Uutiset

Viitaniemi: Täydellisiä yllätyksiä

Huomattava joukko juoru- ja politiikan toimittajista sietäisi erottaa. He hoitavat työnsä ala-arvoisesti, velttoilevat ja keskittyvät epäolennaisuuksiin. Lahjat eivät ilmeisesti muuhun riitä.

Karmeita näyttöjä tehtävien laiminlyönneistä on useita. Muuan leikkisilmäinen ministeritypynen kävelytettiin pääsiäislauantaina vihille, mutta lehdet tiesivät kertoa pariutumisesta vasta tiistaina.

Omasta mielestään kaikkitietävät ja kaukaa viisaat toimittajat yrittivät peitellä kyvyttömyyttään rääkymällä, että ministeri teki lähes valtiopetoksen, kun ei kertonut heille etukäteen aikeistaan.

Toisen kerran nämä tiedon ruhtinaat yllätettiin housut kintuissa keskiviikkona, kun pääministeriskä tiedotti pakkaavansa kimpsunsa ja muuttavansa omaan kämppään.
Täydellinen yllätys, kirkuivat lehdet.

Kuka enää viitsii pistää euroa iltapäivälehtiin, kun roposelle ei saa mitään vastinetta? Tarjolla on vain vanhoja uutisia, nekin hulttiommesti laadittuja.

Toimittajien kannattaisi ottaa oppia parjatuista aluepelastuslaitoksista. Ne tekevät toimialaltaan riskikartoituksen, tunnistavat jo etukäteen tulenarat kohteet ja tehostavat valmiuksiaan.

Näin pitäisi menetellä myös selviteltäessä ministereiden ihmissuhteita. Sinkkuna pyörivä nuori ja nätti nainen on ilman muuta tehostetun seurannan kohde.

Myös kuljeskelevaista, joskaan ei välttämättä huonoa elämää vietävä pääministeripari kuuluu ehdottomasti riskiluokituksen ykköskategoriaan.

2000-luvun journalistit häviävät mennen tullen kyliä kierteleville lähitiedottajille, juoruämmille. Nämä naisihmiset puskevat potkureillaan läpi kinosten ja sulanmaan aikaan vanhoilla Cresenteillään polkien viemässä sanaa yleistä mielenkiintoa herättävistä asiosta tuvasta tupaan. Heillä on täsmätietoa, priorisoitua analyysia arkielämästä.

He eivät lässytä globalisaation vaikutuksista, eivät kanna huolta budjettiraameista tai tasa-arvokehityksen takeltelusta. Heille on yhdentekevää soidensuojelun suotuinen taso tai aluerakenteen uudistamispaineet. Mutta he astuvat tiedotustehtävässään yhtä jalkaa kansalaisten tarpeiden kanssa.

Palkkanaan näillä verbaalisesti lahjakkailla moniosaajilla on tietämisen ilo ja kahvikupponen, mutta tuore vastaus kysymykseen; kuka, ketä ja missä tulee kakistelematta ja sopivasti värittäen kuin apteekin hyllyltä.

He eivät tukeudu tiedonvälitystehtävissään laajakaistoihin tai mobiiliviestimiin. Heillä ei ole takanaan ylipitkiä tai kesken jääneitä akateemisia opintoja, he eivät vetelehdi infoissa eivätkä liehakoi cocktailkutsuilla vallan sylikoirina.
Mutta heillä on erehtymätön uutisnenä, toimivat verkostot ja mikä parasta, he aistivat kuulijoidensa tarpeet, tietävät mitä heiltä odotetaan.

He ovat tehtävälleen omistautuneita manuaalisen tietoyhteiskunnan työn sankareita.

Toimittajilla on vielä paljon opittavaa. Henkilökohtaiset kehityskeskustelut ovat viime päivien rimanalitusten takia enemmän kuin välttämättömiä.