Kolumnit Uutiset

Voihan VW!

Volkkari, Volkkari, Volkkari… Isi!

Noinhan se meni, muinainen tv-mainos. Pikkupoika ihaili ohiajavia autoja, isukin Kuplaa odotellen. Ei ihme, jos joku vääräleuka on jo someen viritellyt videon, jossa mainoksen pojalla on kasvoillaan hengityssuojain.

Volkswagen-konsernin massiivista päästöhuijausta on verrattu dopingiin. Pieleen. Dopingista kiinni jääneiden kuuluu vaieta ja lakonisesti kiistää kaikki. Tai vähintään syyttää talonmiestä.

Volkkarin talkkaria ei ole löytynyt. Wolfsburgin (eli Cloudy Car Centerin) mahtifirman uusi toimitusjohtaja tosin kertoi, että pieni ryhmä työntekijöitä on syypäitä skandaaliin.

Eilen oli Audin ja Skodan edustajien vuoro tunnustaa. Päästötestejä huijaava ohjelmisto löytyy yli 2,5 miljoonasta dieselautosta Länsi-Euroopassa.

Audi-allergistenkaan on turha ilkkua vahingoniloisina. Tapa, jolla maailman suurimman autonvalmistajan omasta maalista on raportoitu, ei ole kunniaksi kenellekään.

Kukaan ei ole piitannut siitä, että tapaus osoitti taas kerran, kuinka vähän meitä yhä kiinnostavat ympäristön ongelmat. Siitähän tässä on kysymys, ympäristöongelmasta.

Enemmän on huolettanut kuinka saksalaisen kultamunabrändin käy. Tai kuinka osakkeiden arvo romahti ja piensijoittajat ryntäsivät apajille. (Nyt suomalaisetkin ostavat taas Volkkaria, osake kerrallaan.)

Euroopan viranomaiset ja poliitikot ovat tienneet, että päästömittaukset ovat teennäisine erikoisjärjestelyineen silmänlumetta. Eikä tuo julkinen ”salaisuus” ole meitä auton ostajiakaan painanut. Ekologiselle omalletunnolle ei tehdä päästömittauksia, eikä autokauppa ole päästökauppaa. Murto-osalle autonhankkijoista on todellista merkitystä sillä, mitä auto peräpäästä pukkaa.

Peltilehmällä on kiva päästellä, kunhan sen kulutus on kohdallaan tai ainakin sinne päin. Raha ratkaisee.

Mikä tahansa päästöongelma voidaan poistaa, jos siihen uhrataan kylliksi insinööritaitoa – ja rahaa. Tuo raha on lopulta yhtä kuin tahto. Jos välitämme siitä, mitä automme päästävät, eli jos emissiosta tulee missio, muuttuu tahto rahaksi, ja hyvä kiertää.

Pössähdys idealismia sallittakoon entiselle Lada-kuskille.

Siinä vasta Kansan Auto, piti mitä lupasi. Siis ei luvannut. Kaikki tiesivät, että ”Lujaa Laatua Lada” oli 66-prosenttisesti pötyä. Ei sillä päässyt lujaa. Eikä ollut hajuakaan laadusta. Muusta kyllä oli. Eteenpäin on tuosta tultu, eteenpäin on mentävä.

Menot