Uutiset

Viitaniemi: Suden asia on järjestyksessä

Suomalaiset ovat hiljalleen pääsemässä ihmisten kirjoihin. Suhteemme susiin on nyt parempi kuin muissa EU-maissa. Meille on laadittu kansallinen hoitosuunnitelma, jossa määritellään Canis lupuksen suotuisan suojelun taso.

Syy moiseen puuhaan ryhtymisessä oli EU-komission tuomiolauselma. Brysselin pääkonttorin mukaan suhteemme susiin on ollut barbaarista.

Kun aikoinaan kuunneltiin herkin korvin Moskovan äännähtelyjä, sitä luonnehdittiin rähmällään oloksi. Mutta ei Kreml sentään susiin puuttunut. Brysseliin päin ei kyyristellä, nyt ollaan kynnysmaton asemassa.

Maa on jaettu kolmeen susivyöhykkeeseen; poronhoitoalueeseen, Itä- ja Länsi-Suomeen. Kahdessa edellisessä on susia, mutta ei paljon ihmisiä.

Niinpä Länsi-Suomi on täsmennetty susien lisäämisalueeksi, ihan oikein. Yhteiselo susien kanssa on elämys niille, jotka eivät ole kuuna päivänä sitä nähneet. Sudet pitää saattaa elämysjanoisten ihmisten ääreen. Itäsuomalaiset jakavat mieluusti omat susikokemuksensa.

Susisiirrot voi käynnistää Kauniaisiin, Helsingin keskuspuistoon ja tietysti Espooseen, jotta susi-Tanja saa oman nimikkolaumansa.

Maa- ja metsätalousministeriön selvityksen mukaan maassamme on parikymmentä lisääntyvää paria. Tulkinta on turhan tiukka ja rajaava, sillä susipareja elelee joka kylässä ja kaupungissa, kymmenintuhansin. Ne tuottavat jälkeläisiä, sudenpenikoita joka vuosi. Vai väittääkö joku, etteikö ihminen voi olla toiselle susi. Monesti pahempikin.

Ministeriö rohkaisee suden tuotteistamiseen. Matkailuvalttina se karkottaisi köyhyyden ikiajoiksi, kun ökyturistit tulisivat Pohjolan arktiseen yöhön kuulemaan suden hyytävää ulvontaa.
Ei muuta kuin toimeksi. Yksi hukka Kappolanvuorelle, toinen Hätilään ja kolmas Ilveskalliolle ulvomaan. Siinä kylpylässä ryveskeleville luja vetonaula.

Susi tosin on jo tuotteistettu, vieläpä moneen kertaan. Joitakin automerkkejä luonnehditaan jo uusina susiksi, rakennuksilla, tehtaissa ja jopa sanomalehtien toimituksissa tehdään sutta joka päivä.

Ministeriön susipaperia on kommentoitu, totta kai, sillä suden asia on monelle rakas. Luonnonsuojeluliitto pitää linjauksia oikeansuuntaisina, mutta riittämättöminä. Liiton mielestä Länsi-Suomessa on hyväksyttävä nykyistä suurempia petovahinkoja ja yhteiskunnallista susitutkimusta pitää kehittää.

Maailman luonnonsäätiön WWF:n Suomen filiaali on ilmeisen tyytyväinen, sillä sen kotisivuilla vedotaan ainoastaan siihen, etteivät kansalaiset ostaisi uuden vuoden ryyppäjäisiinsä kuohuviiniä ja shampanjaa, joissa on muovikorkit. Luonnonkorkki on oikea valinta, korostetaan sangen elitistisessä kannanotossa. Nyt WWF on omimmilla alueillaan. Susista viis, kunhan kuohujuomapullossa on luonnon ekokorkki.

Voimme käydä uuteen vuoteen turvallisin mielin, suden asia on kunnossa.

Ehkä vuosi 2006 tuo myötään ohjelmia, joissa muidenkin uhanalaisten, vainottujen, sorrettujen ja kärsivien hätä kohotetaan yhteiskunnalliseen erityistarkasteluun.