Uutiset

Viitaniemi: Vapaa Venäjä viritti odottamaan ryskettä

Piipahdin viikolla Postiliiton liittokokouksen avajaisissa Aulangolla. Odotin räväkkää kokousta.

Toimittaja on lähes joka paikkaan tervetullut ja pidetty vieras. Hänen toivotaan kirjoittavan jutun, joka edistää järjestäjien asiaa ja ikäänkuin pyhittää tilaisuuden. Vasta, kun siitä kirjoitetaan sanomalehdessä, se saa pisteen iinsä päälle, vaikka kyse olisi kuinka sisäpiirin jutusta tahansa.

Mitähän täälläkin puhutaan, mietin, kun hiippailin suuren salin takariville. Epäilykseni johtui siitä, kun torviseitsikko lämmitti yleisöä soittamalla Vapaata Venäjää. Oho, demarivetoisen liiton kokouksessa!

Seitsikon kerrottiin olevan viimeinen jäänne Posti-ja lennätinlaitoksen ajoilta. Kuinka vaan, reippaasti soittivat.

Ammattiliittojen puheissa osoitetaan yleensä vastapeluri, paha ja itara kapitalisti, jonka juonien takia on hyvä kuulua liittoon.

Postiliitolla ei tällaista työnantajamörköä ole, sillä leivän isä on Suomen Posti, valtionyhtiö, jonka me kaikki omistamme.
Niinpä palopuheiden taistelukärjet sinkautettiinkin päin Metsäteollisuutta ja luvattiin vuolaasti solidaarisuutta Paperiliiton tovereille. Postiljooneillakin on keinonsa saartaa tai muuten täsmäkiusata metsäpatruunoita.

Valtiovallan eli omistajan tervehdyksen liiton kokoukseen toi liikenne- ja viestintäministeri Leena Luhtanen, demari tietty.

Hän nuoleskeli kuulijoitaan ehkä enemmän kuin oli tarpeen lupailemalla taistelevansa osan postin valtiolle tilittämistä osingoista talon ja sen palkollisten kehittämiseen ja hyvinvointiin.

Luhtasen piikki oli tarkoitettu puoluetoveri Antti Kalliomäen johtamaan valtiovarainministeriöön, joka mieluusti ohjaa osingon korvamerkittä yleiskateeksi valtion talousarvioon.

Juonikkaasti liiton puheenjohtaja Esa Vilkuna piti väkensä puolia vetoamalla kansalaisten tasa-arvoon syrjäisellä maaseudulla ja kaupunkien lähiöissä. Vilkuna vaati heillekin riittäviä postipalveluita.

Huoli oli verhottu tasa-arvon kaapuun, perimmillään kyse oli posteljoonien ja maaseutukirjeenkantajien työpaikoista. Olisi sen voinut sanoa suoraankin, mutta vetoomus tasa-arvosta on somempaa.

Vehkeily laillista hallitusta vastaan, saati vallankumous ei ala ainakaan Postiliitosta, nykyisestä Posti-ja logistiikka-alan unionista PAU:sta. Sen verran sopuisia ja hyvinvointiyhteiskuntaa rakentavia avajaispuheet olivat.

Vaikka niissä aisti ripauksen vanhaa taisteluhenkeä, yleisviritys oli perin maltillinen. Tasavallan hallitusta jopa kehuttiin, eikä vain siksi, että Luhtanen istui etupenkissä.

Avajaisten päätervehtijä oli SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalainen. Hän rohkaisi postilaisia olemaan ylpeitä ammattiosaamisestaan ja työpaikastaan. Nätisti ja rohkaisevasti sanottu, viesti sopii ammattiin kuin ammattiin kaikilla aloilla.

Kolmikanta ja sopimusyhteiskunta voivat nukkua yönsä rauhassa, ainakaan postilaiset eivät keikuta venettä.