Uutiset

Vilja-alat hienoisessa kasvussa

Kevään toukotyöt ovat käynnissä. Kanta-Hämeessäkin ensimmäiset kevätviljat kylvettiin jo vappuviikolla, ja tahti tiivistyy kevään edetessä ja peltojen kuivuessa.

Viljelysuunnitelmien perusteella näyttä siltä, että perinteinen viljaviljely on viime vuoteen verrattuna hienokseltaan lisääntymässä. Viljan maailmanmarkkinahinnat ovat olleet nousujohteisia, mikä rohkaisee lisäämään kylvöaloja. Kauran ja rehuohran viljelyn ennakoidaan tällä satokaudella kasvavan 5-10 prosenttia. Myös eteläisessä Suomessa viljeltävä kevätvehnä on lisäämässä suosiotaan.

Alustavien arvioiden mukaan menettäjä on rypsi. Sen vaihtamiseen viljaksi rohkaisevat viime kesän epäonnistumiset, öljykasvisato oli määrällisesti ja laadullisesti monin paikoin heikko.

Niin paljon kuin luonnonmukaisesta viljelystä on kuluneet vuodet puhuttu, luomuviljelty peltoala kasvaa vain vähän viime vuodesta. Luomun ystäviä on monien kuluttajatutkimusten mukaan paljon, mutta markkinat eivät toimi kunnolla. Luonnonmukaisten tuotteiden valikoima kaupoissa on kyllä kasvanut, mutta volyymit ovat edelleen vaatimattomia. Leipä- ja kasvituotteiden ohella myös luomumaito on hiljalleen hiipinyt valikoimiin, mutta esimerkiksi luomulihan ja siitä valmistettavien jalosteiden osuus on edelleen perin vaatimaton.

Moni kuluttaja sanoo kysyttäessä arvostavansa luomutuotantoa, mutta ostopäätös törmää edelleen hintaan. Luomu on sekä raaka-aineena että valmiina tuotteena lähes poikkeuksetta kalliimpaa kuin tavanomainen tuotanto. Ehkä juuri huomattava hintaero selittää sen, miksi luomusta ei puheista huolimatta ole tullut suurten volyymien tuotantotapaa.

Kasvinviljelyn kannattavuus on viime vuosina hiukan kohentunut kansainvälisten viljamarkkinoiden elpyessä. Toisaalta viljatilojen tuloskuntoa ovat nakertaneet rajusti kallistunut energia sekä lannoitteiden hinnat.

Maailman väkirikkaat kehittyvät taloudet, Kiina ja Intia, pitävät maailmanmarkkinoiden hintatasoa yllä ostamalla huomattavat määrät viljaa. Elintason noustessa lihan ja maitotuotteiden kulutus kasvaa ja maiden on pakko ostaa rehuviljaa maailmanmarkkinoilta.

Myös Yhdysvaltain vehnäosavaltioita kiusannut kuivuus pienentää satoja, jolloin niukkuus peilautuu hintoihin myös siksi, että viljavarastot kautta maailman ovat koko lailla tyhjiä. Viljavuoria ei enää ole missään maailman kolkassa.

Kohonneet maailmanmarkkinahinnat heijastuvat nopeasti myös eri maiden ja kauppa-alueiden sisämarkkinahintoihin.

Yksittäisen maatilan kannattavuus ei riipu yksin hyvästä sadosta. Oikea hetki viljakaupalle näkyy suoraan tuloksessa. Monilla suomalaisilla viljatiloillakin harrastetaan viljan futuurikauppaa, jolla hallitaan maailmanmarkkinahintojen heilahtelujen aiheuttamaa hintariskiä.

Parhaat tulokset syntyvät usein sisätiloissa tietokoneen ääressä, ei ulkona vaihtelevien säiden armoilla.