Uutiset

Vilkuilu ajaa demareita ahdinkoon

Demarit potivat keskiviikkona krapulaa aivan riippumatta siitä, mitä kukin sossu oli juonut edellisenä iltana. Syy kivistykseen oli Helsingin Sanomat, joka uutisoi SDP:n kannatuksen pudonneen alle 20 prosentin.

Kokoomus on selvässä johdossa, puoluejohtaja Mari Kiviniemi kääntää keskustan kannatusta nousuun.

Eduskuntavaalien voitto on karkaamassa SDP:n käsistä, se on häviämässä keskustallekin.

SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtajan Eero Heinäluoman pokka piti. Ei pidä katsella sivuille, hän linjasi Helsingin Sanomissa.

Näin puolue on kuitenkin tehnyt.

Maahanmuutto nousi salamana SDP:n vaaliteemaksi. Jos kysymys ei ole Timo Soinin suuntaan vilkuilusta niin mistä?

Maahan pitää päästää vierasta työvoimaa vain, jos alalla ei ole työttömiä, poikkeuksen tekevät vain erikoisosaajat kuten marjanpoimijat. Siinä lyhyesti SDP:n linja.

SDP puhuu kuin se ei olisi ollut sopimassa nykyisestä politiikasta! Äänestäjä saattaa myös ymmärtää, että rajat ovat auki EU:n sisällä ja niitä oli aukaisemassa eturivissä SDP.

Hallituksen Kreikka-paketissa demarit painoivat jarrua. Mitä muuta tämä oli kuin vilkuilua populismin suuntaan?

Äänestäjä saattoi muistaa, että SDP oli Paavo Lipposen kaudella rakentamassa EU:ta ja sen rahoitussysteemiä.

Vähänkin taloutta ymmärtävä myös tajusi, ettei EU ja Suomi pelastaneet Kreikkaa vaan koko EU:ta Suomi mukaan lukien.

SDP edustaa vihermössöä, summasi Lipposen ex-avustaja Matti Putkonen ja siirtyi persuihin. Vihreys on Putkosen sokea piste, kommentoi puoluejohtaja Jutta Urpilainen.

Mitä muuta vihreily on kuin vilkuilua kohti vihreitä? SDP ryhtyi kilpailemaan vihreydessä vihreiden kanssa.

Soinille Putkonen on taivaan lahjaa. Putkonen laventaa persujen kuvaa: puolue vastustaa nyt myös kansalaisten rahojen polttamista vihreisiin energiakokeiluihin. Sanoma toistuu vaaleihin asti, SDP puolustaa metelissä vihreyttä.

Ei siis sosiaalidemokraattista ympäristöpolitiikkaa!

Maassa pitää olla vahva presidentti, katsoo SDP ja vilkuilee kohti Tarja Halosta, josta ei ole ollut puolueelle mitään apua.

Demarit puolustavat vahvaa presidenttiä nyt, kun sellaista ei ole enää olemassa. Presidentillä on vain vallan rippeitä, koska myös SDP on ollut presidentin valtaa karsimassa.

Äänestäjän muistiksi on mitattu kaksi viikkoa, mikä ei ainakaan SDP:n tapauksessa pidä paikkaansa. Puolue on käännöstensä vuoksi uskottavuuskriisissä.

SDP unohti menneisyytensä, sen, mitä se on tehnyt.

Tämän voi ymmärtää, sillä puolue jämähti paikoilleen jo ennen vilkuilua. Kun omat keinot loppuivat, sd-johto ajatteli, että SDP pärjää samoilla aseilla kuin kilpailijat.

markku.peltonen@hameensanomat.fi