käytännössä kielsi keittiöjätteen, laskin syötön älyttömillä määräyksillään. Jokasika on viljasika, ei possu kinkuksi vartu ruumenilla, akanoilla tai muilla jätteillä. Viljasian erityinen painottaminen markkinoinnissa väheksyy asiakkaita ja heidän käsityksiään kinkun kasvatusmetodeista.

Kuuteen miljoonaan joulukinkkukiloon tarvitaan noin 300 000 sian takajalat. Tänä jouluna tiedostava kuluttaja hankkii syvissä talousvaikeuksissa vellovan lappeenrantalais-mikkeliläisen Järvi-Suomen Portin valmistaman kinkun.

Solidaariset tukiostot ovat paikallaan siksi, jotta osuuskunta pysyisi pystyssä, jotteivät sen kuolemaa kieli pitkällä vartoilevat kilpailijat Atria ja HK Ruokatalo saa lopullista niskalenkkiä pellervolaisesta lihataloudesta.

Jos kilpailijoita on vuoden päästä enää kaksi, se saattaa pahimmoillaan tietää kuluttajahintojen nousua, ehkä myös tuottajahintojen heikkenemistä. Kohtuullinen kilpailu tekee hyvää sikasykleissäkin.

2000-luvun sikatalous on Suomessa hyvin järjestettyä siistiä ammattilaisten puuhaa. Kasvatus ja ruokinta, samoin jalostusketju karsinasta joulupöytään on erityisen kontrolloitua, sikoja pidetään hyvin.

Rivisika elää hyvän ja kaikkinaisessa järjestyksessä olevan laadukkaan, tosin lyhyen porsaanelämän. Jalostuseläimen asiat ovat toisin.

Niinpä onkin täysin kohtuutonta nimitellä vaikkapa firman pikkujoulusta kotiin konttavaa, armoa ja anteeksiantoa anelevaa, itsensä ja ihmissuhteensa tuhrinutta aviosiippaa sikaan. Sellainen tekee pilkkaa kelpo kotieläimestä.

Päivän lehti

29.11.2020

Fingerpori

comic