Uutiset

Voi Venäjä!

Kun saavumme Venäjälle, taivas on sateisen harmaa ja viima hyinen. Rajan ylitys sujui jonottamatta, viisumia näyttämättä ja vastaantulijatkin haastavat suomea. Mistä on kyse?

Kanta-Hämeen maakunnan läntisimmässä kärjessä, Humppilan kunnassa, on pienen pieni Venäjän kylä. Maisemaa hallitsevat valtavat pellot, joiden kupeessa näkyy siellä täällä ajan kauniisti patinoimia puutaloja.

Kylän asukkaat puhuvat monia eri murteita, yhdet vorssaa, toiset turkua ja kolmannet haastaa leveää tamperetta. Alkuperäiskansaa seudulta on vaikea löytää, sillä monet työläisistä tulevat naapurikylistä, tai ovat muuttaneet Venäjälle vasta hiljattain. Ajamme hiljaisen hotellin pihaan ja ulko-ovista vastaan kävelevä nuorimies tervehtii meitä reippaasti

Onko tilaa majatalossa

Esamatti Liuhala, 21, on alkuperäinen venäjäläinen. Hänen isovanhempansa omistivat hotellin naapurissa olevan maatilan, jota asuttaa tällä hetkellä Liuhalan veli.

-Eihän Venäjällä juuri mitään ole. Kyläkoulussa opiskeli 25 oppilasta silloin kun se lakkautettiin kymmenisen vuotta sitten. Siitä asti on pitänyt käydä koulua Humppilan kirkonkylällä, Liuhala hymähtää.

Nyt Turussa asti tietotekniikkaa opiskeleva Liuhala työskentelee isänsä omistamassa hotelli Otsolan hovissa.

– Asiakkaamme ovat aika usein työmiehiä, mutta myös turistimielessä on porukkaa pysähtynyt tänne.

Tapahtuuko täällä kylällä mitään?

-Kylän lammelle rakennettiin EU-rahoilla uusi hyppytorni, ravintola Kyläpelimannissa on yleensä vilskettä ja tuohon meidän nurkan taakse kaavaillaan uutta asuinaluetta, Liuhala luettelee.

Hän viihtyy Venäjällä, eikä usko jättävänsä kylää koskaan kokonaan.

Paluumuutto mielessä

Ravintola Kyläpelimannissa leipurina neljä vuotta toiminut Aila Härmäaho kertoo ravintolan olevan tunnettu kotileipomotuotteistaan, joita ohiajavat hamstraavat mukaansa pussikaupalla. Härmäaho ei ole venäjäläinen, vaan kotoisin muutaman kilometrin päästä Metsämaalta.

-Venäjäläiset ovat vähän outoja, hän tuumaa kysyttäessä millaista paikallinen väki on.

Sitten hän tarkentaa nauraen, että tarkoittaa oudolla sitä, ettei juuri tunne heitä.

Kesätyöläinen Lari-Pekka Ylinen on aito venäjäläinen, mutta asuu nykyään tyttöystävänsä kanssa Forssassa. Venäjältä hän lähti opiskelujen perässä.

Ylinen kertoo kotikylänsä olevan mukava ja rauhallinen. Monet hänen ystävistään ovat jääneet kylälle ja suorittavat opinnot Venäjältä käsin.

-Kyllä minä tänne sitten opintojen jälkeen palaan. Viihdyn, sillä täällä minulla on kaikki: ystävät ja perhe. Toivon, että saan sähkömiehen töitä paikallisesta yrityksestä kun valmistun.

Huonojakin puolia Ylinen Venäjältä löytää.

-Nuorisolla on täällä kyllä aika vähän tekemistä. Keskustassa on nuokkari ja sitten on lätkäkaukalo.

Kun tiedustelemme häneltä, minne turistin kannattaisi Venäjällä mennä, mainitsee hän hyppytornilammen.

Ennen lähtöämme haluamme tarkistaa vielä mieltä vaivanneen seikan. Kutsuvatko kyläläiset itseään venäläisiksi?

-Ei, ei. Se on venäjäläinen, Ylinen oikaisee.


Venäjäläistä vapaa-aikaa

Suuntaamme kohti kylän nuorten suosimaa ajanviettopaikkaa, mutta ranta on autio. Vielä uuden näköinen hyppytorni hallitsee maisemaa seisoessaan massiivisena lammen rantavedessä.

Kirkkaansinisissä pukukopeissa on uimakansan hengentuotoksia raapustettuna seiniin ja kattoon.

Koppien alla näkyy olevan tölkkejä pienen ravintolan tarpeisiin. Kylän nuoret viettävät siis samanlaisia perjantai-iltoja kuin ikätoverit isommissakin pitäjissä.


Lähikauppa on kaukana

Iisalmelainen rakennusmies Jari Närhi on ensikertaa Venäjällä, nytkin työn merkeissä.

-Kiva kylähän tämä on, olemme asuneet Otsolan hovin hotellissa nyt viikon. Siellä oli uima-allaskin, hän kertoo.

Närhi arvioi, että kylälle rakennetaan vuosittain viidestä kuuteen uutta taloa, joten kasvukeskukseksi paikkaa ei voi kutsua.

Valmisteilla olevan talon isäntä, Markku Niittymä
k
i, on alkuperäinen venäjäläinen.

-Saas nähdä milloin saadaan talo valmiiksi, ei ainakaan ennen talvea.

Hyväntuulinen Niittymäki kertoo, että kylä on nimetty lähellä sijaitsevan Venäjän kartanon mukaan.

– Kyllähän tästä kylän nimestä on saanut vuosien varrella kuulla paljon hyvänsuopaa huulenheittoa, mutta ei kyllästymiseen asti.

Venäjällä ei ole kauppaa, eikä seudulla käy edes kauppa-auto. Ruokaostokset on hoidettava Humppilan keskustassa seitsemän kilometrin päässä.

-Mutta jäätelöauto täällä kyllä käy, Niittymäki naurahtaa.

Mikä on saanut hänet jäämään synnyinseuduilleen?

-En ole ymmärtänyt lähteä, olen sitonut itseni turpeeseen. Nuori polvi joutuu muuttamaan koulujen perässä muualle. Nyt vanhassa koulurakennuksessa toimii puuseppä, Niittymäki kertoo.


Uutta liikehdintää

Puuseppä ja yrittäjä Teemu Autio on Tampereelta kotoisin, mutta asuu nykyään Venäjällä vaimonsa ja kahden poikansa kanssa.

Hänellä on piharakennuksessa verstas ja vanhaan puukouluun he ovat remontoineet myymälätilat. Venäjäläisiä Autio kuvailee rauhallisiksi hämäläisiksi.

-Kylällä on noussut viime vuosina myös uustalkoohenkisyyttä. Naapuritontin lätkäkaukaloon jäädytetään talvisin kenttä talkoovoimin ja hyppyrilammelle on rakennettu lastenallas kyläläisten toimesta.

Autiot ostivat tyhjiksi jääneet koulurakennukset kunnan pantua ne myyntiin reilu kymmenen vuotta sitten. Puukoulu on yli sata vuotta vanha ja kivinenkin opinahjo on rakennettu 50-luvulla.

Mutta mikä saa kaupunkilaisen muuttamaan vanhaan kouluun keskelle maaseutua?

-Tämä on hyvä paikka asua, lääniä riittää ja logistinen sijainti on yrityksemme kannalta loistava. Olen onnellinen, että saimme tämän koulumiljöön omaksemme. Kukaan muu ei tainnut olla tarpeeksi hullu muuttaakseen tänne, Autio naureskelee. (HäSa)