Kolumnit Uutiset

Virkavalta ajaa kansanvallan ylitse

Monissa kaupungeissa käydään kummallista varjonyrkkeilyä demokratian ja virkavaltaisen päätöksenteon välillä. Yleinen matsi on korkea rakentaminen, mitä ei millään tahdo syntyä Suomeen, vaikka valtuustot sitä ympäri Suomen haluaisivat.

Kaupunkikeskustojen ja -rakenteen tiivistäminen on valtakunnallisissakin linjauksissa asetettu tavoitteeksi, jotta voitaisiin kehittää kestävää asumista ja joukkoliikennettä. Käytännössä tavoite tuntuu sotivan rankasti viranomaisten muista lakipykälistä johdettua tulkinta- eli mielivaltaa vastaan.

Mikä ratkaisu lopulta on oikein tai väärin, on aina yksilön näkökulmasta kiinni. Se on kuitenkin selvää, että kansanvalta ottaa näissä turnajaisissa koko ajan turpiinsa.

Virkavalta tulee myös hämmentävän kalliiksi, sillä aina löytyy jostain yllättävä sääntö tai selvitys, jolla rakentamisen hinta saadaan moninkertaistettua.

Korkeampien talojen nousua estää tehokkaasti myös laki kahdesta erillisestä rappukäytävästä, jos rakennus on yli kahdeksankerroksinen. Taloudellisesti ei ole järkevää tämän takia rakentaa alle 12-kerroksista.

Ne taas ovat viranomaisen silmään liian korkeita, melkein mihin tahansa maisemaan.

Etenkin Museovirasto on täydellinen mysteeri kansalaisille. Nykyinen tulkinta vaikuttaa olevan, että mitään ennen 1970-lukua rakennettua ei saa enää purkaa. Oli kyse sitten koulusta, virastosta, vankilasta tai vaikka tarkoitukseensa sopimattomasta, umpihomeisesta ortodoksikirkosta, joka ulkonäöltään muistuttaa paloasemaa.

Mitä sillä on väliä, kunhan pytinki on yli 50 vuotta vanha? Eikä tarvitse olla edes niin iäkäs, kunhan edustaa ”ajalleen tyypillistä rakentamista”. Mikä rakennus ei edustaisi?

Jokainen ymmärtää, että aikanaan esimerkiksi Hämeenlinnassa on tehty isoja virheitä, kun puukeskustaa surutta tuhottiin. Niitä vahinkoja ei kuitenkaan saada takaisin pysäyttämällä kaikki järkevä kehitys tai nostamalla kustannukset pilviin.

Täällä on haaveiltu korkeasta rakennuksesta milloin mihinkin. Jos Museovirastolta kysytään, niin ei tule koskaan tapahtumaan: yhtään kirkkoa korkeampaa taloa ei keskustan maisemaan vain mahdu. Piste.

Ongelma valtion viranomaisten tulkintavallan suhteen on, ettei virastoilla ole käytännössä minkäänlaista demokraattista kontrollia. Yhteys hallintoalamaisiin ja arkirealismiin puuttuu.

Usein se puuttuu myös mediaan. Hämeen Sanomat on yrittänyt nyt yli kuukauden tavoitella Museoviraston tutkijaa, jotta voisimme kysyä pari kysymystä Hämeen linnan vallihautaremontista.

Aikaa viiden minuutin puheluun tuntuu olevan mahdoton löytää, eikä kukaan muu saa asiaan vastata kuin tämä yksi henkilö. Suunnittelusta vastaavan firman arkkitehti tietäisi vastaukset, mutta hän ei niitä saa kertoa. Hienoa. Pitäkää tunkkinne.

Tokkopa tutkijakaan olisi voinut vastata, että mitä järkeä tai tarvetta on kalliisti aidata satoja vuosia vanha vallihauta, kun ei siitä sen kummempaa vaaraa ole tähänkään mennessä kenellekään aiheutunut? Ei edes valloittajille.