Uutiset

Viitaniemi: Sovittamattomia ristiriitoja

Jos Ylä-Lapissa parhaillaan ärhenneltävä metsäkiista olisi tuhat kilometriä etelämpänä, paikalle olisi jo hälytetty Supon ulsterimiehet ja poliisin karhukopla paikallisten patrullien tueksi.

Hakkuukiista on saatu näyttämään vakavalta. Lopullinen yhteenotto, viimeinen taisto on käsillä koska tahansa. Leuku, suopunki ja ase kuuluvat poromiehen kansallispukuun, eivätkä ne ole vain koristeina.

Osapuolia on pohjoisessa viljalti; ainakin kahden koulukunnan poromiehiä, metsureita, Metsähallitus, Paliskuntain yhdistys, Saamelaiskäräjät, kansainvälinen Greenpeace ja YK:n ihmisoikeuskomissio.

Pohjoisessa muhii leppymätön sisällissota. Pienten ihmisten pienet intressit ovat paisuneet valtaviin mittasuhteisiin.

Kansainvälistä ja kansallista lehdistöä lennätetään Lappiin. Toimittajien keväthankimatkan pistouvaavat vuoron perään suojelijat, vuoroin heidän kiistakumppaninsa. Ilosanoman pitää levitä, mitä yksipuolisemmin, sen parempi.

Valmista ei Ylä-Lapin kapinasta tule, nujuaminen jatkuu ja viimeisen sanan sanovat aikanaan oikeuslaitoksen korkeimmat toimielimet.

Sen jälkeen alkaa taas uusi sota hiukan muunnelluin argumentein.

Ylä-Lapin hakkuukiistalle löytyy useita eteläsuomalaisia variaatioita. Täällä ei ole poroja, mutta rakennetaan satamia, teitä ja kylpylöitä. Soraa ja hiekkaa kauhotaan harjuista, yhteiskuntaa rakennetaan, ei museoida.

Kaavoitus ja rakennusluvat on uskottu demokraattisille toimielimille. Kansan vaaleissa valitsemat päättäjät eivät kuitenkaan ole kaikissa asioissa tekopaikalla. Demokratia on menettänyt pelin juristerialle, tuomarit käyttävät tahtomattaan poliitikkojen päätösvaltaa.

Kansanvaltaiseen yhteiskuntajärjestykseen kuuluu olennaisena pilarina valitusoikeus. Jos joku kokee tulleensa kaltoin kohdelluksi, väärämielisenä pidetystä päätöksestä sopii valittaa.

On oikein, että kansalaisilla on oikeus valittaa. Mutta lapsi viskataan pesuveden mukana viemäriin, kun valitetaan piruuttaan ja puetaan maailmankatsomukselliset eripurat oikeusvaltion viittaan.

Nämä piruuttaan valittajat eivät hevin pistä miekkaansa tuppeen saatuaan alimmasta oikeusasteesta vesiperän. He rustaavat valituksia loppuun asti piittaamatta edes siitä, että tulos on etukäteen tiedossa.

Voittoja nämä synkeät puurtajat kirjaavat tililleen aniharvoin, mutta kiusa se on pienikin kiusa. Ei aina niin pienikään, sen puolen tuntevat rakennuttajat lompsassaan valittajia paremmin.

Muutama päivä sitten insinööriopiskelijat marssivat ulos. He ovat lopultakin ymmärtäneet, että heitä koulutetaan liian paljon. Työmarkkinoilla ylitarjonta tietää työttömyyttä tai ainakin huonoja liksoja.

Insinöörit ovat juuri niitä, joiden tekosista valitetaan. Niinpä heidän koulutuksestaan säästyvät rahat pitää kohdentaa oikeusoppineiden monistamiseen.

Sovittamattomat ristiriidat eivät ole mihinkään häviämässä, ryhmäkannekin tekee tuloaan.