Kolumnit Uutiset

Virheissä on turha velloa

Vuoden ensimmäinen ihottuma ilmestyi tammikuussa. Silloin pääministeri Alexander Stubb (kok.) julisti puoluevaltuustossa pitämässään puheessa, että konsensuksellakin pitää olla tulosvastuu. Esimerkkinä Stubb käytti eläkeuudistusta, josta lopulta Akava jättäytyi ulkopuolelle. Poliitikkopuheen taakse kätketty viesti oli, että metsään meni.

Kevään kuluessa ja vaalien lähestyessä kutina on pahentunut. Olen pyrkinyt parhaan taitoni mukaan seuraamaan television vaalitenttejä. Valitettavan usein huomaan herpaantuvani, ajautuvani muihin toimiin.

Konkretia puuttuu, kun mennään isoihin kysymyksiin ja liian usein keskustelu kärjistyy nokitteluksi, joka heijastelee pelkästään riitaisan eduskuntakauden henkeä.

Mitä kuluneesta neljästä vuodesta sitten jäi käteen? Ei paljon mitään. Hallituskautta leimasi eripura, ministerivaihdokset sekä suurten ja tärkeiden kokonaisuuksien kuten soten ja kuntauudistuksen sössiminen. Historian huonoimmaksi hallitusta moittinut Osmo Soininvaara luonnehti, etteivät pahinta ole huonot päätökset vaan se, ettei ole päätetty lainkaan. Tähän on aika helppo yhtyä.

Ehdokkaita on tavallaan helppo ymmärtää. Olisi niin paljon kivempaa luvata hyvää ja kaunista, kuin vääntää kättä siitä, pitäisikö kasvattaa valtion velkaa vai leikata menoista. Ja kun jälkiviisastelulle avautuu paikka, aika harva siihen malttaa olla tarttumatta.

Äänestäjänä sitä kuitenkin toivoisi, että ehdokkaat osaisivat katsoa eteenpäin. Jälkijättöinen besserwisserismi ei ole kovin älykästä.

Mitä äänestäjä toivoisi? Mieluummin keskustelua, kuin toisten päälle huutamista. Suoriin kysymyksiin selkeitä suomenkielisiä vastauksia, vaikkapa selkeästi ilmaistua Nato-kantaa – hyvänen aika, kyllä sellainen päättäjäksi pyrkivällä täytyy olla. Ennen kaikkea sitä toivoisi ehdokkailta selkärankaa ilmaista selkeästi myös ne ikävät toimet.

Leikkauskohteiden luetteleminen on kiusallista, koska silloin ehdokas tulee samalla arvottaneeksi asioita. Suurissa linjoissa arvokeskusteluun kyllä heittäydytään, mutta liian yksityiskohtaisiksi ehdokkaat eivät halua ryhtyä, sillä tavoite on miellyttää mahdollisimman monia.

Yksilöiminen on kuitenkin välttämätöntä. Sitä paitsi välttelemällä suoraa puhetta päättäjät suorastaan vähättelevät kansalaisia, jotka pakon sanelemana jo niistävät omista menoistaan kaiken ylimääräisen.

Viime eduskuntavaaleissa kansa sai, mitä kansa halusi. Perussuomalaiset otti ehkä vaalivoiton, mutta hallitusvastuuseen puolueesta ei ollut. Oppositiosta huutelu koettiin turvallisemmaksi.

Hallitus muodostettiin väkisin ja seurauksista kärsittiin seuraavat neljä vuotta.

Kaikille on varmasti selvää, että seuraavalla kaudella tarvitaan uusi kurssi. Maa on kriisissä, eikä eduskuntaan kaivata enää yhtään uutta sivustahuutelijaa.

Metsään meni, mutta nyt siitä pitäisi vain päästä yli.

Päivän lehti

1.4.2020