Uutiset

Viitaniemi: Sudentappo horjuttaa Pohjolan ykseyttä

Samaan aikaan, kun muslimimaailma hioo miekkojaan ja värvää itsemurhaiskijöitä tanskalaista sananvapautta vastaan, Suomen ja Ruotsin välejä kiristää muuan ampumistapaus. Välikohtaus sattui jo syksyllä, linnustuksen aikaan keskiruotsalaisen Ången kunnan riistamailla.

Maineikkaan kenraalin, puolustusvoimien komentajanakin toimineen Gustav Hägglundin Sami-poika, uraputkessa itsekin oleva nuori everstiluutnantti tappoi suden metsästysreissullaan Ruotsin metsäkulmilla.

Everstiluutnantti ampui useita laukauksia hukkaan, joka iski kiinni Hägglundin suomenpystykorvan kurkkuun.

Täysjärkisen ihmisen oikeuskäsityksen mukaan suden ampumisessa ei ole kyse rikoksesta, ei edes hätävarjelun liioittelusta, vaan laillisen omaisuuden laillisesta puolustamisesta.
Rehelliset suomalaiset tekivät asiaankuuluvan ilmoituksen poliisille, joka tutki asian.

Toinen vaihtoehto olisi ollut painaa asia villasella eli sudenraato turpeeseen.Paikallisten lehtitietojen mukaan se on vastaavissa tapauksissa ollut jopa maan tapa.

Menetelmää kutsutaan Ruotsissa kirjainyhdistelmällä SGT, skjut, gräv och tig eli ammu, hautaa ja vaikene.

Jos Hägglund siitä olisi kärähtänyt, kohu sudenkaadosta olisi ollut vielä suurempi kuin rehellisesti ilmoitetusta. Everstiluutnantti uskoi valinneensa niin sanotun pienemmän riesan tien.

Nyt käräjähuoneen uksi on kutsuvasti auki suomalaisupseerille. Ruotsalainen syyttäjä perustaa syytteensä siihen, että hukka on harvinainen eläin ja everstiluutnantti ampui siihen useita laukauksia ilmeisenä tavoitteenaan päästää raateleva peto päiviltä.

Olisiko Hägglundin pitänyt sormi suussa katsella koiransa tappamista? Mies on sentään saanut korkeatasoisen tappotoimen koulutuksen.

Ruotsalainen yhteiskunta olisi varmasti auliisti tarjonnut kriisiapua ja terapiaa koiransa menettäneelle. Paikallinen socialvärket olisi mieluusti perustanut peräti kriisiryhmän tukemaan Hägglundia surussaan. Mutta sellainen ei olisi tuonut kelpo metsästyskaveria takaisin.

Vastaava tukiryhmä perustettiin muutama vuosi sitten, kun pohjoisesta etelään hairahtunut karhunpentu lähestyi Tukholmaa. Sosiaalivirasto perusti erityisen karhunkohdanneiden kriisiryhmän siltä varalta, että joku saattaisi järkyttyä karhun nähdessään.

Ainoa, mistä everstiluutnantti Sami Hägglundia voidaan edes hiukan moittia, on se, että hän joutui sudentappotyössään turvautumaan varapatruunoihin.

Suomalaisen koetellun ja kansainvälistä mainetta niittäneen sodankäynnin perusperiaate on, että laaki ja vainaa.

– Kun kerran laukasee, niin siinä on oltava tappamisen meininki, tiivisti jatkuvaa materiaalipulaa potevan armeijan korpisodan strategian Tuntemattoman alikersantti Lahtinen juuri hetkeä ennen kaatumistaan.

2000-luvun upseerilta kunniakas sotaperinne näyttää unohtuneen, mutta senkään asian käsittely ei kuulu ruotsalaiseen tuomioistuimeen.

Riittää, kun tapauksesta muistutetaan veljelliseen, hieman naljailevaan sävyyn tulevien metsästysretkien evästulilla. Sellainen koulii miestä tehokkaammin kuin pieni sakko.

Päivän lehti

29.5.2020