fbpx
Uutiset

Viitaniemi - Virkaeliitti kiertoon

Valtionhallinnossa suunnitellaan puolentoistasadan korkeimman virkamiehen pistämistä kiertoon. Tulevat kiertolaiset ovat kansliapäälliköitä, pää- ja ylijohtajia, joita tavallinen rahvas näkee yleensä vain televisiossa, linnan itsenäisyyspäivän vastaanotolla.

He lymyävät virastobunkkereissaan ja topakat sihteerit pitävät huolen heidän pyhästä rauhastaan. Korkeat virkamiehet ovat niitä, jotka istuvat pääkaupungin ydinkeskustassa lipuvien mustien autojen takapenkillä tummennettujen ikkunoiden takana.

Johtavan virkamiehen nimittää tasavallan presidentti hallituksen esityksestä. Heille on asetettu joukko muodollisia sopivuuksia. Kirvesmiehen on turha kuvitella pääsevän kansliapäälliköksi, vaikka demari olisikin. Agrologien aika on niin ikään ohi eikä keskustan jäsenkortti avita asiaa yhtään.

Pääosa nykyisestä virkaeliitistä on saanut pestinsä kyvyillään ja taidoillaan, koetellulla kansalaiskunnolla ja vilauttamalla oikeanväristä jäsenkorttia oikeaan aikaan oikeassa seurassa. Heidän poliittinen painoarvonsa on toki viime aikoina keventynyt, kun yhdeksän läpipoliittista valtiosihteeriä nimitettiin “katsomaan perään”, että ministeriöissä tehdään kulloisenkin ministerin aateorientaation mukaisia oikeamielisiä päätöksiä.

Virastojen rikkumatonta rauhaa aiotaan nyt vakavasti järkyttää. Esityksen mukaan valtion isokenkäiset nimitetään tehtäviinsä vain viideksi vuodeksi. Viisivuotiskausia tosin voisi olla kaksi peräkkäin, mutta sen jälkeen olisi edessä lähtö uusiin hommiin.

Työsuhdeturva olisi kuitenkin taattu, pätkätöihin ei virkamiehiä aiota alistaa, sillä virkaura jatkuu tavalla tai toisella. Viis siis siitä, kuinka edellisessä työpaikassa on onnistuttu.

Vanhan hokeman mukaan ministerit tulevat ja menevät, mutta kansliapäälliköt ovat ja pysyvät. Jos kiertoesitys toteutuu, kansliapäällikköjen pitäisi vaihtaa ministeriöitä keskenään.

Juuri tässä piilee kierrätyksen heikoin lenkki. Hallinto on toki hallintoa jokaisessa ministeriössä tai keskusvirastossa, mutta hallinnonalan omat asiat vaihtelevat äärestä laitaan. Kuvitellaanpa vaikka, että maatalousministeriön agraaritohtorin oppiarvon hankkinut kansliapäällikkö istutettaisiin vastaavaan virkaan yhteiskuntatieteilijöiden kotipesään, sosiaali- ja terveysministeriöön tai päinvastoin.

Siitä tuskin on epäilystä, etteivätkö virastorutiinit hoituisi, mutta hienosti sanottuna substanssiosaaminen olisi kovin ohutta. Ellei MMM:n kansliapäällikkö tiedä hallintoalamaistensa arkielämästä yhtään mitään, on turhaa kuvitella, että virkaurasta tulisi kovin menestyksekäs. Toimialan perusasioiden edes pintapuolisesta hallitsemisesta ei voi olla ainakaan haittaa korkean viran hoitamisessa.

Jo ammoin on sanottu, että kun keisari antaa viran, hän antaa myös järjen sen hoitoon. Mahtaako kohta pitää enää paikkansa?

Menot