Kolumnit Uutiset

Vilkaisitko kännykkääsi – oletko nomofoobikko?

Kun peukalosi kipeytyy, sormet puutuvat, kyynärpää kiukuttelee, tunnet taskusta haamuvärinää, silmät kuivuvat ja pää särkee, voit kärsiä nomofobiasta. Tai ehkä kyseessä on vasta WhatsAppitis, tendinitis, phubbing, vibranxiety tai ringxiety. Skrollaat, tekstaat ja pelaat.

Olet sairaalloisen riippuvainen kännykästäsi. Elät todellisuutta kännykän avulla.

Et ole ainoa sillä kanssaeläjistäsi kaksi kolmasosaa kännykän käyttäjistä kärsii samoista oireista – ikään katsomatta!

– Hyvät valtuutetut, voisitteko lopettaa kännyköidenne käytön ja keskittyä kokoukseen?

Puuskahdus valtuuston puheenjohtajan paikalta olisi paikallaan joka kokouksessa. Aikuiset ovat yhtä pahasti koukussa kuin nuoret. Ero kännykästä ahdistaa.

Kun opettajat hermostuivat oppilaiden jatkuvaan kännykän räpeltelyyn, osa opettajista päätyi keräämään ne pois ennen tunnin alkua. Se ei kuitenkaan enää onnistu, sillä Imatralla aiheesta tehty valitus hyväksyttiin aluehallintovirastossa.

Oppilaat voivat vapaaehtoisesti rauhoittaa tuntia laittamalla laitteet yhteiseen laatikkoon. Voisiko työpaikoilla olla lokero kännyköille? Tai autoissa mobile-säilö, joka tunnistaisi ja lukitsisi ajajan kännykän, jonka jälkeen starttinappi aktivoituisi?

Nomofobia tulee sanoista no-more-phone phobia. Erossa olo tai vain pelko kännykästä eroon joutumisesta ahdistaa ja aiheuttaa paniikkia. Puhelimen mukanaoloa varmistellaan, hankitaan rikkimenon varalle toinen tai useampi ja varalle prepaid-kortti. Puhelimen pelätään katoavan, jolloin henkilökohtaiset tiedot joutuvat vieraisiin käsiin.

Jos puhelin mykistyy, yhteys ihmisiin katoaa. WhatsApp ei toimi, Instagramiin ei voi tallentaa muistojaan (lue: muistiaan) eikä sovelluksia pääse käyttämään.

Miten aika sohvalla kuluu, jollei voi katsella elokuvia, kelata uutisia tai pelata? Ettei vain joudu puhumaan lasten, vanhempien tai kavereiden kanssa ihan livenä?

Phubbing eli toisten ihmisten laiminlyönti ei onnistu, kun ei voi kumartua kännykän yli. WhatsAppitis ja tendinitis voi parantua eli kipeä peukalo tai ranne levätä, kun näppäilyyn tulee tauko.

Miksi rikkinäinen kännykkä yhä värisee tai soi? Tai siis ei värise eikä soi. Ringxietyyn ja Vibranxietyyn liittyvät harhakuulemiset ja -tuntemukset saavat kaivamaan esiin myös ehjän kännykän, josta ei sitten olekaan nähtävillä minkäänlaista merkkiä puheluista tai viesteistä! Pettymys viiltää.

Käsite nomofobia syntyi Britanniassa kuusi vuotta sitten. Sen jälkeen keskustelu aiheesta kävi kuumana, mutta nopea nettihaku paljastaa kiinnostuksen hiipuneen. Kun kännykkä on osa minuutta ja elämää, riippuvuutta ei nähdä eikä myönnetä. Kännykkä on kuin vaate: ilman voi olla, mutta se nyt vaan ei yhteiskunnassamme onnistu. Eikö?