Uutiset

Viitaniemi: Tehtävä puun ja kuoren välissä

MTK:n puheenjohtajan Esa Härmälän ero paria vuotta ennen eräpäivää saattoi yllättää, mutta se on kovin ymmärrettävä. Harva jaksaa kiskoa 12 vuotta, tuntuvan linnatuomion verran kivirekeä, joka jatkuvasti karahtaa kantoihin ja perälauta vuotaa. Jokaisella on vain yksi elämä.

Jos homma olisi vain kiskomisella hyvä, se vielä joten kuten menettelisi. Mutta kaiken aikaa on joku nilkassa kiinni mankumassa ja moittimassa, valittamassa osattomuuttaan, solvaamassa ja nälvimässä.

Härmälän omiltaan saama kohtelu täyttää keveästi kaikki työpaikkakiusaamisen tunnusmerkit. Innokkaita rääkkääjiä on löytynyt etenkin Pohjanmaalta. Puheenjohtajan niskassa ovat häärineet kiihkeät ääriainekset, joiden oma lehmä on ojassa, mutta kyky hahmottaa kokonaisuuksia puuttuu.

He eivät aikoinaan mieliteoistaan huolimatta uskaltaneet tai iljenneet Heikki Haaviston kimppuun. Niinpä Härmälä on jatkuvasti saanut rapaa silmilleen koko talikollisen miehiltä, jotka eivät näe omaa veräjäänsä etäämmälle.

Itse asiassa 12 vuotta minkä tahansa järjestön ja erityisesti MTK:n johdossa on erittäin kunniakas suoritus vallankin, jos paikan vielä ehjänä voi jättää.

MTK:lla on erikoinen suhde valtiovaltaan, vastapeluriinsa. Tuottajajärjestö on tavan takaa värvännyt johtajansa ”vihollisleiristä”. Niin Esa Härmälänkin.

Hän oli yksi EU-sopimuksen maatalousosion pääneuvottelijoista, joka tosin jäi hiukan varjoon, kun kehiin astui talonpoikaisruhtinas Heikki Haavisto.

MTK haali toiminnanjohtajakseen maatalousministeriön eurotietäjän Paavo Mäkisen ja monta muuta vähäisempää satraappia.

Ovi on käynyt molempiin suuntiin. Moni tuottajajärjestön kasvatti patsastelee agrovirkamiehen kiiltonahkasaappaissa.
Vahva vuorovaikutus palvelee järjestön työtä ja päämääriä. Kun miehiä värvätään vastapuolen riveistä, tyypit heikkouksineen ja vahvuuksineen tiedetään ja tunnetaan. Toisekseen heidän myötää talon tulee kaupan päällisinä kosolti hiljaista tietoa, josta ei edes Maaseudun Tulevaisuudessa kerrota.
Keitä tuottajapomot eniten kurittavat, heitä he myös rakastavat.

Härmälästä apulantatehtailijat saavat kelpo lobbarin. Koeteltu edunvalvoja on palkittu väittelyn Suomen mestari, joka jo poikasena kävi nuorisopoliitikkojen kovennetut kähmintäkurssit. Niistä on ollut sanomattoman paljon iloa ja riemua.

Mutta kenetköhän talonpojat onnistuvat houkuttelemaan uudeksi kiusattavakseen?

Vainovalkeamiehillä ei tähänkään asti ole ollut sijaa MTK:n johdossa, vaikka he valintaan sorkkivatkin. Heidän kielellään Helsingin herran nimi on aina istunut väkeväksi kirosanaksi. Silti johtajan pitää lasketella muutakin kuin järjestöliturgiaa.

Saattaa syntyä paljon turhia jälkiä ennenkuin Härmälää etevämpi mies löytyy. Puun ja kuoren väli ei todellisia kykyjä kiinnosta.

Eteläpohjalaisten maakuntalehti Ilkka esittää ilmeisen tosissaan MTK:n uudeksi puheenjohtajaksi Kalevi Hemilää. Hyvittämään ministeriaikojaanko?

Jo on aikoihin eletty.

Päivän lehti

4.6.2020