Uutiset

Virka-apua ei pidä kauhistella

Laki puolustusvoimien virka-avusta poliisille on eduskunnan viilattavana. Tarkoituksena on taata poliisille valtakunnan parhaat keinot ja tarvittaessa myös järeät aseet terrori-iskujen torjumiseksi.

Vasemmistoliiton kansanedustaja Annika Lapintie jätti eriävän mielipiteen perustuslakivaliokunnan lausuntoon lakimuutoksesta. Lapintien mukaan lakiesitys on perustuslain vastainen. Vasemmistoliiton edustajien lisäksi eriävään mielipiteeseen yhtyi vihreiden kansanedustaja Rosa Meriläinen.

Perustuslakivaliokunta vaati perustellusti lakiesityksen täsmentämistä, mutta se ei riittänyt. Annika Lapintie pitää valiokunnan päätöstä ”käsittämättömänä”.

Aivan samaa voitaisiin sanoa Lapintien ja hänen puoluetoverinsa kansanedustaja Outi Ojalan lausunnoista.

Ojala on maalaillut kauhukuvaa Suomen ilmatilaan harhautuneesta siviilikoneesta, jonka ilmavoimat ampuisi sumeilematta alas. Vertaus on typeryydessään hyytävä.

Kansanedustaja Ojala myönsi itsekin kuvailunsa kärjistykseksi, mutta sellaisenakin se on äärimmäinen ja vastenmielinen.

Aivan kuin viranomaiset ehdoin tahdoin valmistautuisivat murhatöihin!

Poliisin ensimmäisenä ja tärkeimpänä tehtävänä on ihmishenkien turvaaminen. On törkeää kansalaisten harhaanjohtamista kyseenalaistaa poliittisin perustein tämä tarkoitusperä.

Puolustusvoimat on lukemattomia kertoja antanut poliisille tehokasta virka-apua esimerkiksi kadonneiden etsinnässä. Myös tuo virka-apu on perustunut voimassa olevaan lainsäädäntöön. Onko siinäkin jotakin kauhisteltavaa?

Syyskuun 11. päivän terrori-iskut herättivät vuonna 2001 maailman todellisuuteen, jossa terrori ei ole pelkkä teoreettinen kauhukuva.

Suomen terrorisminvastaisen lainsäädännön pitää olla ajan tasalla. Demokraattisessa järjestelmässä ylin päätäntävalta pysyy kaikissa oloissa tiukasti eduskunnan ja sen luottamusta nauttivan hallituksen käsissä. Tuskin voidaan kuvitella terroriuhkaa, jossa poliisin ylijohto toimisi hallituksen ja pääministerin selän takana.

Terrori-isku Suomen maaperällä tai ilmatilassa on äärimmäisen epätodennäköinen, mutta tämän oletuksen varaan ei voi suunnitelmia tai lainsäädäntöä rakentaa.

Äkillinen terroritilanne on malliesimerkki poikkeustilanteesta, jossa poliisin ja muiden viranomaisten yhteistoiminnan pitää olla nopeaa, silti äärimmäisen harkittua.

Rauhan aikana järjestyksenpidosta vastaa poliisi omine erikoisyksikköineen, joita kuitenkaan ei ole minkäänlaista mieltä varustaa raskain asein.

Virka-apua poliisin on järkevintä ja nopeinta ottaa vastaan puolustusvoimilta, joka kouluttaa henkilöstöään vaativiin kriisinhallintatehtäviin ja myös terrori-iskujen torjuntaan.

Miksi armeijalla on aseita, jos niitä ei tarpeen tullen saisikaan käyttää?

Vasemmistoliiton kansanedustajat ovat perehtyneet huonosti Suomen uhkakuviin, jos eivät tiedä, että terrori-iskut ja niillä uhkaaminen otetaan äärimmäisen vakavasti huomioon puolustusvoimien valmiussuunnittelussa, joka ei kuitenkaan ole oma saarekkeensa, vaan osa yhteiskuntaa.