Uutiset

Voi aikeita, voi tapoja

Tapio Lahtinen

Päivät pitenevät, aikeet kypsyvät. Tiedämme, että puheenjohtaja Paavo Lipposella on aikeita, samoin presidentti Tarja Halosella. Mitä ne ovat, sitä emme tiedä.

Kell´ aie on, se aikeen kätkeköön, neuvoi runoilija poliitikkoa ja tuli näin luoneeksi maan tavan. Tärkeämpää kuin se, mitä poliitikko tekee, on se, mitä hän aikoo. Oikein hyvä aie on poliittista pääomaa.

Vanha kehäkettu Paavo Lipponen tietää tämän, ja niinpä hän on poliittisen uransa ajan ollut enimmän aikaa aikeissa. Muut ovat jännittäneet, mitä se aikoo, ja pysyneet hiljaa. Paavon aikeet ovat vaikeita aikeita arvata, demaripiireissä tiedetään. Muuta niistä ei tiedetäkään.

Hyvin aiottu on puoliksi tehty, arvelee ilmeisesti myös presidentti Halonen, jonka aietta saadaan arvuutella vielä kauemmin kuin Lipposen. Niin kuin von Döbeln, poliittiset tarkkailijat ratsastelevat hämillään ympäriinsä aikeita katsellen. Presidentillä on nyt aie, kuuluu poliittisen tarkkailijan analyysi.

Aikeissa oleminen on juurtunut syvälle suomalaiseen poliittiseen kulttuuriin. Presidentti Urho Kekkosella oli koko ajan aie päällä, yli kaksikymmentä vuotta. Kun hän yhden aikeensa viimein pitkän pihtaamisen jälkeen julkisti, hän samalla uuden aloitti. Koskaan ei tarkkaan tiennyt, millaisia aikeita oli vireillä.

Vuosikymmenet Neuvostoliiton naapurissa opettivat Kekkosta olemaan aikomatta ääneen. Kun hänen kilpailijansa Olavi Honka möläytti aikovansa presidentiksi, siitä tuli iso kriisi. Parempi on pitää aikeensa tupessa, ettei tule haavoja sormeen, Kekkonen päätteli. Vielä parempi, jos on monta aietta tupessa, sillä silloin niistä ei ota selvää pirukaan, taikka Neuvostoliitto.

Siitä alkoi aikeissa olemisen aika suomalaisessa politiikassa.

Merkittävät poliittiset aikeet ovat suuria mediatapahtumia. Paavo Lipposen aie oli Hämeen Sanomissa viime perjantaina kuuden palstan uutinen, samoin Helsingin Sanomissa.

Uutiset kertoivat, ettei Lipponen kerro aikeestaan vielä vaan vasta maaliskuussa. Hämeen Sanomien mukaan Lipponen ”naureskeli” näin sanoessaan, Helsingin Sanomien mukaan hän ”hekotteli”.

Maaliskuuhun saakka Lipposen aie on vakavassa lehdistössä yhtä kuumeisen mielenkiinnon kohde kuin taannoin viihdelehdistössä iskelmälaulajan nännit. En nyt aio viedä tätä rinnastusta tämän pitemmälle, vaikka mieli tekisi.

Aie on valtaa, se on politiikan jatkamista muilla keinoin.

Aikeissa olevalla poliitikolla on varaa hekotella, tai naureskella, miten vaan. Hänellä on valtit, siis aie, käsissään. Vasta, kun aie paljastetaan, julkinen mielenkiinto kääntyy muualle. Joku muu ryhtyy olemaan aikeissa, ja toimittajat rientävät sinne.

Tällainen on pääpiirteissään suomalainen poliittinen kulttuuri. Nyt olen aikeissa lopettaa tämän kirjoituksen.

tapio.lahtinen@hameensanomat.fi

Poliittiset aikeet ovat

suuria mediatapahtumia.